Mario & Sonic at the Olympic Winter Games / Arvostelut / pelaaja.fi

Mario & Sonic at the Olympic Winter Games

4.12.2009 // Kirjoittanut: Simon Elo
3

Vuonna 2007 ilmestynyt Mario & Sonic at the Olympic Games oli ensimmäinen kerta, kun punanuttuinen putkimies ja sininen siili kohtasivat yhteisessä pelissä. Kerettiläisyydestään huolimatta kaksikon debyytti oli suurmenestys, joten Vancouverin talviolympialaisten lähestyessä Sega palaa apajille. Nimeen lisätään talvi, mikä passaa suomalaisille vallan mainiosti.

Lajinsa huipulla

Nopeudestaan tunnettu Sonic ei viitsi tuhlata aikaansa hitaimpiin talvilajeihin kuten murtomaahiihtoon. Rento, mutta taktista silmää vaativa curling, on kelvannut mukaan. Lisäksi taitonsa pääsee näyttämään mäkihypyssä, alppihiihdossa, taitoluistelussa, kelkkailussa ja jääkiekossa. Esimerkiksi hiihtolajeissa mukaan voi liittää myös Nunchukin, jotta saa käsiinsä kummatkin sauvat, mutta kaikkia lajeja voi pelata myös pelkällä kapulalla. Moninpelaamaan pääsee ilman suhteettomia laitehankintoja. Tällä kertaa kaikkia lajeja voi myös pelata heti kättelyssä ilman niiden puuduttavaa avaamista.

Ohjaaminen tuntuu sopivan herkältä, mutta myös hieman liian yksinkertaiselta. MotionPlus-palikkaa ei tueta, koska Sega ei ilmeisesti halua kuluttajien luulevan, että se täytyisi hankkia peliä pelatakseen. Tämä siitä huolimatta, että palikkaa on myyty miljoonia ympäri maailman. Tasapainolautaa kuitenkin tuetaan, ja tuttuun tapaan lasketellessa muutetaan kehon tasapainoa laudan puolelta toiselle. Se tuntuu toki aidommalta, mutta peleistä voi nauttia ilmankin.

Lajeissa tärkeintä on tasapaino ja liikkeiden oikea ajoitus. Nappien paukuttelua ei ole lainkaan, ja rasittavaa kapulan vatkaamista on vain luistelulajeissa, jotka ovat muutenkin paketin heikointa antia. Parhaat lajit ovat curling, mäkihyppy ja kelkkailu, jossa hupaisinta on eläytyä kunnolla – neljä pelaajaa istuu lattialla perätysten nojaamassa kaarteissa puolelta toiselle. Kapulaa pidetään vaakatasossa rinnan päällä, jotta liikkeentunnistus tuntuisi mahdollisimman aidolta.

Suomalaisten lempilajit

Curlingissa maltti on valttia. Ensin hoidetaan tähtäys, ja sitten saatetaan kivi liikkeelle sopivalla voimalla ja kierteellä sekä harjataan jäätä niin maan perusteellisesti, jos tarvetta on. Saaton on syytä olla hellä kuin rakastajan kosketus, jos selostajalegenda Voitto Liukkosta on uskominen. Kivet käyttäytyvät realistisen tuntuisesti – onnistuessaan fiilis on kuin parhaimmallakin Uusiksella. Tekoäly osaa poistaa tehokkaasti pelaajan kiviä pesästä ja suojata omiaan, joten haastetta piisaa.

Mäkihypyssä odotetaan ensin sopivaa tuulirakoa, sitten pidetään hyppääjää mahdollisimman suorassa vauhdinoton ajan ja hypyn aikana tasapainoillaan parhaan mukaan. Lopuksi tehdään oikea-aikainen laskeutuminen. Helpommin sanottu kuin tehty, mikä tuo sopivasti haastetta. Kaverit saa helposti mukaan valitsemalla joukkuemäen. Jääkiekko on suorastaan retrolta tuntuvan kevyt versio lajista. Hahmot luistelevat ympäri kaukaloa tuli takapuolen alla ja laukovat summittaisesti maalia kohti. Yksin erittäin puuduttavaa, mutta kaverin kanssa voi yhdessä nauraa pelaajien toheloinnille.

Mario & Sonic at the Olympic Winter Gamesin riesa on jatkuvat lataustauot. Ensin valitset lajin, sitten näytetään suorituspaikka ja hahmon tuuletukset. Joka välissä ladataan. Tauko ei ole pitkä, mutta pelaamista pätkitään ikävästi useampaan kertaan.

Fantastista

Normaalien lajien lisäksi löytyy tukku fantasiaversioita. Ne ovat tavallisten lajien överiksi vietyjä tulkintoja esimerkiksi Mario Galaxyn maailmassa. Jääkiekossa kaukaloon lisätään aseita ja hahmoille erikoiskykyjä. Taitoluistelu muuttuu entistä nopeatempoisemmaksi ja sijoittuu Marion tai Sonicin kotikulmille. Muutoin taitoluistelu on niin tylsä laji, että fantasiana se viihdyttää selvästi paremmin. Curlingista on tehty erikoinen keilailun ja flipperin välimuoto, jossa tarkoitus on kaataa keilat. Radalla on liuta esteitä, joita hyödyntämällä saa parhaan tuloksen. Fantasiaversiot täytyy avata tavallisia lajeja pelaamalla.

Moninpeli on viihdyttävä, mutta yksinpelaajalle Mario ja Sonic eivät tarjoa juuri mitään. Lajit on kahlattu läpi nopeasti ja sen jälkeen voi vain keräillä merkityksettömiä vaatekappaleita hahmoille. Verkkopelaamaankan ei pääse, joten olympiakuume laskee ennen kuin se ehtii kunnolla noustakaan. Mikäli Mario & Sonic at the Olympic Winter Games löytää tiensä pukinkonttiin, kannattaa kutsua kavereita pelaamaan sitä heti joulupäivänä. Siinä on urheilujuhlan tuntua.

7/10

Kommentit

Käyttäjän Fortuna kuva
Fortuna

Tämä on pitkäikäisempi kuin osasi olettaa.

Käyttäjän Tontsa kuva
Tontsa

Erinomainen

Käyttäjän Jonppe kuva
Jonppe

Hyvää virtuaalitalviurheilua