Nintendon eri konsoleilla on nähty lukemattomia pienien ja yksinkertaisten tehtävien ympärille rakennettuja bilepelejä. Nyt Marion oma bilepeli loikkaa ensimmäistä kertaa DS-käsikonsolille. Game Boy Advancelle aikoinaan tuotua versiota pidetään yleisesti yhtenä koko sarjan heikoimpana, eikä aikaisemmin tänä vuonna uuden sukupolven Wiille ilmestynyt Mario Party 8 ollut sekään kummoinen. Silkkaan epätoivoon ei silti tarvitse vajota, sillä Mario Party DS:ssä on omat hyvät hetkensä, ja paikoitellen se on jopa oikeasti viihdyttävä.
Homman nimi on se vanha tuttu. Pelaaja kisailee joko itsekseen tekoälyä vastaan tai moninpelissä ystävien kanssa erilaisilla pelilaudoilla, heittää noppaa ja suorittaa lukuisia minitehtäviä. Joissain tehtävissä hyödynnetään hienosti kannettavan konsolin erityisominaisuuksia. Kisailijoiden täytyy esimerkiksi puhaltaa pommin palava sytytyslanka sammuksiin varovasti mikrofonin avulla. Toisissa tehtävissä taas häiritsee liiankin perinteinen ja yksinkertainen pelimekaniikka, joka ei tarjoa juuri minkäänlaista haastetta edes tärisevässä junassa tai linja-autossa aikaansa kuluttavalle pelaajalle. Minipelejä kuitenkin löytyy yli 70, joten huonommallakin tuurilla joukon seasta löytää muutaman nauruhermoja kutkuttavan helmen.
Lähes ensimmäistä kertaa mukana on jonkinlaista tarinantynkääkin. Ilkeä Bowser on kutistanut pelihahmot, ja kaikki Mario Party DS:n pelilaudat hyödyntävät tätä taustatarinaa varsin onnistuneesti. Ohuen juonikuvion ilmestyminen pelitehtävien tilkkeeksi saattaa myös johtua siitä, että Hudson Soft on keskittynyt aiempaa enemmän yksinpeliin. Mario Party DS sisältää tarinatilan, jota on mahdollista pelata hieman eri tavalla jokaisella kahdeksasta pelihahmosta. Pelaaja voi lisäksi avata tusinoittain erilaisia palkintoja, joten aika ei käy pitkäksi.
Moninpelissä Mario Party DS on parhaimmillaan. Yhden pelin voi ladata kolmeen muuhun DS-konsoliin, joten kaikkien pelaajien ei tarvitse kuluttaa viimeisiä viikkorahojaan peliin. Yhtä kaikki peli on varsin harmitonta ja väritöntä ajanvietettä, joka ei kiinnosta useampia pelaajia kovinkaan kauaa.