Ei mitään varsinaista urheilujuhlaa
Nintendon Mario-urheilupelit ovat pitkään olleet joko hyviä tai suorastaan erinomaisia. Kun samalle kasetille sitten pakataan viisi eri lajia, voisi kuvitella, että kyseessä on erinomaisen kova pakkaus. Toisin kuitenkin käy, sillä paketti tuntuu lähinnä minipelikokoelmalta.
Paperilla Mario Sports Superstars todellakin vaikuttaa erinomaiselta. Perinteisesti aina todella laadukkaat golf- ja tennispelit saavat kaverikseen futista, baseballia ja erikoisena vetona myös ratsastusta. Ensimmäiset hetket eri lajien parissa ovatkin pääsääntöisesti positiivisia. Yksittäisille lajeille omistautuneiden isompien pelien perustunnelmat ja -pelattavuudet on vangittu sen verran hyvin, että esimerkiksi golfveteraani on heti kuin kotonaan.
Golfista ja tenniksestä on vastannut niitä ”oikeita” pelejäkin kehittänyt Camelot, ja ne ovat siten myös valikoiman helmiä. Muut minipelit ovat jääneet nimettömien tiimien vastuulle, mikä myös näkyy ja tuntuu. Futis kärsii sekavasta ja tönköstä ohjauksesta, ja baseball on yksinkertaisen jipon tajuamisen jälkeen naurettavan yksinkertaista. Ratsastus taas tuntuu alusta saakka turhauttavalta selvästi kotiinpäin vetävän kumilankatekoälyn takia.
”Mario Sports Superstars ei ole mikään fiasko, mutta hukattu tilaisuus kylläkin.”
Valitettavasti jo pienen pelailun jälkeen alkaa käydä ilmeiseksi, että varsinkin konetta vastaan pelattuna Mario Sports Superstars on pliisu pakkaus. Tekoälyllä tuntuu olevan vain kaksi asetusta, joko aivoton heittopussi tai säälittä huijaava Terminator-kopio, jota vastaan pelaamisesta ei tule kuin kiukkuiseksi.
Tätä taustaa vastaan ei kamalasti auta, että joka lajista on tarjolla useampi eri turnaus, joissa pelataan aina kovempia tekoälyn tiimejä vastaan – se ei kauaa kiinnosta. Paljon hauskempaa onkin pelata toisia ihmisiä vastaan, mikä onnistuu joko lähiverkossa tai internetissä.
Suurin syy turnausgrindaukseen lieneekin, että pokaaleita voittamalla voi avata itselleen kivikovia erikoishahmoja. Tämä vaatii kamalat määrät pelaamista, mutta tietenkin mutkat voi myös oikoa. Peliin myydään ihan oikealla rahalla satunnaisia amiibo-kortteja sisältäviä paketteja, jotka myös avaavat hyvällä tuurilla niitä kovia hahmoja.
Mario Sports Superstars ei ole mikään fiasko, mutta hukattu tilaisuus kylläkin. Tennis ja golf ovat hauskoja, joskaan eivät lopulta niin syvällisiä kuin lajien itsenäiset peliversiot. Sama ongelma vaivaa kaikkia muitakin lajeja: ne ovat liian yksinkertaisia. Syvyyttä ei ole kuin maistiaisiksi, ja kun esimerkiksi futis kärsii ohjauksen kankeudesta, koko pakettia on vähän vaikea suositella.