Pelkkää priimaa
Harva peli on jättänyt yhtä lähtemättömän vaikutuksen kuin Metroid Prime. Ennen vuonna 2002 tapahtunutta julkaisuaan teksasilaisen Retro Studiosin avaruusseikkailu julistettiin lähes jokaisessa lukemassani ennakkokatsauksessa jonkinasteiseksi pyhäinhäväistykseksi, joka ei voisi toimia millään osa-alueella. Rakastetun Nintendo-sarjan edellinen osa oli 2d-toimintaseikkailujen Graalin malja Super Metroid, eikä siirtymä ensimmäisen persoonan toimintapeliksi kokemattoman yhdysvaltalaisstudion käsissä herättänyt lainkaan luottamusta Samuksen 3d-debyyttiä kohtaan. Ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun käsiin saatu GameCube-seikkailu osoittautui todelliseksi mestariteokseksi.
Nettipuheiden perusteella en ole ainoa, joka tätä nykyä mieltää Metroid Primen yhdeksi sukupolvensa – ellei jopa kaikkien sukupolvien – parhaaksi videopeliksi. En ole halunnut rikkoa omia mielikuviani palaamalla liiaksi pelin pariin GameCuben kultavuosien jälkeen, mutta Switchille helmikuussa yllätysjulkaistu Metroid Prime Remastered osoittaa kursailun olleen täysin turhaa. Jo alkuperäisversio on kestänyt ajan hammasta hämmentävänkin hyvin ainutlaatuisen ulkoasunsa ja maailman suunnittelun ansiosta, mutta Switch-remasterointi nostaa seikkailun uudelle tasolle.
Remastered-nimen taakse voi tätä nykyä kätkeytyä melkein mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, mutta Metroid Primen kohdalla ehostuksessa ei ole kitsasteltu. Peli itsessään on pysynyt kutakuinkin ennallaan, mutta ohjaus on päivitetty kahdella ohjainsauvalla pelattavaksi ja graafinen ilme uudistettu kauttaaltaan pelkän terävöittämisen sijaan. Kasvojenkohotus onkin varsin huomattava, sillä uudelleenvisioitu Tallon IV -muukalaisplaneetta on selkeästi jopa ajan kultaamia muistikuvia yksityiskohtaisempi ja tunnelmallisempi. Ellei paremmin tietäisi, seikkailua voisi hyvinkin luulla täysin uudeksi ja moderniksi Switch-peliksi.
Kunnia Metroid Primen ajattomuudesta kuuluu sen yhä varsin ainutlaatuiselle luonteelle. Vaikka pelaaminen tapahtuu Samuksen silmistä kuvattuna, Retro Studios ei vääntänyt pelistä väkinäistä toimintapeliä vaan ensimmäisen persoonan seikkailun, joka on hyvin henkilökohtainen matka tuntemattomaan. Sen viehätys perustuu Tallon IV:n alueiden luotaamiseen, salaisuuksien tutkimiseen sekä lukuisiin työkaluihin, joista jokainen aukaisee aina vain lisää reittejä yhä syvemmälle vieraan ja vaaraliisen planeetan uumeniin.
Ennen kaikkea pelimaailmassa eteneminen on äärimmäisen sulavaa, sillä Samuksen voimahaarniskalla liikkumisessa ja jopa loikinnassa on sanoinkuvaamattoman luonteva tuntuma. Vielä nykyäänkin painokkaissa hypyissä on sitä jotakin, mikä tekee etäisyyksien ja hyppyjen onnistumisprosentin arvioimisesta tuskatonta jopa tuplahyppykyvyn avauduttua. Metroid Prime Remasteredin kahden ohjainsauvan ohjaus poistaa jopa jokusia GameCube-version kömpelyyksiä, sillä vapaasti kääneltävä katse erillisen tähtäysnapin sijaan tekee kaikesta luonnollisesti jouhevampaa. Toki mukana on alkuperäisen ohjaustyylin lisäksi jopa Wiin liikeohjausta jäljittelevä malli sitä kaipaaville, mutta ne jäävät auttamatta modernisoinnin jalkoihin.
Jokainen löydetty varuste, ase ja kyky palauttaa mieleen lukuisten jo koluttujen alueiden lukittuja ovia tai esteitä, joiden takaa saattaa löytyä myös liikkumista nopeuttavia oikoreittejä. Planeetan eri sopukat linkittyvät toisiinsa palkitsevasti ja pelaajan uteliaisuutta ruokkivalla tavalla, eikä jo kolutuille alueille palaaminen tunnu juuri koskaan työltä. Seikkailun loppupuolella pidemmätkin välimatkat hoituvat nopeasti ja määrätietoisesti, mutta myös pelillisesti viihdyttävinä. Samuksen tavaramerkkikyvyt, kuten pieniin koloihin mahtuvaksi Morph-palloksi muuntautuminen tai tarttumasäde, ovat yksinkertaisesti hauskoja käyttää.
Uusi ohjaustyyli kohentaa tuntuvasti myös toimintaa, jota pelissä toki riittää yllin kyllin. Sen tehtävänä on silti enemmänkin rytmittää peliä ja tuoda vaihtelua pelitilanteisiin kuin saada pelaajat kiristämään hampaitaan. Tästä kielii myös mahdollisuus lukittaa Samuksen tykkikäsi kohdattuihin uhkiin, minkä takia toiminta ei tule liiaksi asti maailman kartoittamiseen vaadittavan ajatustyön tielle. Toki tämä aikanaan kompensoi alkuperäisversion tähtäyksen rajoittuneisuutta, mutta se tukee ennen kaikkea pelin uniikkia otetta.
Luonnollisesti epätasaisempia poikkeustilanteitakin löytyy etenkin noin 15-tuntisen pelin keskivaiheen tietämillä. Tuolloin Samusta vainoavat avaruuspiraatit aiheuttavat alkutaipaileen varustemäärillä päänvaivaa, mikä toisaalta kannustaa etsimään haarniskan kestävyyttä kasvattavia energiatankkeja. Kovempien vastusten ensikohtaamisen jälkeen Tallonin uumenista löytyy yleensä myös uusi sädease tai yhteenottoja helpottava visiiri, jotka helpottavat myöhempiä kohtaamisia. Rytmityksen saralla seikkailu onkin edelleen nappiosuma.
Metroid Primessä panostettiin jo aikanaan tunnelmaan monilla visuaalisilla keinoilla, jotka saivat pelaajan tuntemaan olevansa Samuksen avaruushaarniskan sisällä. Putkien höyrypurkaukset sumentavat haarniskan näkökenttää, vesipisarat ropisevat tykkikäteen ja kirkkaat välähdykset heijastavat sankarittaren kasvot hetkellisesti puvun visiirin pinnalle. Puvun sensorit varoittavat vaaroista ja ympäristön luotaaminen näpsäkässä skannaustilassa tuo esiin yksityiskohtia itse käsillä olevasta pelitilanteesta kuin maailman tapahtumista. Kaikki tietenkin skannataan!
Remasteredin graafiset uudistukset sen kuin vahvistavat näitä efektejä ja ylipäätään tukevat läsnäolon tunnetta. Pelkästään alueiden uudistettu valaistus ja heijastukset ovat upeita tunnelmanluojia, mutta myös kasvaneelle yksityiskohtien määrälle on nostettava hattua. Vaikka Metroid Prime näyttää nyt mukavan nykyaikaiselta, tekijät ovat pitäneet alueet visusti uskollisina alkuperäisteokselle ja säilyttäneet pelin teknisen sulavuuden.
Tunnelmasta puhuttaessa on luonnollisesti myös mainittava Metroid Primen loppuun asti harkittu ja suorastaan mestarillinen äänimaailma, joka tuntuu pysyneen ennallaan. Hyvä niin, sillä ikoniset musiikkiraidat elävät vahvasti pelitilanteiden mukana. Ilmassa on hetkittäin kaukaisen planeetan haikeutta, varovaisen etenemisen vivahteita, muinaisten avaruuskansojen jylhyyttä, seikkailua kannustavaa lisätempoa ja jopa paniikkiilietsovaa sykkeenkohotusta. Äänten ja musiikin kuuntelu tuo usein esiin aivan yhtä oleellisia vihjeitä ja johtolankoja ympärillä olevasta maailmasta, sen vaaroista ja salaisuuksista kuin erilaiset sensoritkin. Onkin suoranainen sääli, etteivät nykypelien ääni- ja musiikkitrendit ole ottaneet enemmänkin vaikutteita Metroid Primen ja sen edustaman aikakauden askelmerkeistä.
Katsoipa asiaa miltä kantilta tahansa, Metroid Prime Remastered ja siihen upotettu panostus ovat suoranaisia kulttuuritekoja Nintendolta. Nykypäivään päivitettynä Retro Studiosin merkkiteos tuntuu useiden modernienkin pelien rinnalla yhtä oivaltavalta ja mullistavalta kuin ilmestyessään 20 vuotta sitten. Se ei ainoastaan kasvata ruokahalua pitkään työn alla ollutta Metroid Prime 4:ää kohtaan, vaan se vankistaa alkuperäispelin asemaa yhtenä kaikkien aikojen parhaista videopeleistä.
10/10
Kommentit
Tämä tuli keväällä pelattua ihka ensimmäistä kertaa. Hyvä peli, mutta turhan yliarvostettu tapaus.
Backtrackingiä olisi voitu helpottaa laittamalla pikasiirtymisen tallennuspisteisiin. Huoneen lukitsevat viholliset olivat super rasittavia kohtaamisia, varsinkin jos oli sattunut eksymään reitiltä.