Mälsää mechailua
On suuri harmi, että Metroid-fanien pitkään jatkunut odotus palkitaan Metroid Prime: Federation Force -pelillä, sillä puhtaasti pelillisillä arvoillaan punnittuna se on kehno peli. Metroid-pelinä se taas on suorastaan surkea.
Heti alkuun voi unohtaa Metroideista tutut hahmot ja tarinat, sillä Federation Force keskittyy itsenäiseen, taistelupuvuissa tehtäviä suorittavaan porukkaan. Pelin tarina tuntuu suoraan sanoen siltä, että Metroid Prime -nimi on vain lätkäisty puolivalmiin pelin päälle kehitysjakson aikana. Muutamaa tuttua vihollista ja paria pientä nimiviittausta lukuun ottamatta ei helposti uskoisi pelaavansa Metroid-peliä.
Federation Force on räiskintäpeli enimmillään neljälle pelaajalle. Kehitystiimin suunnitelmissa on todennäköisesti ollut tiukka yhteistyö kolmen kaverin kanssa, mutta testijakson aikana peliseuraa ei tietenkään löytynyt, koska peli ei ollut vielä ilmestynyt.
Tarina etenee itsenäisestä tehtävästä toiseen tarjoten pelaajille yksinkertaisia tehtäviä. Joskus pitää sammuttaa ylikierroksilla käyvä reaktori, toisinaan vangita pelialueelta hirviöitä tai vaikka taltuttaa alueen elukoita komentava pomo – kaikki tietenkin ampumalla niin pirusti.
Oli tehtävä mikä tahansa, pelialueet ovat muutaman huoneen ja käytävän kokoisia kiskaisuja. Pientä lisämaustetta saa siitä, että pelialueelle on jemmattu taistelupuvun ominaisuuksia parantavia modeja, joita löytääkseen pitää vähän tasohypellä tai vaikka räiskiä ohjuksilla seiniin reikiä.
Valinnanvaraa tarjotaan puvun kustomoinnin ohella sillä, että mukaan jokaiseen tehtävään saa rajallisen määrän erikoisvarusteita, joilla voi parantaa itseään tai kavereita tai esimerkiksi jäädyttää vihollisia hetkeksi. Taistelupuvut eivät jaksa kantaa kovin kummoista kuormaa, joten koskaan ei saa mukaansa kaikkea.
Yksinkertaisen tehtäväsuunnittelun ja hitaan tempon selitys löytyy pelin suurimmasta ongelmasta eli kamalasta ohjauksesta. Koska kyseessä ei ole New 3DS -yksinoikeus, kehitystiimin on täytynyt kehittää ohjausjärjestelmä myös vanhemmille 3DS-malleille ja niiden yhdelle analogitikulle.
Näin pelattuna Federation Force on aika karmea kokemus. Liikkuminen tapahtuu analogitikulla ja ammuskelu, hyppely sekä esineiden käyttö painikkeilla. Tähtäyksen voi lukita kohteeseen vasenta olkanappia pohjassa pitämällä, ja vapaaseen tähtäykseen voi siirtyä pitämällä oikeaa olkanappia pohjassa ja heiluttelemalla itse konsolia.
Kaikkia näitä toimintoja pitää usein yhdistellä toisiinsa, sillä vihollisiin lukitseminen ei auta vielä mitään. Peli ei osaa ottaa laukauksille ennakkoa tai tähdätä heikkoihin kohtiin, joten liikkuvia tai vähänkään kovempia vihollisia vastaan pitää samaan aikaan itse siirrellä tähtäintä. Sormet ovat ristissä ja jänteet venyvät, kun pitää tehdä kamalia kevätjuhlaliikkeitä, jotta pystyy yleensäkään pelaamaan. New 3DS:llä kokemus olisi varmasti sujuvampi, mutta ei sekään pelin puutteita paikkaisi.
Neljän pelaajan moninpelinä koettuna Federation Force olisi varmasti hauskempi, mutta silloinkin lähinnä samassa huoneessa pelattuna. Pelistä ei nimittäin löydy minkäänlaista tukea keskusteluille, vaan kommunikaatio pitäisi hoitaa rajoittuneilla ja valmiiksi purkitetuilla tekstiviesteillä. Se on jälleen yksi puute monien muiden joukossa.
Federation Force on parhaimmillaankin keskinkertainen peli. Se on taidetyyliltään sympaattinen, ja muutamissa tehtävissä oli ihan kiinnostavia ideoita. Esimerkiksi Rocket League -henkistä Blast Ball -pelitilaa olisi ollut kiva kokeilla, mutta peliseuran puutteessa se ei ollut mahdollista
Näiden pienten juttujen vastakohtana on se tosiasia, että Federation Force on puiseva, yksinkertainen, hidastempoinen ja äärimmäisen kömpelö peli. Metroid-sarjasta olisi voinut lainailla paljonkin elementtejä, kuten vaikka enemmän tutkimusmatkailua ja seikkailua, piristämään suorastaan nolottavan helppoja pulmia, tylsää taistelua ja lineaarista kenttäsuunnittelua. Nyt tuloksena on mälsää mechailua.