Metroid Prime 3: Corruption

Corruption on kovan linjan pelaajille Wiin tähän mennessä paras peli

14.9.2011 21:54

Metroid Prime oli GameCuben omaperäinen superklassikko, jota ei voinut verrata mihinkään muuhun peliin. Siksi on hassua, että kuusi vuotta myöhemmin ilmestyvä Corruption tuo aluksi mieleen Xboxin Halo-pelit.

Corruptionin latausruudussa kajahtaa aluksi Halon tunnarilta kuulostava kuorohyminä ja pelin ensimmäinen kenttä tuo hyviksien alukselle hyökkäävine avaruuspiraatteineen mieleen sekä ensimmäisen että toisen Halon alkukentät. Mieleen hiipii epäily: ei kai uudenlainen Wii-ohjaus ole tehnyt Metroid Primestä trendiräiskintää? No, ei todellakaan ole.

Kolmannen Prime-pelin juoni vaatii hieman edellisten osien tuntemusta. Tarina pyörii edelleen mystisen ihmeaine phazonin sekä raunioitaan ja teknologiaansa jälkeensä jättäneiden chozo-muukalaisten ympärillä. Palkkionmetsästäjä Samus Aran ei taistele nyt yksin perivihollisiaan eli avaruusrosvoja ja pahaa kaksoisolentoaan Dark Samusta (kts. Metroid Prime 1 ja 2) vastaan. Työnantajana on piraattien ahdistelema avaruusfederaatio, joka lähettää taistoon kolme muuta palkkionmetsästäjää omine supervoimineen.

Ei mene kauaakaan, kun Dark Samus lasauttaa koko köörin phazon-säteellä. Samuksen saastunut vartalo tuottaa nyt itsestään phazonia. Taisteluhaarniskan uusi lisälaite muuttaa sen puolestaan hypertilaksi, joka verottaa terveyttä mutta antaa älyttömän tulivoiman. Ei ole vaikea arvata, että muut metsästäjät korruptoituvat hakattaviksi välipomoiksi.

Piraattien suunnitelmaan kuuluu eri planeettojen saastutus phazon-meteoriiteilla, joita Samus lähtee tuhoamaan. Se on hyvä syy antaa pelaajan ohjaukseen palkkiometsästäjän kuulu avaruushävittäjä. Sen kojelaudan nappien painelu antaa Metroid-fanille ja scifinörtille mukavia väristyksiä, vaikka käytännössä kyse on autopilotilla kulkevasta taksista.

Wiin vahvuudet hyötykäytössä

Sarjan faneille suurin uutuus on tietenkin Wii-ohjausjärjestelmä. Karmean Red Steel -pettymyksen jälkeen pelättiin, että kapula ei ehkä taivukaan räiskintäohjaimeksi. Tämä pelko on nyt virallisesti todistettu vääräksi.

Pelin oletusohjauksessa tähtäys ja kääntyminen hoidetaan Wii-kapulalla valopistoolityyliin. Samaan aikaan Nunchukan tatti liikuttaa Samusta. Tulitus ja hyppely hoituvat kapulan A-nappulasta ja liipaisimesta, ja niiden paikkoja voi vaihtaa keskenään.

Ennen niin tärkeä lukitus vihollisiin onnistuu Nunchukan Z-napilla, mutta nyt se vain jumittaa vihollisen keskelle ruutua. Samuksen tykki on silti suunnattava kohteeseen, joten tähtäyskykyä vaaditaan. Sen saavuttaminen vie aikaa, mutta pikatähtäys alkaa onnistua hyvin parin päivän harjoittelulla. Järjestelmän yllättävämpi seuraus on se, että pelin ensimmäisen persoonan tasohyppelystä tulee jopa aiempaa miellyttävämpää. Ilmassa kääntyily ja ympäriinsä kuikuilu tuntuvat upean luonnollisilta.

Corruption on uuden tähtäyksen myötä aiempaa räiskintäpainotteisempi, mutta onneksi voidaan puhua vielä seikkailusta eikä räiskintäpelistä. Pelin tärkeimmät elementit ovat edelleen ongelmien ratkonta ja kartan nurkkien koluaminen. Samuksen kyvyllä muuttua Morph Ball -kuulaksi on entistä isompi merkitys pähkinöiden ratkomisessa ja yleensäkin eteenpäin pääsemisessä. Se herättää jatkuvasti kysymyksen siitä, miten avaruuskaupunkien asukkaat pääsivät edes ruokakauppaan, kun naapuriin johtaa vain pallonmentävä tuuletusreikä.

Pulmien perusrakenne on se, mikä tekee Corruptioninkin seikkailusta klassikkomateriaalia. Varustekasan kasvaessa monimutkaistuvat pulmat vaativat erilaisten aseiden ja lisälaitteiden oikeanlaista käyttöä oikeassa järjestyksessä.

Tyypillinen tapaus on seuraava. Kammion seinässä on murtuma, josta pitäisi tehdä aukko. Aluksi sulatetaan katosta roikkuvaa muurinmurtajaa ympäröivää jäätä lämpösäteellä. Sitten hypätään kuulana sisälle moottoriin, joka pyörittää huonetta reunustavan häkin seiniä. Kun tie aukolle on selvä, pallo vieritetään muinaisen sotarobotin vatsaan, ja uinuva kone herätetään pallopommin avulla. Robottigorilla tarttuu muurinmurtajaan ja hakkaa seinän päreiksi. Niin, se kuulostaa täysin järjettömältä kirjoitettuna paperille, mutta itse pelissä ratkaisu tuntuu täysin loogiselta.

Pulmissa hyödynnetään jonkin verran Wiin liikeohjausta. Samus työntää, vetää ja pyörittää ihmelaitteiden komponentteja, mikä tuo pelissä sisällä olemisen tuntua, mutta näissä kohdissa liiketunnistus tökkii ajoittain. Useimmin käytetty ja toimivin viritys on energiakoukku, joka Nunchukaa heiluttamalla repii tiehensä esteitä ja vihollisten kilpiä sekä panssareita.

Samantyylistä järkeilyä käyttäen kuritetaan pelin lukuisia pomovihollisia, jotka ovat monelle Metroid-fanille pelin tärkein osa. Niiden suhteen Corruption kompastelee aluksi. Vanha tuttu Ridley-lohikäärme on pelin ensimmäisessä esiintymisessään pelkkä rasitustesti, joka katsoo, kuinka monta kertaa pelaaja pystyy painamaan liipaisinta parin minuutin sisällä. Ensimmäisen planeetan loppuvihollinen taas syö hermoja siksi, että pelin pomot vaativat energiaa kuluttavan hypertilan käyttöä. Energiavarastot ovat alussa suhteellisen vähissä, ja tuloksena on tuskallisen pitkä hivutustappelu. Onneksi näiden horjumisien jälkeen pomojen laatu pysyy korkeana.

Ykkösluokan toteutus

Graafisesti Corruption ei petä, mutta ei se toisaalta säväytäkään alkuperäispelin tapaan. Komposiittiletkulla ja karvanoppatelkkarissa grafiikka tuo liiaksikin mieleen vanhat GameCuben Metroidit, mutta komponenttikaapelilla, laajakuvatelkussa ja 480p-tilassa pelin ei tarvitse häpeillä muiden uutuuskoneiden räiskintöjen rinnalla. Se johtuu suureksi osaksi siitä, että vihollisten animaatio ja ympäristöjen värimaailmat, valaisu sekä taidesuunnittelu ovat taas omaa luokkaansa. Ääniraidalla etenkin alkuvalikon tunnuskappale tuo kylmiä väreitä selkäpiihin. Metroid-tunnari on saatu Prime-sarjan joka osassa mahdottoman hienon kuuloiseksi.

Ihmetellä täytyy myös sitä, kuinka hauskasti peliin on ujutettu kivaa lisämateriaalia. Kypäräskanneri paljastaa ongelmanratkaisun lisäksi paljon tekstiä pelin henkilöistä ja pelimaailman taustoista. Lisäksi skannaamalla ja tappamalla avautuu pisteitä, joita voi käyttää lisämateriaalien ostoon.

Peli ei kuitenkaan anna parastaan aivan aluksi. Avaruustaistelu on alussa tylsän harmaata, ja ensimmäinen Bryoo-planeetta tuo liiaksi mieleen ensimmäisen Primen Tallon IV:n. Vasta Elysia-planeetan taivaalla leijuva Skytown tekee jotain uutta steampunk-tyylillään. Pelissä nähdään aiempaa enemmän kylmän teknologisia ympäristöjä, mutta parhaimmillaan Corruption on edeltäjiensä tapaan kuvatessaan limaisia hämytunneleita esimerkiksi planeettoja saastuttavien phazon-siemenien sisällä.

Myönnettävä on myös, että Wii-ohjaus ei ole täysin vailla ongelmia. Pitkät pelisessiot ja erityisesti elämää suuremmat pomotaistelut koettelevat pelaajan kättä sarjan entisiä pelejä rajummin. Tähtäyskäden liipaisinta joutuu painamaan paikoin niin monesti, että kämmenessä tuntui eeppisen matkan jälkeen viiltävää kipua parin päivän ajan. Auts.

Ei ole silti epäilystäkään siitä, etteikö peli asettaisi Wiin räiskinnöille samanlaisia korkeita standardeja kuin Halo aikoinaan konsolien perusammunnoille. Väittäisin myös, että Corruption on kovan linjan pelaajille Wiin tähän mennessä paras peli. On vaikea sanoa, onko se puhtaasti pelinä parempi kuin Twilight Princess, mutta Corruption hyödyntää selkeästi paremmin konsolin omia vahvuuksia ja erikoisuuksia. Tämä on hieno tapa päättää yksi konsolihistorian merkittävistä trilogioista.

Niin niin, on se nainen, joo joo

Metroid-pelin suuri yllätys 80-luvulla oli se, että Samus olikin avaruussoturin rautapukunsa alla nuori nainen. Corruptioniin mennessä tästä paljastuksesta on lypsetty pois jo kaikki mielenkiinto, sillä Samus on ehtinyt poseerata peleissä jo tiukassa sinisessä trikoossa. Tällä kertaa kypärän visiirin heijastuksissa voi nähdä jatkuvasti Samuksen silmät. Niiden supertuuheat silmäripset todistavat, että avaruuden palkkasoturi ei voi taistella ilman maskaraa. Lisäksi kypärä poistuu päästä jo ennen pelin loppua, vaikka aiemmin sen riisumista pidettiin palkintona suuresta taistosta.

Primet pähkinänkuoressa

Kaikki Wiin omistajat eivät ole välttämättä pelanneet sarjan aiempia pelejä Cubella. Tässä paljastava tiivistelmä:

Samus menee Tallon IV -planeetalle, tutkii haarniskansa tehneiden chozojen raunioita ja kohtaa vangitun superhirviö Metroid Primen. Örkki muuttuu kuollessaan Dark Samus -kaksoisolennoksi. Seuraavaksi tapellaan valon ja pimeyden jakamalla Aether-planeetalla. Joka välissä kiusana ovat avaruuspiraatit.

No, ei Prime-pelejä juonen takia pelatakaan…

9/10
Lisää luettavaa