Varoitus: Mario Party -pelisarjan veteraanit eivät saa tästä arvostelusta paljoa irti. Toisaalta eivät he paljoa kostu uudesta Mario Party 7 -pelistäkään.
Hoidetaan kuitenkin pakolliset muodollisuudet. Mario Party 7 on samanlainen kuin sarjan kuusi aikaisempaa osaa. Peli näyttää, kuulostaa ja tuntuu samalta kuin aina ennenkin. Täkynä ovat 86 uutta minipeliä ja mahdollisuus pelata kahdeksan pelaajan voimin. Uudet pelilaudat ovat suhteellisen vaihtelevia, ja minipelejä on sekä hyviä että huonoja. Sienimaahan ei siis kuulu mitään uutta, eikä sen seikan toteamiseen kannata käyttää kokonaista arvostelua.
On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka eivät omista yhtään Mario Party -peliä. Miksi heidän pitäisi kiinnostua tästä pelisarjasta, joka jatkaa hitaasti kehittyen vuodesta ja jatko-osasta toiseen?
Lautapeli vai videopeli?
Mario Party 7 on edeltäjiensä tavoin samalla kilpailuhenkinen ja rento peli, jolla on enemmän yhteistä Afrikan tähden kuin tavallisten videopelien kanssa. Mario lähtee ystävineen risteilylle, joka vie porukan mitä omituisemmille saarille. Pelaajat heittävät noppaa ja liikkuvat ympäriinsä eri teemoilla koristelluilla pelilaudoilla. Hyvällä heitolla pääsee erikoisruutuun ja huonolla saattaa astua ansaan.
Joka vuoron lopussa kilpaillaan erilaisissa minipeleissä. Niissä piilee Mario Party 7:nkin suurin viehätys. Yksi minipeli on retrokatsaus vanhaan Donkey Kong -peliin, toinen yksinkertainen muistipeli ja kolmas mittaa pelkästään pelaajien reaktionopeutta. Kaikille on kuitenkin yhteistä helppous ja kova pelaajien välinen kilpailu. Mario Party 7:n minipelit ovat yleisesti ottaen laadukkaita, mutta poikkeuksia löytyy. Kuten Mario Party 6:ssa, pelin mukana tulee mikrofoni johon huutelemalla pelataan kymmenkuntaa eri minipeliä. Mikrofonipelit ovat edelleen tylsiä ja turhia, mutta onneksi mikrofonin voi huoletta nakata romukoppaan. Silloin Mario Party 7 ei edes tarjoa äännähtelypelejä pelattavaksi.
Mario Party -peleille on helppo suuttua, jos luulee että taidolla on jotain tekemistä voittamisen kanssa. Myös Mario Party 7:ssa voitetaan suurimmaksi osaksi silkalla tuurilla. Varmaan voittoon kiitävä pelaaja ehtii jo juhlia, kun toinen astuu satunnaiseen minipeliruutuun, joka varastaa puolet johtavan pelaajan pisteistä. Sattuman korostaminen voi tuntua epäreilulta, mutta se antaa nuorille, kokemattomille tai päihtyneille pelaajille mahdollisuudet voittoon, vaikka mukana olisi kovan linjan mariohulluja.
Ei yksinäisille
Mario Party 7:n seurapeliluonnetta ei voi korostaa liikaa. Vaikka pelissä onkin yhden pelaajan risteilypeli, sitä ei voi kutsua viihteeksi. On tylsää odotella omaa vuoroa ja hauskoja minipelejä pelataan paljon vähemmän. Koko ajan tuntuu takaraivossa outo epäilys, että tekoälyn ohjaamat pelaajat huijaavat jatkuvasti. Mario Party 7 on parhaimmillaan juuri neljän pelaajan kokemuksena. Kahdelle pelaajalle ei synny tarpeeksi kilpailutunnelmaa, ja kahdeksan pelaajan pelit on hoidettu oudolla tavalla. Niissä jokainen pelaaja saa käyttöönsä vain puolet yhdestä ohjaimesta.
Karu totuus on se, että liikaa edeltäjiensä kaltainen Mario Party 7 on bilepelien herra, joka todistetusti uppoaa myös videopelejä vierastaviin ihmisiin. Cube-pelaajan pelihyllyssä on oltava yksi Mario Party, mutta jos omistat aiempia versioita, jätä tämä väliin.
Viisaan vuorella
Yksinkertainen Pagoda Peak -pelilauta tuntuu Mario Party 7:n eri saarista hauskimmalta. Aasialaisella teemalla koristeltu lauta on korkea vuori, jonka huipulla asustaa viisas guru. Voittaja on se pelaaja, joka kerää matkan varrelta mestarille sata kultarahaa. Liian köyhät pelaajat taas lähetetään pelilaudan alkuun. Pagodivuori vaatii jopa jonkin verran taktikointia, ja sen suoraviivaisella polulla pelaajien asettamat ansajäynät ovat erityisen ilkeitä.