Tennistä ilman sisältöä
Mario ja kumppanit palaavat jälleen pitkän tauon jälkeen tenniskentille, kun Wii U:n Mario Tennis: Ultra Smash saapuu kauppoihin. Sienivaltakunnan tenniskenttien herruudesta taistelevat sarjan peleistä tutut hahmot, joskin tennistä pelaavien hahmojen määrä on vähentynyt vuosien saatossa.
Pienen hahmovalikoiman lisäksi sisällön vähyys on valitettavasti muutenkin Ultra Smashin suurin ongelma. Etenkin yksinpelaajalle pelattavaa on todella niukasti, sillä yksittäisten otteluiden lisäksi tarjolla on ainoastaan kaksi haastetilaa, joista ensimmäisessä yritetään saada aikaiseksi mahdollisimman pitkä palloralli tekoälyä vastaan ja toisessa voittaa mahdollisimman monta tiebreak-ottelua putkeen vastustajien tason noustessa pikku hiljaa. Esimerkiksi turnaustila loistaa kokonaan poissaolollaan, joten kovinkaan pitkäikäistä hupia ei tekoälypelaajia vastaan pelaaminen ole. Mukana on myös amiibo-tuki, mutta tekoälyä vastaan amiibo-hahmoilla voi pelata hiukan kummallisesti ainoastaan 2 vastaan 1 -otteluita.
Perinteisen tenniksen kaksin- ja nelinpelien lisäksi palloa pääsee lyömään myös uudessa Mega Battle -pelimuodossa, jossa kentän laidalla kannustavat Toadit heittelevät kentille tasaisen väliajoin sieniä, joilla voi muuttua muutaman pisteen ajaksi jättimäisen kokoiseksi. Etenkin nelinpelissä pelimuodon pelaaminen tosin menee välillä melkoisen kaoottiseksi, kun ruudulla on lähes puolen kentän kokoisia hahmoja ja pienikokoista palloa on hankala erottaa kentältä.
Pelaamaan pääsee myös verkossa, mutta ainoastaan yksittäisiä otteluita satunnaisia vastustajia vastaan joko rankattuna tai ilman. Kavereita vastaan ei siis pääse pelaamaan verkon yli lainkaan, ja nelinpeliäkin pääsee pelaamaan ainoastaan amiibon tai samalla sohvalla istuvan kaverin kanssa.
”Vähäinen pelimuotojen määrä on harmittavaa, sillä muuten kaikki toimii hienosti.”
Sisällön niukkuus ei rajoitu ainoastaan pelimuotoihin, sillä avattavaa sisältöäkin on todella vähän. Otteluista saatavilla kolikoilla voi ostaa avattavia kenttiä tai hahmojen tähtiversioita, mutta nämä saa avattua myös voittamalla kullakin hahmolla tarpeeksi otteluita. Niinpä kolikot jäävätkin varsin turhaksi lisäksi peliin, sillä tähtihahmot eivät tuo juurikaan muutosta itse pelaamiseen.
Vähäinen pelimuotojen määrä on harmittavaa, sillä muuten kaikki toimii hienosti. Pelattavuudeltaan Ultra Smash on helppo oppia, mutta syvyyttä on kuitenkin tarpeeksi. Mistään kovinkaan realistisesta tennispelistä ei toki ole kysymys, mutta pelaaminen on hauskaa. Pelimekaniikkaa on hiukan yksinkertaistettu aiempiin peleihin nähden, sillä hahmokohtaisia erikoislyöntejä ei enää pelistä löydy. Sen sijaan erilaisilla lyöntityypeillä on aiempaa enemmän merkitystä, sillä vastaamalla palloihin oikeanlaisella lyönnillä saa aikaiseksi tehokkaamman iskun. Mikäli palloihin vastaa väärällä tavalla, pääsee vastustaja yleensä rankaisemaan roikkupalloon tehokkaalla Ultra Smash -lyönnillä, jota on hankala torjua.
Hahmojen välillä on mukavasti vaihtelua etenkin nopeuden ja lyöntien kierteiden suhteen. Myös tenniskentän alusta vaikuttaa pelin nopeuteen ja pallojen pomppuihin melkoisesti. Perinteisten massa-, ruoho- ja kovapohjaisten kenttien lisäksi pelaamaan pääsee muutamalla erikoisemmallakin kentällä, joissa pallo pomppii arvaamattomasti.
Ultra Smash on ehdottomasti parhaimmillaan samalla sohvalla nelinpelinä pelattaessa, mutta muuten se tuntuu varsin karsitulta. Vaikka pelattavuus onkin hiottua ja toimivaa, on sisältöä täysihintaiseksi peliksi yksinkertaisesti aivan liian vähän. Niinpä pelistä jää alkuinnostuksen jälkeen väistämättä pettynyt fiilis.
5/10
Sisällöltään ja pelimuodoiltaan äärimmäisen karsittu, mutta pelattavuudeltaan toimiva ja hauska tennispeli.
Matias Kainulainen