Metroid: Other M / Arvostelut / pelaaja.fi

Metroid: Other M

30.09.2010 // Kirjoittanut: Ville Arvekari
27

Tunnetuimpien pelisarjojensa ulkoistaminen ei ole vieras ilmiö Nintendolle. Jo viime sukupolven aikana ”iso N” lainaili vaihtelevin tuloksin niin Zeldaa, F-Zeroa kuin Star Foxiakin eri pelitaloille, kuten Capcom, Sega ja Namco. Yksi merkittävimmistä ilmestyksistä oli teksasilaisen Retro Studiosin modernisointi avaruusseikkailu Metroidista. Samus Aranin, tuon pelialan alkuperäisen megabeibin, silmin kuvattu Metroid Prime osoittautui vastoin kaikkia odotuksia yhdeksi sukupolvensa kärkinimistä, joka oli samalla radikaali muutos verrattuna sekä sarjan 2d-osiin että Nintendon pelilinjaukseen ylipäänsä.

Nyt, kun Metroid Prime 3: Corruptioninkin julkaisusta on kulunut jo kolmisen vuotta, Wiille putkahtaa täysin uudenlainen Metroid, vieläpä täysin uuden tiimin toimesta. Ninja Gaidenin hampaita kiristävästä toiminnasta ja Dead or Aliven bikinipimuista tuttu Team Ninja on mielenkiintoinen veto Metroid: Other M:n kehittäjäksi, mutta Retro Studiosin saappaat ovat hivenen liian suuret täytettäväksi.

Ehkäpä juuri tästä syystä Other M ei apinoi Prime-sarjaa, vaan ottaa askeleen lähemmäs klassisia 2d-seikkailuja: Samus näkyy jatkuvasti ruudulla ja tapahtumia seurataan valmiista kuvakulmista, jotka ajoittain jäljittelevät varhaisosien kaksiulotteista ilmettä. Sankaritar silti liikkuu myös syvyyssuunnassa, joten kyse on ehdasta 3d-pelistä.

Lopputulos herättää ristiriitaisia tunteita, tosin ei erilaisuutensa vuoksi. Other M on kuin onkin viihdyttävä toimintaseikkailu, joka yhdistelee hauskasti uutta ja vanhaa. Se ei vain yksinkertaisesti ole yhtä hiottu ja loppuun asti harkittu kuin Metroid-peliltä odottaisi.

Avaruussaippuaa

Heti alkuun Metroid: Other M:ssä pistää silmään tarina sekä määränsä että pelkän olemassaolonsa takia. Ensimmäisestä pelitunnista kuluu melkoinen tovi katsellessa välivideoita, joiden aikana nähdään muun muassa uudelleendramatisointi Super Metroidin lopputaistelusta ja kuullaan syväluotaavaa monologia Samuksen tunteikkaasta sielunmaisemasta. Alun jälkeen tasapaino löytyy onneksi hyvin nopeasti.

Välianimaatiot ovat ulkoasun ja toimintapuolen osalta erittäin näyttäviä, mutta juonellinen anti on parhaimmillaankin keskinkertaista melodraamaa. Hätäsignaalia galaksin laidalle seurannut Samus törmää hylätyllä tutkimuslaitoksella galaktisen federaation tiedusteluryhmään ja vanhaan komentajaansa Adam Malkovichiin, mikä saa sankarittaremme herkistelemään menneitä ja nykyhetkeä useiden videoiden ajaksi.

Harmi vain, että hahmot jäävät paperinohuiksi ja dialogi itsessään on pökkelöä. Varsinkin Samuksen monotoninen ääninäyttely sekä uusi herkän tytön imago eivät vastaa kaikkien mielikuvaa galaksin kovimmasta palkkionmetsästäjästä. Tarinan kasvanut määrä ei onneksi pilaa pelinautintoa, mutta rajaa seikkailun pituutta ja suoraviivaistaa jonkin verran sen rakennetta. Päätarinan koluaminen kesti aikamittarin mukaan hieman yli 9 tuntia, joskin piilotettuja esineitä riittäisi vielä roppakaupalla etsittäväksi.

Monsterit kuriin

Metroid: Other M:stä paistaa läpi jonkinasteinen automatiikka, mikä on seurausta pelin yksinkertaistetusta ohjaustyylistä. Samusta ohjataan poikittain käännetyllä Wii-ohjaimella ilman minkään sortin lisäkapuloita, joten ohjaus koostuu ristiohjaimen ja kolmen näppäimen yhdistelmästä.

Ote toimintaan tuntuu luonnolliselta jatkeelta alkuperäisille Metroideille, sillä se pysyy sopivan nopeatempoisena ja näyttävänä. Tästä pitää huolen automaattitähtäys, joka astuu kehiin, kun Samus on suunnattu vihollista kohti. Kääntyessä lukitus häviää, joten suureen taktikointiin ei kuitenkaan ole varaa. Hieman yllätyksettömiksi jäävät pomotaistelutkin ovat enimmäkseen ringissä juoksemista ja väistöliikkeiden latelua.

Niin isompia kuin tavanomaisempiakin yhteenottoja piristetään kuitenkin muutamilla erikoisliikkeillä. Kun ase on ladattu täyteen latinkiin, Samus voi loikata suurempien vihollisten niskaan ja viimeistellä likaisen työn, minkä lisäksi kuvakulman voi siirtää Metroid Prime -sarjan hengessä Samuksen kypärän sisään, jolloin vastustajien heikkoihin kohtiin tähtäämiseen saadaan tarkkuutta.

Kuvakulmavaihdos tapahtuu kekseliäästi vaihtamalla ohjaimen asentoa kädessä ja tähtäämällä ruutua. Kikkaan turvaudutaan tasaisin väliajoin, mikä sohvalla löhöävien on syytä pitää mielessään. Peli vaatii ajoittain nopeahkoa reagointikykyä, joten mukavan asennon vaihtaminen voi paikoitellen tuntua rasittavalta – liikkuminen ja väisteleminen kun eivät onnistu tähdätessä.

Palkkionmetsästäjän logiikkaa

Pelialueena toimiva Bottle Ship -tutkimuslaitos on suhteellisen laaja kompleksi, joka koostuu eri maisemakattauksia jäljittelevistä sektoreista. Läpikäytyjä huoneita kolutaan tuttuun Metroid-tyyliin useampaankin otteeseen, mutta enimmäkseen Other M etenee jatkuvasti eteenpäin kohti uusia alueita. Peli pitää huolen, että pelaaja tietää aina, minne seuraavaksi tulisi suunnata ja miten määränpäähän päästään. Mukaan mahtuu tyypillisiä avaruusasema-, tropiikki-, lumi- ja laavamaisemia, jotka kuhisevat monenmoisia vihollisia ja sangen näppäriä pulmia ratkottavaksi.

Apuna etenemisessä on totuttuun tapaan monia apuvälineitä ja entistä tehokkaampia aseita, joista keskeisin on taito muuntautua universumin jokaiseen koloon mahtuvaksi morph-palloksi. Muitakin tuttuja taitoja saadaan tiheään tahtiin, mutta tällä kertaa päivityksiä ei etsitä jokaisen kiven ja galaktisen männynkävyn alta. Sankarittaremme toimii nimittäin ex-komentajansa pillin mukaan, mikä tarkoittaa ohjeiden pilkuntarkkaa noudattamista. Toisin sanoen kapistukset löytyvät Samukselta jo omasta takaa, mutta kunkin käyttöön saadaan matkan varrella virallinen lupa Adamilta. Tämä hyvin pieneltä kuulostava ero supistaa sarjalle ominaista tutkimuspuolta ikävästi ja tuntuu ennen kaikkea koomiselta. Samus saa esimerkiksi kytkeä panssarinsa lämpösuojan päälle vasta kiduttuaan useiden alueiden verran syövyttävän kuumassa ilmastossa.

Metroid: Other M:n epäkohtien kanssa oppii elämään nopeasti, jolloin pelaaminen itsessään on nautittavaa ja vetoavaa. Ongelmana on, että niinkin kovatasoisessa sarjassa kuin Metroid on, jo pienetkin epäkohdat korostuvat. Siksi Other M ei ole alkuperäisen Metroid Primen tai Super Mario Galaxyjen kaltainen merkkipaalu, jota muisteltaisiin suurella lämmöllä vielä tulevien konsolisukupolvien aikana. Se on mukava välipala seuraavaa isoa Nintendo-peliä odottaessa.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:3255]

Kyllä Metroid: Other M on enemmän kuin välipala isojen pelien välissä. Se on iso peli. Toisin kuin Ville, uskon, että peliä tullaan jatkossa muistelemaan lämmöllä. Nostankin Team Ninjan aikaansaannokset ansiokkaiksi, omalaatuisiksi ja sarjan perinteitä ryhdikkäästi kunnioittaviksi.

Other M on mieluisa, tunnelmallinen peli, joka pitää tiukasti otteessaan. Se on rytmitetty ottamaan rutkasti irti tiiviistä kestostaan. Ilahduttavasti pelaaminen ei myöskään lopu läpipeluuseen, kun peli kannustaa heti jatkamaan tutkimista. Motivaatio uuden näkemiseen ja salaisuuksien etsimiseen on alusta alkaen korkealla, kuten Metroid-peliltä voi odottaakin.

Pelattavuus on hauskaa ja toimii vallan mainiosti, ja kyllä tähtääminen sieltä löhöasennostakin onnistuu käden käänteessä. Taisteluissa riittää vauhtia ja näyttävää akrobatiaa, kun Samus on entistä atleettisempi ja vaarallisempi soturi. Upeat pomotaistelut jäivät etenkin mieleen. Taisteluiden suoraviivaisuus ja näyttävyys sopivat hyvin Metroid-sarjaan, kun pelikokemuksen pääpaino on tutkimisessa ja alueiden tarkassa nuohoamisessa.

Pelin miinuspuolia on kaksi. Tylsä ja mitäänsanomaton tarina on selkeä pettymys. Toteutus on ala-arvoista niin dramaturgiassaan kuin dialogissaankin, vaikka visuaalista loistoa riittää. Myös vaikeusaste saisi olla korkeammalla, kun vasta pelin loppuosan viholliset tarjoavat haastetta. Ongelmat eivät kuitenkaan latista peli-iloa.

Super Metroidin tai Metroid Primen veroiseksi mestaritason peliksi vakuuttavasta Other M:stä ei ole, mutta näinhän on kaikkien muidenkin Metroid-pelien kohdalla. Taso sarjassa on timantinkova, jolloin osa nousee ylitse muiden. Ei se suinkaan vähennä Other M:n ansioita.

Other M:n kohdalla onkin hienoa, että se ei apinoi aiempia pelejä orjallisesti, vaan löytää uusia onnistuneita pelillisiä ratkaisuita ja tuoreita huomionarvoisia näkökulmia osaksi rakastettuun sarjaan. On ilahduttavaa, että Other M on omaperäinen peli, joka seisoo tukevasti omilla jaloillaan – erilaisuus on voimavara. Tällaisia tuoreita tuulia tarvitaan aina.

7/10

Kommentit

Käyttäjän finngamer kuva
finngamer

Hieman rönsyilevämpi kartta olisi jees.

Käyttäjän Riepu kuva
Riepu

Ontuu muttei kaadu. Toiminta koukuttaa.

Käyttäjän Gentsugi kuva
Gentsugi

Tarinavetoisin metroid, kolahti ainakin itselleni.

Käyttäjän Muksu kuva
Muksu

Pieniä puutteita, mutta silti todella nautittavaa

Käyttäjän Garomasta kuva
Garomasta

Metroidina hyvä, toimintapelinä erittäin hyvä.

Käyttäjän mazax kuva
mazax

Erilainen näkemys Metroidin maailmaan

Käyttäjän j-urski kuva
j-urski
Käyttäjän YritaEdes kuva
YritaEdes

Kompuroi välillä pahastikin

Käyttäjän toad556 kuva
toad556
Käyttäjän Wisori kuva
Wisori

Hyvä tarina, toimiva pelattavuus ja upeat CG:t