Mega Man Maverick Hunter X on eräänlainen uudisversio ensimmäisestä Mega Man X -pelistä. Tällä, ja näiden kahden pelin välisillä eroavaisuuksilla, on kuitenkin merkitystä lähinnä sarjan hc-faneille. Muille riittää pelin tarjoama perinteinen 2d-tasoloikkaräiskintä ja pirteä ulkoasu.
Maverick Hunter X on retroilua. Alussa sankarilla, kakkosluokan reploidimetsästäjä X:llä, ei ole käytössään kuin perusase, joka toimii hyvänä yleistyökaluna. Prologina toimivan lyhyen kentän jälkeen pelaaja voi valita, minkä pomohahmon kimppuun suuntaa.
Pelaaminen koostuu sivuttain skrollaavien kenttien ja vastustajien kepittämisestä. Jokaisen kentän lopussa odottaa nujertamista eläinteemalla kuorrutettu robottipomo – niitä ovat muun muassa mekaaninen mandrilli, mustekala ja mammutti. Pomon päihittäminen palkitaan uudella aseella. Uudet aseet auttavat yleensä tiettyä toista pomoa vastaan taistelemisessa.
Maverick Hunter X ei ole aikaisempien pelien tapaan kovin pitkä, mutta ei se ole järin helppokaan. Peli vaatii refleksejä ja vanhojen tasoloikkapelien tyyliin myös jonkin verran ulkoa opettelua. Jossain määrin etenemisen haastavuuteen vaikuttaa myös se, missä järjestyksessä kenttiä käy läpi.
Maverick Hunter X:n grafiikka on hienon näköistä, värikästä, tarkkaa ja miellyttävää. Spritet korvanneita polygonikimppuja on ilo katsella PSP:n ruudulta. Pelin pirteä ulkoasu tuntuu virkistävältä. Myös valikot ja animepätkät ovat näyttäviä.
Ääniefektit ja musiikki ovat tasaisen laadukkaita. Joillekin näiden pelien teemat ja tehosteet ovat merkittäviä kulttuuritekoja, mutta vaikka niitä kestää kuunnella, harvat jäävät kaipaamaan pelin soundtrackia.
Mega Man Maverick Hunter X on hyvä käsikonsolipeli. Se on hauskalla tavalla näyttävä, sopii lyhyisiin pelisessioihin, kestää kulutusta ja tyydyttää retronälkää.