Virheistä opitaan
Mario Tennis on Mario Golfin ohella Nintendon tärkeimpiä urheilupelejä, mutta se ei ole estänyt Marion tennisuraa ailahtelemasta. Wii U:n Mario Tennis: Ultra Smash jäi tarjonnaltaan todella laihaksi, sillä sen vähäiset uudistukset ja huvenneet pelitilat saivat pelin näyttämään todella kiirehdityltä sarjan aiempien osien rinnalla. Tennis-Marion Switch-debyyttiin on näin ollen ollut helppo suhtautua varauksella, mutta onneksi suunta on nähtävissä taas positiivisempana.
Mario Tennis Aces ei ole jättänyt huomioimatta pelaajien Wii U:lla kokemia pettymyksiä. Switchin omassa tennispelissä peruspallottelu on kokenut joukon yllättäviäkin muutoksia ja pelattavan määrää on muutenkin pyritty jälleen lisäämään. Yhtenä tärkeimpänä uudistuksena Nintendo on hehkuttanut tarinatilan paluuta, sillä sellaista ei ole nähty sarjassa sitten Game Boy Advancen Mario Power Tenniksen.
Tarinatila on järkevä lisä uusimpaan Mario Tennikseen. Se toimii hyvänä keinona oppia pelin perusteet ja tarjoaa myös mukavaa vaihtelua tavanomaiseen tenniksen pelaamiseen. Tarinatilan pelaaminen tapahtuu suorittamalla pieniä tennishaasteita, jotka käyttävät pelin perusteita hyödyksi luovalla tavalla. Mario kerää matkan varrella myös kokemuspisteitä ja uusia mailoja, jotta edistyminen ei käy ilmi vain tarinan etenemisenä ja uusina haastekenttinä.
Mitenkään syvälliseksi mikään Acesin yksinpelitiloista ei kuitenkaan koskaan kehity. Haasteesta toiseen eteneminen tapahtuu suoraviivaisesti, ja jotkut niistä käyvät loppua kohden enemmän rasittaviksi kuin haastaviksi. Paluun tehnyt turnaustila jää sekin laihaksi, sillä turnauksia on tarjolla vain kourallinen, eikä niiden läpäisyyn tarjota mitään selvää houkutinta.
Päähuomio on selvästi haluttu antaa nettipelaamiselle. Nintendo houkuttelee pelaajia verkkoon kausittaisilla turnauksilla, joilla peliin voi avata uusia hahmoja ja asusteita. Idea on hauska, mutta se kaipaisi silti rinnalleen enemmänkin pelaamisvaihtoehtoja. Tarjolla on ajastettujen turnausten ohella nyt lähinnä satunnaisten perusotteluiden pelaamista, mikä ei houkuttele pysymään pelissä kiinni kuin todella hajanaisesti.
Kirkkain Mario Tennis Acesin tähti on sen pelattavuus. Pelaaminen on sen verran yksinkertaista, että monia tenniksen yleisiä mokia, kuten syöttövirheitä ja pelialueen ulkopuolelle meneviä palautuksia, tapahtuu todella harvoin. Voitot ratkeavat siis harkituilla lyönneillä sekä uuden energiamittarin taktisella hallinnalla. Hyvästä pelaamisesta karttuvan energiamittarin voimin käyttöön on mahdollista saada joukko erikoislyöntejä, joiden liian huolimaton palauttaminen voi johtaa pelaajan mailan rikkoutumiseen. Pelejä ei tarvitse voittaa siis enää vain pisteitä keräämällä, vaan myös vihollisen tyrmääminen toimintakyvyttömäksi on mahdollista.
Uudistuksillaan Mario Tennis Aces onkin parhaimmillaan yllättävän tekniseksi äityvä peli. Sen parissa on yhä helppo pitää hauskaa, vaikka sen syvällisemmistä mekaniikoista ei niin välittäisikään. Kovempaa kyytiä odottaville se vuorostaan tarjoilee uuden kerroksen hallittavaa, mikä auttaa tekemään palloralleista aina vain tyydyttävämpiä. Suurin kompastuskivi modernille Mario Tennikselle on siis edelleen pelitilatarjonta, vaikka edistystä edelliseen onkin tapahtunut.