Sadan hitin savotta
Nintendon rakkaimman maskotin oma seurapelisarja Mario Party on ihastuttanut ja vihastuttanut pelijätin faneja sekä käsi- että kotikonsoleilla jo miltei 20 vuoden ja peräti viidentoista pelin ajan. Vuosien varrella pelaajat ovat nostaneet esiin omia suosikkejaan sarjan minipeleistä. Nyt niistä sata on päivitetty visuaalisesti ja pelituntumaltaan uuteen uskoon ja koottu yhteen pakettiin Nintendo 3DS:lle.
Sadan minipelin kattaus näyttää hurjalta määrältä pelattavaa, vaikka suuri osa sisällöstä onkin aluksi lukkojen takana. Lukot avautuvat yksinpelikampanjan tyylisessä Minigame Island -pelitilassa, jossa edetään tylsän kaavamaisesti eteenpäin läpäisemällä aina seuraava ja sitä seuraava minipeli.
Yksinpelin haastetaso on helpohko kunkin neljän Minigame Islandin pelialueen läpi edetessä, mutta Mario-universumin eri hahmojen pomohaasteet vaativat jo hieman keskittymistä. Donkey Kongia vastaan käyty Jumpman-henkinen esterata jäi mieleeni yhtenä harvoista loppumattomalta tuntuneen matkan kohokohdista.
Se perinteinen Mario Party -tila on yhdellä ainoalla laudalla pelattava Minigame Match, jossa pelit päättyvät usein vain puolen tusinan minipelin jälkeen ja voittaja on yleensä yhtä hämmentynyt kuin muutkin osallistujat. Laudalla edetään tuttuun tyyliin noppaa heittämällä. Silmälukujen perusteella liikutaan eteenpäin kolikoita ja ilmapalloja keräten, mutta minipeliin ei suunnatakaan kuin vasta erityisen minipeli-ilmapallon löydyttyä.
”Kaoottisemmat areenatyyliset minipelit eivät loogisesti myöskään toimi aivan yhtä hyvin pienten käsikonsolinappuloiden kautta kuin kotikonsolien ohjaimia rämpyttäessä.”
Minigame Match sai muutaman sekavan läpipeluun jälkeen täystyrmäyksen järjestämäni peli-iltaman väeltä. Itse pidän ongelmallisimpana seikkana yhden lyhyen pelilaudan lisäksi odottelun lisääntymistä minipelien kustannuksella, eikä kierroksen aikana voi juuri vaikuttaa muiden pelaajien menestykseen. Kaikki laudalla tapahtuva tuntuu vielä entistäkin satunnaisemmalta kuin pelisarjan aiemmissa osissa. GameCuben Mario Party 4:n ja Mario Party 5:n maratoninmittaiset peli-istunnot ilmeikkäillä pelilaudoilla tuntuivat yhtäkkiä entistä rattoisammilta ajoilta.
Avattuja minipelejä voi pelata myös omaan tahtiinsa yksitellen 100 Minigames -pelimuodossa, Championship Battle -turnauksissa tai 5–10 minipelin mittaisissa Decathlon-rupeamissa. Näissä tiiviimmissä pelitiloissa havaitsin moninpelaamisen nojaavan pitkälti nostalgiaan ja vanhojen tuttujen minipelien ihmettelyyn. Yllätyksellisen ja hauskan pelikokemuksen sijaan The Top 100 tarjoaa lupaamansa määrän pieniä pelirupeamia muttei kunnon tukirankaa, jonka avulla voisi kilpailla merkityksellisellä tavalla muiden pelaajien kanssa.
Kaoottisemmat areenatyyliset minipelit eivät loogisesti myöskään toimi aivan yhtä hyvin pienten käsikonsolinappuloiden kautta kuin kotikonsolien ohjaimia rämpyttäessä. Jotkin minipelit on myös viritetty huomattavasti nopeammiksi, joten kahakat saattavat olla hölmösti ohi muutamassa sekunnissa, eikä kenellekään jää kunnon muistikuvaa siitä, mitä oikeastaan tapahtui.
Peli tukee kätevästi 3DS-konsolien Download Play -ominaisuutta, jonka avulla yhdellä pelikasetilla tai digitaalisella pelillä on mahdollista pelata maksimissaan neljän pelaajan voimin. 3DS etsii moninpeliin liittyvänä laitteena itsenäisesti yhteensopivan pelin lähettyviltä ja lataa yhteispelin mahdollistavan tiedoston, kunhan kaistaa ja tallennustilaa riittää.