Mario Party 8

Pelaajien pitäisi jäädä odottamaan sarjan seuraavaa kunnollista uudistusta ja antaa näin Nintendolle merkki tyytymättömyydestä.

14.9.2011 21:49

Ensimmäisen Mario Partyn julkaisusta on pian kahdeksan vuotta. Hyvin myynyt porukkapelien pioneeri sai aikoinaan Nintendon pomoilta niinkin kovan luottamuksen, että se pääsi Electronic Artsin urheilupelien kanssa samaan vuosipäivityskerhoon.

Pelisarjan kolme ensimmäistä osaa nähtiin Nintendo 64:llä, minkä jälkeen se siirtyi GameCubelle. Taso on laskenut tasaiseen tahtiin vuosien varrella, eikä Wiin aikakauden ensimmäinen Mario Party näytä tuovan muutosta tähän trendiin.

Samaa vanhaa

Marion juhlien peruskaava ei ole tietenkään muuttunut mihinkään suuntaan. Neljä pelaajaa ottelee jälleen toisiaan vastaan lautapelimuotoisessa kilpailussa, jossa tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon tähtiä.

Yhdellä kierroksella jokaisella on oma heittovuoronsa, jonka jälkeen he etenevät nopan silmäluvun pituisen matkan pelilaudalla. Kierroksen lopuksi pelataan minipeli, jossa voittajat ansaitsevat elintärkeitä kolikoita, joilla voi ostaa tähtiä.

Tällä tavoin edetään tietty kierrosmäärä, jonka jälkeen siansaksaa puhuva kilpailunjohtaja jakaa ylimääräisiä tähtiä muun muassa minipeleissä parhaiten menestyneelle, eniten kolikoita keränneelle tai esimerkiksi pisimmän matkan pelilaudalla edenneelle.

Omistautuneen Nintendo-fanin näkökulmasta kokonaisuus näyttää paperilla varmasti herkulliselta: valittavana on 14 tuttua hahmoa Mario-peleistä ja pelattavana monta teemalautaa, joihin lukeutuvat muun muassa Donkey Kongin legendaarinen viidakkoalue ja Boo-kummituksen kummitustalo.

Hätäinen käännös?

Paketista löytyy 65 uutta minipeliä, jotka hyödyntävät enemmän tai vähemmän konsolin liikkeentunnistusominaisuuksia. Kokonaisuudessaan minipelit ovat suuri pettymys niille, jotka odottivat sarjaan innovatiivisia uudistuksia uuden raudan myötä.

Nyt minipelit hyödyntävät Wiin ohjainta lähinnä epäkäytännöllisillä tavoilla. Hyvä esimerkki on keilailupeli, jossa kädellä tehdään Wii Sportsin luoman pohjan vastaisesti vain hätäinen pikkuliike. Oikeasta keilauksesta ei ole tietoakaan. Sama pätee minipeleissä, joissa heitetään tikkaa: sen sijaan, että ohjainta tökättäisiin ruutua kohti, tikka heitetään maalitauluun alhaalta ylöspäin tehtävällä liikkeellä.

Jotkut minipelit ovat toki viihdyttäviä ja hyvin suunniteltuja, kuten sarjan peleissä yleensäkin. Valitettavasti Hudson Soft ei kuitenkaan ole panostanut ohjausominaisuuksiin, minkä takia esimerkiksi Wario Ware: Smooth Moves on huomattavasti viihdyttävämpi vaihtoehto kekseliäitä minipelejä etsiville.

Minipelien heikko taso herättää kysymyksen, onko Mario Party 8 loppujen lopuksi vain nopeasti tehty käännös alun perin GameCubelle suunnitellusta pelistä. Pelin graafinenkaan ilme ei ole muuttunut sitten edellisosien.

Katse eteenpäin

Hyvällä kaveriporukalla Mario Party 8 viihdyttää varmasti montakin iltaa, mutta yksin koluttuna peli ei valitettavasti jaksa kiinnostaa. Suurin syy ei ole minipeleissä, jotka kömpelö pelimekaniikka pilaa, vaan pikemminkin uudistusten puutteessa. Pelisarja on jo kahdeksan vuoden ikäinen, eikä ensimmäisestä osasta ole vielä uskaltauduttu kovinkaan kauas.

Pelaajien pitäisi jäädä odottamaan sarjan seuraavaa kunnollista uudistusta ja antaa näin Nintendolle merkki tyytymättömyydestä. Nimittäin niin kauan kuin Mario Partyt myyvät tarpeeksi hyvin, yhtiö ei muuta kurssiaan asteellakaan.

Muistatko?

Vuonna 1999 Nintendo 64:lle julkaistiin Mario Party -niminen peli, jossa Mario, Luigi, Donkey Kong, Peach ja kumppanit kilpailivat lautapelissä keräten tähtiä. Heittokierrosten välissä pelattiin Mario-pelien ympäristöön sijoittuvia hauskoja minipelejä, joita oli yhteensä 56 kappaletta.

Peli sai keskinkertaiset arviot, mutta oli pelaajien mieleen. Siitä käynnistyi jokavuotinen perinne, jota ei olla lopettamassa näillä näkymin ainakaan vähään aikaan.

5/10
Lisää luettavaa