Vaikka sitä ei välttämättä ulkomuodon perusteella uskoisikaan, Mario on ollut jo vuosia kova urheilumies – enkä puhu nyt kilpikonnien päällä hyppelemisestä ja prinsessojen pelastamisesta. Ei, nyt puhutaan oikeasta urheilusta, jonka saralla Mario Sports pelit ovat jo ties miten pitkään viihdyttäneet kevyemmän urheilun ystäviä.
Edellisestä pelistä on jo hieman aikaa, mutta monet – minä mukaan luettuna – muistelevat yhä Marion tennis-, golf- ja koripallosäätöjä. Nyt on tarjolla peräti neljä urheilupeliä yhdessä paketissa, mikä sai niskavillani heti pystyyn: yritetäänkö nyt korvata laatua määrällä?
Pelejä joka lähtöön
Ennen kuin vastaan tuohon päivänpolttavaan kysymykseen, vilkaistaanpa paketin sisältöä. Mario Sports Mixin neljästä lajista vain yksi, koripallo, on kuulunut aiemmin viiksivallun repertoaariin. Lentopallo, polttopallo ja jääkiekko ovat ensikertalaisia.
Kaikki lajit ovat saaneet pintaansa sen perinteisen Mario-urheiluun liittyvän kiillotuksen, mikä tarkoittaa tietenkin runsasta määrää erilaisia power-upeja ja muita outouksia, joita yleensä ei urheilukentillä nähdä. Mukana on myös erilaisia minipelejä, joissa pääsee vaikka sieppailemaan koneesta lentäviä polttopalloja ja luomaan näin nuotti kerrallaan chocobo-tunnusbiisiä.
Hetkinen – chocobo? Mariossa? Kyllä, sillä Dragon Questeista ja Final Fantasyistä tuttuja hahmoja nähdään myös kentillä, kunhan pelaaja on avannut ne grindaamalla tiensä läpi erilaisten uratilojen. Ne taas ovat sitä perinteistäkin perinteisempää Mario-settiä: pino erilaisia turnauksia erilaisin vihannes-tunnuksin varustettuna.
Määrästä laatuun?
Kuten jo ohimennen vihjaisin, olen aina pitänyt kovasti Mario-urheilupeleistä. Ne eivät ole ikinä olleet vakavia, mutta ei se ole tarkoituskaan: pelattavuus on ollut huipputasoa ja kepeä arcade-urheilu on varsinkin kavereita vastaan kivaa.
Ja onhan se nytkin. Mutta ei niin kivaa kuin ennen. Valitettavasti suuri osa kunniasta kuuluu Wii-ohjaukselle, joka on lajista toiseen kovin samanlaista eikä milloinkaan hirveän erikoista. Peukkuohjaimella liikutaan, muu hoituu lähinnä A-napin ja Wiimoten heiluttelun avulla, oli laji mikä tahansa. Ja siinä se sitten olikin. Teekupissa, tai jopa teelusikassa, on enemmän syvyyttä.
Mutta syvyydestä naputtaminen on Mario-urheilupeleissä toki vähä sivuasia. Kepeän hupailun takiahan tänne on tultu! Ja sitä peli myös tarjoaa. Ensimmäiset tunnit ovat ratkiriemukkaita. Nyt olen iso! Nyt olen pieni! Nyt olen liekeissä! Nyt kentältä sammuivat valot! Kummitus varasti minulta koripallon ja teki vastustajalle korin! Kaaosta! Kissat ja koirat nukkumassa vierekkäin!
Tuntien kuluessa huomio palaa kuitenkin siihen syvyyteen – tai sen puutteeseen. Vaikka en toki peleistä mitään NHL 11 -tason kokemuksia odotakaan, on kiistatta todettava, että Mario Sports Mix on todella yksinkertainen paketti, jopa Mario-urheilupeliksi.
Aiemmissa Mario-urheilupeleissä on kun on ollut helposti lähestyttävän ja herkullisen näköisen kuoren alla reippaasti syvyyttä – jälleen siis muistaen, että kyseessä on arcade-pelien sarja. Nyt tilaa taktiikoille tai syvemmälle oppimiselle ei juuri jää. Ensimmäisen pelin jälkeen tiedät kaiken oleellisen ja pystyt suunnilleen kilpailemaan tasaväkisesti pari viikkoa peliä jauhanutta vastaan.
Ja siinä onkin paitsi Mario Sports Mixin suurin heikkous, myös sen suurin vahvuus. Satunnaiseen pelailuun vaikka illanistujaisissa tai pienten serkkujen pöllähtäessä ovesta sisään Mario Sports Mix on mitä mainiointa kamaa. Itse toivon kuitenkin, että ensi kerralla ajateltaisiin muitakin kuin mega casual pelaajia.