Sauroniksi Sauronin paikalle
Uskoisitko jos kertoisin, että on olemassa Civilizationin ja Magic the Gatheringin risteytys, jossa pääsee toteuttamaan unelmat fantasiamaailman valloituksesta maailman vahvimpana velhona? Kuulostaa hullulta, mutta sellainen on vuoden 1994 Master of Magic, jonka luonut Simtex teki myös maailman parhaan avaruussodan Master of Orionin. Master of Magic on minulle ainoa oikea Civilization, yöunien tuhoaja ja parhaiden pelien kärkikymmenikössä jyräävä tuhoutumaton kolossi. Oikeudet napannut Slitherine jakelee ikivihreää peliä latausmuodossa nimellä Master of Magic Classic, ja palkkasi studioita tekemään nätinnetyn uusintaversion. Uusinta ilmestyi ilman rummutusta, joten pitäisikö tässä innostua vai huolestua?
Vain yksi perustavanlaatuinen asia on muuttunut, joten kyse on enemmänkin kosmeettisesta päivityksestä. Classic-mallia pelattiin alkuperäisen Civilizationin tapaan suoraan ylhäältä kuvatulla ruutukartalla. Ilmeisesti jokin taivaiden strategiajumala on todennut, että se ei enää käy, joten tilalla on isometrinen heksakartta. Koska shakkikin pärjää ilman heksoja, en tiedä onko muutos tarpeellinen tai innostava. Ei se toisaalta aiheuta kipuakaan. Ehkä se on oire strategiapelien tyylin tasapäistymisestä. Uusioversio ei näytä persoonalliselta, vaan se voisi olla grafiikan ja taiteen osalta mikä tahansa pikkunätti fantasia.
Se todellinen nami eli pelattavuus on pysynyt samanlaisena versioiden välillä, joten kaikki kertomani pätee sekä uuteen että vanhaan Masteriin. Pelin ensimmäinen pilari on kansakuntaa johtavan velhon säätövara. Ensin valitaan taikuustyyli Magic-korttipelistä tutuista viidestä väristä. Punainen on kaaosta ja liekkejä, vihreä luontoa ja niin edelleen. Jokainen taikuus tarjoaa taisteluloitsuja, kutsuttavia olentoja ja jopa erikoiskykyjä itse rakenneltaviin taikaesineisiin. Pelaajan on valittava myös yksiköt ja rakennukset määrittävä fantasiakansa, kuten puolituiset, peikot tai pimentohaltiat. Niinpä pelikokemuksen voi tuunata joka kerta erilaiseksi.
Valloitus on nykymittapuulla yksinkertaista mutta sujuvaa 4X:ää, jossa rakennellaan kaupunkeja ja sotajoukkoja. Niillä jyrätään neutraalit asutukset sekä enintään neljä kilpailevaa velhoa. Mikään ei ole nykystandardeilla vallankumouksellista, mutta Master of Magic olikin rakentamassa kyseisiä standardeja. Modernia pelaajaa ärsyttää se, että käyttöliittymä ei tarjoile tarpeeksi tooltip-vinkkejä tai aputietoja, joten informaatiota joutuu kaivamaan esille väkisin.
Pelin viehätystä selittää se, että taikuus tuntuu taisteluissa ja niiden ulkopuolella massiiviselta voimalta, joka muuttaa maailmaa. Lisäksi normimaailma Arcanusilla on paha peilikuva eli Mordor-henkinen Myrran, jossa asuvat peikkojen ja pimentohaltioiden kaltaiset eksoottisemmat kansat. Maailmojen välillä voi siirtyä velhotornien avulla, joten valloitettavana on aina kaksi maailmaa.
Parasta on edelleen taistelu, joka vaatii hyvää valmistautumista loitsuilla ja armeijoiden varustamisella. Master of Magic ei ole nykymittapuulla äärimmäisen tasapainoinen peli, vaan sen hupi on törkeiden superkombojen löytämisessä. Adamantium-lingoilla kaiken tuhoavat puolituiset ovat legendojen ainesta. Vielä hauskempaa on varustaa maineikas palkkasoturi itse suunnitelluilla taikaesineillä, jotka muuntavat hahmon puolijumalaksi. Peliin on tehty hienovaraisia tasapainomuutoksia, ja kaikki yksiköt esimerkiksi liikkuvat hieman nopeammin. Muutostyöt ovat silti kunnioittavan hienovaraisia.
Äärimmäisen uskollisena uusintana Master of Magic on oudossa tilanteessa. Se näyttää modernimmalta, mutta vaihtavatko veteraanit rakkaan klassikkonsa ruuduista heksoihin? Onko pelin käyttöliittymä taas turhan ysäriä tulokkaille? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, mutta suosittelen kokeilemaan peliä rohkeasti. Tämä on kuitenkin klassikko, jolle ei ole vieläkään arvoista vastustajaa.
8/10
