Tekijä: Kojima Productions / Blue Point Games
Julkaisija: Konami
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: PlayStation 3 (testattu), Xbox 360, PS Vita (tulossa)
Moninpeli: Kyllä
Samalla koneella: Ei
Verkossa: 2–4
Kaksi käärmettä ja pellavapää
Metal Gear Solid on yksi niistä pelisarjoista, joiden teräväpiirtokokoelmat tuntuvat ikään kuin itseoikeutetuilta. Sarjan lähes jokainen peli mielletään alustansa parhaimmistoon, ja tarinavetoisuuden takia niistä löytyy se tietynlainen ajattomuus, jonka ansiosta niiden pariin palaa mieluusti uudelleen.
Metal Gear Solid HD Collectionin pääpelit ovat kestäneet ajan hammasta melko hyvin, vaikka Xboxin Halo Anniversary osoittikin, kuinka uusioversioita tulisi tehdä. Puhtaiksi teräväpiirtopäivityksiksi Metal Gearien jälki on silti onnistunutta, sillä tietyillä osa-alueilla ne jopa parantavat alkuperäistä pelikokemusta. Säröjäkin löytyy, sillä mukaan mahtuu jokusia harmillisia – vaikkakin kokonaiskuvan kannalta melko huomaamattomia – bugeja, jotka olivat läsnä jo kokoelman kolme kuukautta sitten julkaistussa jenkkiversiossa.
Runsaskokoiseen pakettiin sisältyy mielipiteet jättiyllätyksellään jakanut Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty, kylmän sodan viidakkoseikkailu Metal Gear Solid 3: Snake Eater sekä PSP:lle toissavuonna ilmestynyt Metal Gear Solid: Peace Walker, joka on varmastikin monille kotikonsolipelaajille uusi ja kiinnostavin tuttavuus. Huutomerkkinä sotilaan päällä ovat vielä MSX:n aidot ja alkuperäiset 2d-klassikot, Metal Gear ja Metal Gear 2: Solid Snake, joista varsinkin jälkimmäinen on pelattavuudeltaan yllättävän modernilta tuntuva peli.
Täysin kattava paketti ei ole, sillä ensimmäisen PlayStationin Metal Gear Solid loistaa poissaolollaan. Muilta osin HD Collection on riittoisa paketti sarjan nostalgiannälkäisille faneille ja uusille tulokkaille, sillä hiiviskeltävää, välivideoita ja monivivahteisia salaliittoteorioita riittää enemmän kuin tarpeeksi.
Vapauden pojat
Ihmisjoukot eivät tienneet, miten päin seisoa, kun Metal Gear Solid 2: Sons of Libertyn yllätyspäähahmoksi osoittautui miehekkään Solid Snaken sijaan nättipoika Raiden. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin MGS2 pitää pintansa yhtenä sarjan kulmakivistä, joka leikittelee pelaajien odotuksilla aivan yhtä onnistuneesti kuin ilmestyessään. Se pitkälti tyytyi monipuolistamaan alkuperäisen Metal Gear Solidin rakenteen entistä suuremmassa mittakaavassa, missä se myös onnistui.
Nykyaikaiset vapaasti liikuteltavat kamerat loistavat poissaolollaan, mihin sarjan tuoreempiin osiin tottuneilla saattaa riittää totuteltavaa. Silti vihollisten välttely synkällä Discovery-tankkerilla ja värikkäässä Big Shell -laitoksessa on nautinnollista, sillä kuvakulmat ovat tarkkaan harkittuja ja antavat tapahtumapaikoista selkeän ja persoonallisen kuvan. Vanhan kunnon Soliton-tutka korjaa mahdolliset näkyvyysongelmat, joita kuitenkin on yllättävän vähän.
Ansiokkaan pelikokemuksen täydentävät pelin Substance-versiosta tutut Snake Tales- ja VR-tehtävät, jotka lisäävät monivivahteisia pelitunteja melkoisesti. Sons of Liberty hyötyy vähiten uudesta teräväpiirtopäivityksestä, sillä peli pyöri tasaisesti jo alkuperäisessä muodossaan PlayStation 2:lla. Siitä huolimatta se näyttää yhä erinomaiselta uuden terävämmän ilmeensä ansiosta, mihin vaikuttaa myös mahdollisuus katsoa välivideoita koko ruudun kokoisena. Vaihtoehtona on myös superlaajakuva, joka tosin näyttää isossa teräväpiirtotelevisiossa hieman hassulta mustine surupalkkeineen.
Käärmeenpurija
Ankara kritiikki Raidenin pääroolista johti lopulta Snaken saappaisiin palaamiseen Metal Gear Solid 3: Snake Eaterissä. Kyseessä on kuitenkin Solid Snaken isäpappa Naked Snake eli sarjan pääpahis Big Boss. Sarjan tarinallinen huomio siirtyi 1960-luvulle kylmän sodan tunnelmiin, minkä lisäksi ympäristö vaihtui urbaaneista maisemista neuvostoliittolaiseen metsään. Samalla myös selviytymisestä tuli yksi pelin pääteemoista ja hiiviskelyn luonne muuttui ympäristöön sulautuvien maastopukujen ansiosta.
Komea viidakkoseikkailu hyötyy visuaalisesti teräväpiirtopäivityksestä, sillä toisin kuin alkuperäinen PlayStation 2 -versio, kuva päivittyy kuudenkymmenen ruudun sekuntivauhdilla. Tämä parantaa pelin nautinnollisuutta, vaikka ajoittaista hidastelua onkin havaittavissa vihollisten hälyttäessä apuvoimia.
Mukana on myös Subsistence-versiosta tuttu vapaasti liikuteltava kamera, joka laskee pelin vaikeustasoa ehkä liikaakin, koska ympäristöt ja vihollispartioiden asettelu suunniteltiin perinteistä yläkuvakulmaa ajatellen. Alkuperäisen kamerankin toki saa käyttöön valikon kautta, mutta se ei ole astetta avonaisempien pelialueiden takia yhtä tarkkaan harkittu kuin Metal Gear Solid 2:ssa. Mukana ei myöskään ole Metal Gear Onlinen ensimmäistä inkarnaatiota, mutta MGS3:ssa sarjan rakenne alkaa ottaa nykyistä muotoaan sen verran hyvin, että metsähiiviskelyyn pääsee nykypäivänäkin helposti sisään.
Rauhankävelijä
Tuoreempaa pelirintamaa edustaa PSP:ltä alkujaan tuttu Metal Gear Solid: Peace Walker, joka jatkaa Big Bossin tarinaa hieman erilaisissa tunnelmissa. Perinteisen soolotehtävän sijaan miehen on myös koottava omaa Militaires Sans Frontiers -armeijaansa ja kasvatettava sen mittavaa tukikohtaa hiiviskelytoiminnan välissä.
Esteettisesti peli on selvästi paketin heikointa antia, vaikka PSP-peliksi jälki onkin näyttävää. Ikävä kyllä pelin poikkeuksellisella sarjakuvatyylillä toteutetut välianimaatiot säilyttävät alkuperäisen PSP-version resoluution, minkä takia venytetty kuvasuhde saa videot näyttämään hieman suttuisilta. Myös pikkuruudulle suunnitellut valikot ovat ajoittain sekavan näköisiä televisioruudulta katsottuna.
Kulmikkaita piirteitä sisältävät ympäristöt ja hahmomallit eivät pilaa sujuvaa ohjaustuntumaa, jossa on nyt mukana tuoreemmat olan yli tähtäykset ja kyyrykävelyt. Pelattavuutta parantaa huomattavasti mahdollisuus liikuttaa kameraa toisella analogisauvalla, mikä ei luonnollisestikaan onnistunut PSP:llä. Ero on kuin yöllä ja päivällä, ja ote on lähellä PlayStation 3:n mammuttimaisen Metal Gear Solid 4:n sulavuutta. Sen ansiosta Peace Walkerinsa jo kertaalleen pelanneidenkin on syytä testata uutta versiota.
Siitäkin huolimatta, että HD Collectionin MGS2 ja MGS3 ovat laajennetut versiot, Peace Walker on koko kokoelman mittavin peli. Sivutehtävät ja oman yksikön mikromanagerointi pitävät huolen, että pelattavaa riittää runsaasti yli sadaksi tunniksi.
Useimpien teräväpiirtokokoelmien tavoin Metal Gear Solid HD Collection on takuuvarmaa nostalgista viihdettä sarjan faneille tai hyvä keino perehtyä sarjan historiaan. Teräväpiirtopäivitys itsessään on suurimmaksi osaksi onnistunut, vaikka harjaantuneimmat fanit pieniä kauneusvirheitä sieltä täältä löytävätkin.