Street Fighter IV tuntuu avanneen Capcomin tukkoiset taistelupelihanat auki kertaheitolla. Sekoitus kaksiulotteista taistelumekaniikkaa ja kolmiulotteista grafiikkaa toimi sen verran vakuuttavasti, että perässä on seurannut nyrkkinujakointia animetaho Tatsunokon kanssa sekä katutappelijoiden superisti parempi päivitys. Tämänkertainen kehään astuja on Marvel vs. Capcom 3: Fate of Two Worlds, jossa legendaariset pelihahmot ja tunnetut supersankarit pääsevät mukiloimaan toisiaan peräti 11 vuoden tauon jälkeen. Nyky-Capcomille tyypilliseen tapaan kyseessä on faneille tehtailtu rakkaudenosoitus, joka verestää naavapartojen kaiholla vaalimia muistoja vanhoista klassikoista.
Ei siis ihme, että Marvel vs. Capcom 3 on myös hahmokaartinsa suhteen puhdasta fanikosiskelua. Sen värikkääseen taistelijajoukkoon mahtuu yhteensä yli 30 hahmoa. Marvelin rivejä edustavat tutut suosikit, kuten Hämähäkkimiehet, Wolverinet ja Hulkit, mutta mahtuupa mukaan myös Deadpoolin, Dormammun, jättipää M.O.D.O.K.in ja Ihmenelosten taitoja matkivan Superskrullin kaltaisia hahmoja.
Vastaavasti Capcomin edustuslinja on vakuuttava sekin: Street Fighter -suosikkeja, Darkstalkersin niukasti pukeutuneet Morrigan ja Felicia, Devil May Cryn Danten ainoa oikea valkohapsinen versio sekä Resident Evilin Albert Wesker ja Chris Redfield – muista puhumattakaan. Erikoisempina ilmestyksinä voisi pitää hauskasti animoitua Arthuria Ghost’n Goblinsista, Okamin Amaterasu-sutta sekä flopanneen Bionic Commandon rastapäistä Nathan Spenceriä. Kyllähän näillä eväillä pitäisi saada aikaan kunnon kahakka. Eikö vain?

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Kehiin astellaan kolmen vapaasti keskenään vaihdeltavan hahmon kera. Meno muodostuu nopeasti aikamoiseksi sekamelskaksi, kun kumpaisenkin taustajoukkolaisen saa apuun latomaan avustushyökkäyksiä napin painalluksella. Erikoisliikkeitä viuhuu tiuhaan puolin ja toisin, sillä monien erikoishyökkäysten näppäinyhdistelmät pysyvät yksinkertaisina, soveltuen niin satunnaisemmille kuin ahkerammille pelaajille.
Perusiskut täydentävät tiimimittaria, jonka kasvaessa kuka tahansa voi latoa näyttäviä parinkymmenen iskun komboja silmänräpäyksessä niin räikeän efektiryöpyn kera, että ajoittain tekee mieli kääntää katse pois tiuhaan välkkyvästä ruudusta. Kun kilpakumppanin voi iskeä myös ilmaan, taistelut uhmaavat jo painovoimalakeja. Toisin sanoen Marvel vs. Capcom 3 on taistelupeli hyperaktiivisille.
Syvyyttäkin löytyy, ja taistelijoiden liikkeet ja taistelutyylit vaihtelevat odotetusti. Monimutkaisempien liikkeiden opettelu tuottaa tulosta, etenkin erikoisempien yhteiskombojen kanssa. Tiimijäsenten vaihtelussa voi myös harjoittaa näppärää taktikointia, kun jäähyllä olevat kaverit kokoavat itseään energiamittaria kohottaen. Teknisesti kaikki tuntuu olevan kohdallaan, kunhan hallusta löytyy edes kohtuullisella ristiohjaimella varustettu padi.
Pulmallisempiin puoliin lukeutuu hahmojen välinen tasapainotus, joka ei aina ole täysin kohdillaan. Myös erilaisia pelimoodeja on niukasti sekä offline- että online-areenoilla, mutta mikä on etenkin Super Street Fighter IV:n jälkeen pettymys. Moninpeli onkin ehdoton, sillä yksinpelin helpohko vihollistekoäly ei haasteita pahemmin tarjoa. Taistelunmätkeestä nauttivien ystävien kanssa viihdearvo on suuri, sillä perusmoodeillakin aikaiseksi saadaan timanttisia yhteenottoja.
Marvel vs. Capcom 3 on omalla tavallaan luovaa hulluutta – ainakin taistelupelien mittapuulla. Upea graafinen ilme ja sulavat animaatiot saavat toiminnan näyttämään entistäkin vauhdikkaalta, ja omat silmät eivät aina tahdo pysy perässä. Se toimii mainiosti joko välipalana tai pääruokana, riippuen täysin siitä, miten peliä haluaa pelata. Tässä mielessä kyseessä on jälleen uusi onnistuminen Capcomilta, vaikkei täydestä napakympistä olekaan kyse.

7/10
Lisää luettavaa