Tämä arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden marraskuun numerossa 239. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Helvetillistä jyystöä

Edellinen testaamani rytmipeli jätti melkoisesti toivomisen varaa rytmin potentiaalin hyödyntämisessä. Sitä en suinkaan arvannut, että toivomuksiini vastattaisiin näin pian. Ruotsalainen The Outsiders -studio käytännössä toteutti kaiken sen, mitä rytmipeliltä osasin koskaan toivoa.

Metal: Hellsingerissa kadonnutta ääntä ei palauteta kurkkupastilleilla, vaan se lunastetaan takaisin siltä, joka sen alun perin veikin. Pelaaja laitetaan ohjastamaan helvettiin päätynyttä Unknown-nimellä tunnettua sielua. Unknown on hieman perkelöitynyt, sillä kaikkien helvettien tirehtööri, Red Judge, vei häneltä tärkeimmän, äänen.

Tarina itsessään ei herätä tarvetta encorelle, mutta kertojan rento ja huoleton taustoittaminen oli niin korvienmyötäistä, että höpötykset kuunteli puhtaasta kuuntelemisen ilosta. Kiitos kuuluu roolin ääninäyttelijälle Troy Bakerille.

Pinnan alle kurkistaessa Metal: Hellsinger on käytännössä areenaräiskintää. Pelaaja eliminoi suljetulla areenalla muutaman vihollisaallon, minkä jälkeen päästään siirtymään seuraavalle. Areenoita putsaillaan, kunnes vastaan astelee pomovihollinen. Tämä saattaa kuulostaa tylsältä ja loppuunkulutetulta, mutta eipäs olekaan.

Metal: Hellsinger toteuttaa juuri ne asiat, joita toivoin aiemmin pelaamaltani Soundfallilta. Keskeiset mekaniikat on sidottu niin taitavasti rytmin ja siinä pysymisen ympärille, että pelaaminen on silkkaa nautintoa – ainakin niin kauan kuin pysyy tahdissa.

Rytmipelien peruskauraahan on osua oikeaan rytmiin, eli ampuminen ja miekalla huitominen oikeaan tahtiin tekee enemmän vahinkoa vihollisiin. Nyt tahdissa pysymistä on viety reilusti eteenpäin, sillä oikea-aikaiset hyökkäykset kasvattavat ruudulla näkyvää Fury-kerrointa. Mitä suurempi kerroin on, sitä tuhoisampia ovat hyökkäykset, mutta lisäksi kerroin vaikuttaa myös taustalla soivaan musiikkiin. Pohjalukemissa musiikki on varsin riisuttua, mutta kertoimen kasvaessa mukaan tulee esimerkiksi lisää instrumentteja. Kertoimen saavuttaessa lakipisteensä mukaan kajahtavat laulu ja lyriikat. Se saikin ihon useamman kerran kananlihalle, sillä se on juuri sitä vuorovaikutteisuutta, jota rytmipelissä tarvitaan. Tahdissa pysymisestä palkitaan muutenkin kuin numeroina näytöllä.

Arsenaali, jolla tahdissa pyritään pysymään, on rajallinen, mutta se palvelee tarkoituksessaan. Vakiokalustoon kuuluvat miekka ja tulipalloja sylkevä Paz-pääkallo, joka toimii myös kertojana. Tulivoimaisempaa kastia edustavat haulikko, varsijousi ja tuplarevolverit. Omaksi suosikikseni nousivat juuri tuplarevolverit, joiden kanssa tahdissa pysyminen tuntui erityisen juohevalta.

Jokaisessa aseessa on perustoiminnon lisäksi erityinen Ultimate-toiminto, joka pitää ladata räiskimällä oikeaan tahtiin. Esimerkiksi revolvereilla Ultimaten avulla luodaan pelikentälle Unknownin kaksoisolento, joka tarjoaa ohikiitävän hetken tulitukea. Ultimatet tuovat taisteluun monipuolisuutta ja tiukimpiin tilanteisiin helpotusta. Järeimmät viholliset kestävät varsin paljon kuritusta, joten ylimääräinen apu on tervetullutta.

Rytmissä pysymisestä palkitaan myös kolmannella tasolla. Jos hyökkäyksiä onnistuu ketjuttamaan riittävän monta putkeen, pelaajalle suodaan ylimääräisiä bonuksia. Ketjuttamalla onnistuneita hyökkäyksiä esimerkiksi Ultimate-mittari täyttyy nopeammin, mikä helpottaa vihollismassoista selviämistä. Osumien ketjutus kuitenkin katkeaa ja tippuu nollaan aina, kun Unknown vahingoittuu tai tahti ei osu kohdalleen. Vastaavasti myös Fury-kerroin kärsii, joskaan ei niin merkittävästi. Tahdissa pysyminen palkitsee mutta myös tasoittaa polkua eteenpäin.

Matka huipulle käy läpi kahdeksan helvetin. Jokaisessa niissä on oma visuaalinen teemansa, jotta ajatus areenaräiskinnästä pysyy loitolla. Kunkin helvetin lopussa vastassa on yksi versio alamaailman päätirehtööristä. Vaikka pomo on melkein sama joka kerralla, vaihtelua taisteluun on saatu tekemällä ympäristöistä erilaisia. Esimerkiksi nahistelu ja ammusten väistely pyörivien jättimäisten rattaiden päällä oli paljon vaikeampaa kuin miltä se ehkä kuulostaa.

Jokaista läpäistyä helvettiä kohti – viimeistä lukuun ottamatta – avautuu kolme Torment-haastetilaa. Ne ovat pelkistettyjä areenoita, joissa pyritään suorittamaan tietty haaste määräajassa. Haasteena voi olla vihollisten niittaaminen Ultimate-toiminnolla tai tietty määrä tietyn demonityypin tappoja. Palkintona haasteista ovat sinetit, jotka helpottavat matkantekoa. Sopivan sinetin avulla Unknown tekee esimerkiksi huomattavasti enemmän vahinkoa ollessaan vähissä voimissa. Sineteillä saa myös estettyä Fury-kerrointa laskemasta tietyn tason alle. Sinetit ovat varsin hyödyllisiä, mutta nuotinsyrjässä pysyvälle ne eivät ole välttämättömiä.

Piinasta pääsemmekin pelin suurimman synnin äärelle. Se on pelin pituus. Helvetit on koluttu läpi ja päätirehtööri on kaadettu reilun kolmen tunnin pelaamisen jälkeen. Siinäkin on mukana muutama läpäisty Torment-haaste ja pari epäonnistunutta yritystä. Yhdenkään aiemman pelin kohdalla lopputekstien vieriminen näytölle ei ole harmittanut niin paljon kuin nyt. Samaa herkkua olisi nauttinut vähintään toiset kolme tuntia, ellei pidempäänkin.

Syy vaatimattomalle pituudelle on kuitenkin arvattavissa. Jokaisessa helvetissä eli kentässä soi oma kappaleensa, jonka tahtiin demoneita lahdataan. Jokainen musiikkikappale on luotu varta vasten peliä varten, ja tekijöinä on varsin isoja nimiä. Esiintyjälistalta löytyy muun muassa Serj Tankian (System of a Down), Mikael Stanne (Dark Tranquility) ja Alissa White-Gluz (Arch Enemy). Nimekkäät artistit tuskin lähtevät mukaan peliprojekteihin pelkästä hyvästä tahdosta.

Musiikin ohella pelin muutkin osa-alueet ovat erittäin vahvoja. Visuaalisesti se on varsin näyttävä, vaikka maisemien ihailuun ei juurikaan jää aikaa. Jokaiseen helvettiin on saatu puristettua sen verran luovuutta, että ne tuntuvat erilaisilta – toki tunnelmaan vaikutti vielä enemmän itse musiikki.

Kuten rytmipeliltä odottaa saattaa, toiminta on äärimmäisen sujuvaa. Onnistuessaan ammuskelun ja liikkeen harmonia on nautinnollisen palkitsevaa, minkä lisäksi peli kannustaa pelaajaa koko ajan onnistumaan.

Metal: Hellsinger on nappisuoritus The Outsiders -studiolta. Harmi vain, että nannaa on tarjolla rajallinen annos.

8/10
KehittäjäThe Outsiders
JulkaisijaFuncom
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätVäkivalta
Lisää luettavaa