Kun Mario tapasi Marion
Prinsessa Peachin linnassa tapahtuu taas kummia, kun ullakolta löytyvä satukirja osoittautuu portiksi toiseen ulottuvuuteen. Sen paperinohuet asukit lennähtävät ulos kirjan sivuilta Sienivaltakunnan jokaiseen kolkkaan, mutta salakavalan maailmanvalloituksen sijaan kyse on lähinnä opuksen löytäneen Luigin toheloinnista. Mikäpä olisikaan osuvampi tapa saattaa hupaisat Mario & Luigi– ja Paper Mario -roolipelisarjat törmäyskurssille?
Marion ja prinsessa Peachin vielä äimistellessä omia paperiversioitaan tilanne muuttuu nopeasti vaaralliseksi. Järkyttyneet paperi-Toadit säntäilevät päättömästi pitkin maita ja mantuja pakoillessaan kaikkea pyöreää, kun taas Bowser kätyreineen lyö hynttyyt yhteen paperisten versioidensa kanssa. Ja kuten arvata saattaa, pian molemmat Peachit päätyvät Koopa-kuninkaiden kaappaamiksi. Marion, Luigin ja paperi-Marion yhteisseikkailu onkin varman päälle tehty ja kommellustentäyteinen pelastusretki, joka hauskoista ja sympaattisista hetkistään huolimatta ei missään vaiheessa tunnu varsinaisesti pääsevän kunnolla vauhtiin. Bowserin linna häämöttää koko ajan nurkan takana, mutta aina jokin satunnainen kommellus hidastaa trioa tai johdattaa sankarit toisaalle.
Mario & Luigi: Paper Jam Bros. on sarjojen yhteentörmäyksestä huolimatta enemmän jatkoa Mario & Luigi -saagalle, jonka edellisosissa seikkailtiin niinkin hupaisissa maisemissa kuin Bowserin vatsalaukussa ja Luigin egoa hivelevissä unimaailmoissa. Niihin oli keksitty nokkelia tapoja olla vuorovaikutuksessa pelin tavanomaisemman pelimaailman kanssa, mutta tarinallisista mahdollisuuksista huolimatta Paper Jam Bros. ei valitettavasti jatka samalla linjalla. Erillisen paperimaailman sijaan tavalliseen Sienivaltakuntaan satelee paperisten vihollisten lisäksi paperiesteistä ja -tasanteita, jotka ajan mittaan muovaavat kertaalleen koluttuja pelialueita. Paper Marion paperisia erikoiskykyjä hyödynnetään muutamiin ohuisiin rakoihin sujahtamisen lisäksi lähinnä minipeleissä ja reaktiokykyä vaativissa taisteluissa.
Japanilaisia roolipelien juuria mukaileva pelimaailma on ratkaisun jäljiltä aiempia osia tiiviimpi. Paper Jam Bros. ei häpeile kierrättää alueitaan tarinallisten puitteiden lisäksi jopa lukuisissa minipelitehtävissä, joihin lukeutuu niin pakollisia kuin vapaaehtoisiakin haasteita. Tarinan selkeästi erikoisimpia lisäyksiä ovat Papercraft-taistot, jotka käytännössä ovat World of Tanks -henkisiä kolmiulotteisia tankkitaistoja, mutta musikaalisten Toadien kannattelemilla pahvisilla jättihahmoilla. Ne ovat hieman irrallisen tuntuisia, mutta muutoin erittäin toimivia ja viihdyttäviä.
Aiempien Mario & Luigi -pelien tapaan Paper Jam Bros. loistaa erityisesti maailman tutkimisessa ja taisteluissa. Sarjan keskeinen idea on ohjata kunkin veljeksen toimia yhdellä omalla näppäimellä, mikä luonnistuu upeasti myös paperi-Marion loikatessa kuvioihin. Yhteiset liikkeet piristävät perinteisempää maailmankartalla talsimista, kun taas vuoropohjaisissa taisteluissa hyökkäyksistä ja puolustusliikkeistä muovautuu erilaisia näppäinyhdistelmiä hyödyntäviä minipelejä. Pelin edetessä myös liikkeet käyvät koko ajan tutummiksi, joten pelissä kehittyminen on kokemuspisteiden lisäksi kiinni myös pelaajasta itsestään.
Monipuolisuutta taistoihin lisäävät paperi-Marion mukanaan tuoman triohyökkäyksen ohella taistelukortit, jotka joko heikentävät vihollisia tai vahvistavat sankariveljeksiä. Omaa korttipakkaa onkin kehitettävä ja laajennettava jatkuvasti, mikäli mielii selvitä pienemmällä vaivalla pitkiksi venähtävissä pomotaisteluissa. Se on loppujen lopuksi pieni vaiva, sillä korttien edut ja niiden käyttäminen ei ole rakettitiedettä.
Mario & Luigi: Paper Jam Bros. ei ehkä ole kummankaan Mario-roolipelisarjan parhaimmistoa, mutta se on takuuvarmaa viihdettä kepeää roolipelaamista kaipaaville. Vaikka se toisinaan käykin puuduttamaan paperi-Toadien etsimisen kaltaisia tehtävätyyppejä kierrättämällä, mukaan ahdetut ideat ja sarjan omat vahvuudet takaavat, että Paper Jam Bros. pysyy riittävän hyvin kasassa viihdyttääkseen loppumetreille asti.
7/10
Marion, Luigin ja paperi-Marion kohtaaminen on mainio kevytroolipeli, vaikka yhteentörmäyksestä olisi varmasti saanut irti enemmänkin.
Ville Arvekari