Marvel vs. Capcom: Infinite

Marvel- ja Capcom-hahmojen uusi kohtaaminen jää tuhnuksi, vaikka taistelu onkin rautaa.

6.10.2017 05:15

Kohti ääretöntä budjetin rajoissa

Street Fighter V:n jälkeen Capcomin nykytilasta taistelupelien kehittäjänä on ollut helppo huolestua. Viime vuonna julkaistu uusi Street Fighter oli kauppoihin saapuessaan puolikypsä peli, jossa ydin oli kohdallaan mutta kaikki muu jätti toivomisen varaa. Uudella Marvel vs. Capcomilla japanilaisella pelitalolla on ollut mahdollisuus näyttää olevansa vielä huipulla, mutta suoritus jää jälleen vajanaisemmaksi kuin tekijän historian perusteella toivoisi.

Marvel vs. Capcomiin tehdään Infinitessa muutamia huomattavia muutoksia. Parista edellisestä sarjan osasta poiketen kamppailemaan ei lähdetä enää kolmen taistelijan joukkueilla, vaan ottelut tapahtuvat ensimmäisen Marvel vs. Capcomin tapaan kaksi vastaan kaksi -hengessä. Kolmannen hahmon sijaan pelaajat valitsevat tällä kertaa taisteluihin tuekseen yhden kuudesta ikuisuuskivestä, joista kullakin on pari kappaletta taisteluissa avittavia kykyjä.

Mittakaavan pienenemisestä huolimatta taisteleminen on edelleen kohdillaan. Käytössä olevien hahmojen vähentäminen kahteen auttaa keskittämään toimintaa ja tekemään siitä vähemmän kaoottista uhraamatta erityisemmin nopeutta tai lennokkuutta. Omien taistelijakokoonpanojen koostamisessa on edelleen myös syvyyttä, sillä hahmojen välillä vaihteleminen on nyt Marvel vs. Capcom 3:a vapaaluontoisempaa. Tämä vapauttaa varsinkin hyökkäyssarjojen toteutusta, johon ikuisuuskivet tuovat lisäksi sopivasti pieniä hienosäätömahdollisuuksia.

Marvel vs. Capcom: Infinite

”Mukaan olisi toivonut enemmän luovempia pelitiloja ja panostusta hahmovalikoimaan.”

Marvel vs. Capcom: Infinite

Aloittelijaystävällisyyteen on myös yritetty panostaa. Monien modernien taistelupelien tapaan aloittelijoille tarjotaan mahdollisuus suorittaa yksinkertaisia yhden napin komboja sekä tehdä helpotettuja superiskuja. Lisät ovat pieniä ja perinteisiä mutta tuntuvat myös erittäin luontevilta pelin Street Fighteriin nähden selvästi joustavammissa yhteenotoissa. Hanke jää vain puolitiehen, sillä Infiniten opetusosio on hyvin hutiloitu ja selittää varsinkin järjestelmien yksityiskohtia todella heikosti. Oppimiskynnys on siis edelleen todellakin olemassa, jos peliä haluaa pelata satunnaista pikkuhuvittelua vähänkään osaavammin.

Pelitiloissa Capcom on kuunnellut Street Fighter V:stä saatua palautetta jossain määrin. Verkkopelin ja paikallisen moninpelin lisäksi pelistä löytyvät heti julkaisussa yksinkertainen Arcade-tila sekä mahdollisuus pelata yksittäisiä otteluita tekoälyä vastaan. Välinäytöksillä kyllästetty tarinatila on sekin mukana, mutta se on selvästi Infiniten turhin ja kömpelöin osuus. Sen sijaan mukaan olisi toivonut enemmän luovempia pelitiloja ja panostusta hahmovalikoimaan. Infinitessa on nimittäin pari taistelijaa edellispeliä vähemmän, ja iso osa niistä on tuttuja Marvel vs. Capcom 3 Ultimatesta aina hahmomalleja myöten.

Marvel vs. Capcom: Infinite osoittaa, että Capcom on edelleen kykeneväinen tarjoamaan hauskaa taistelutoimintaa, mutta se alkaa kompastella siinä vaiheessa, kun sen ympärille pitäisi luoda sisältöä. Taistelupelejä tuntuu vaivaavan resurssien vähyys, vaikka puhtaasti huonoilta päätöksiltäkään ei ole säästytty. Sisältötarjonnan osalta kilpailijat tuntuvatkin nyt ajavan Capcomista ohi.

7/10
KehittäjäCapcom
JulkaisijaCapcom
PeligenretTaistelu
Pegi-merkinnätVäkivalta
Lisää luettavaa