Micro Machines v4

Jotkut pelit ovat yksinomaan moninpeliä varten suunniteltuja, ja niiden tuottama ilo on suoraan verrannollinen pelaajamäärään.

Englantilainen Codemasters on pitkään alalla vaikuttanut pelitalo, jonka pääasiallinen tuotanto ovat olleet erilaiset autopelit, mutta myös Wormsin ja Micro Machinesin kaltaiset moninpelisarjat.

Micro Machines v4 on totuttuun tapaan pikkuautokaahailua tutuissa ja vähän tuntemattomammissa ympäristöissä, kuten keittiötasoilla, omakotitalon katolla ja rantahietikolla. Tässä suhteessa se ei siis eroa sarjan aikaisemmista osista.

Eye in the sky

Edellinen ”virallinen” Micro Machines -peli, v3, on vuodelta 1998. Se oli hienosti toimiva moninpelikokemus, joka kärsi kuitenkin aikaisempien pelien tapaan kuvakulmasta, josta sitä pelattiin.

Suoraan ylhäältä seurattu toiminta teki ensimmäisenä ajavan urakasta epäinhimillisen hankalaa. Jokainen mutka, este ja vaaratilanne tuli eteen aivan liian nopeasti, jotta siihen olisi ehtinyt reagoida. Tästä syystä tuntui paremmalta taktikoida ja ajaa vähän matkaa kisaa johtavan kuljettajan perässä.

Kuvakulman vaihdos on merkittävin pelillinen ero verrattaessa sarjan uusinta peliä vanhempiin osiin. Nyt kamera seuraa autoja takayläviistosta, mikä tekee kärkimiehen työstä merkittävästi helpompaa. Sen ansiosta myös ratojen korkeuserot näyttävät todellisilta. Jos haluaa, kameran saa lukittua klassiseen kulmaan. Se sopii tosin vain väkisin elämästään vaikeampaa halajaville.

Ratti kääntyy, auto kääntyy

Ajaminen on yksinkertaista puuhaa: pelaajan ei tarvitse tehdä juuri muuta kuin ohjata ajokkiaan ja käyttää radoilta poimittuja aseita ja muita varusteita. Peliin pääsee helposti sisään. Se on hyvä ominaisuus monin- ja bilepeleissä.

Ajokeissa on eroja. Muuttujia ovat muun muassa kiihtyvyys, huippunopeus ja pito. Kisoissa pelaajien kalusto on kuitenkin aina samankaltainen, joten kilpavarustelu ei pääse häiritsemään pelitasapainoa.

Kisakeittoa voi hämmentää aggressiivisen ajotyylin lisäksi erilaisin asein. Niitä ovat muun muassa raketit, konekiväärit ja vasara, jolla sopii moukaroida edellä ajavaa. Myös vauriota korjaavia lisävoimia löytyy, samoin kilpailijoiden välistä eroa tasaava esine. Aseilla on käyttöä, mutta aika harvoin kannattaa luottaa pelkästään niiden antamaan etuun. Voitto irtoaa varmimmin ajamalla.

Ravunsaksia muttei roottoreita

Pelin radat ovat hyviä. Ei niitä kannata järjen kanssa tutkia, mutta liikkeessä ne tuntuvat mukavilta, tappajarapuineen ja kaulimineen kaikkineen.

Vaikutti kuitenkin siltä, ettei tässä pelissä pääse leikkimään kuin nelipyöräisillä. Helikoptereita ja pikaveneitä ei näkynyt. Se on harmi, sillä aikaisemmista Micro Machines -peleistä oli jäänyt parhaiten mieleen juuri helikopterikisat.

Havok-fysiikkamoottori tuo lisää eloa ratoihin. Sen vaikutus ei ole järisyttävä, mutta onhan se kivaa, että materia liikkuu niin kuin sen olettaakin reagoivan.

Micro Machines v4 kehottaa keräämään. Peli sisältää 750 autoa, ja vaikka suurin osa näistä onkin toistensa kopioita, autotallin täyteen halajavat saavat tuhlata tunnin jos toisenkin yksinpelitilan kimpussa. Samaisille puuhastelijoille riittää varmasti hupia myös rataeditorista, joka on suppea, mutta helppokäyttöinen.

Micro Machines v4 on kelpo moninhupipeli, mutta vaikka kuvakulmaa on muutettu ja mukana on oikeaa fysiikkaa, peli ei jaksa innostaa samaan tapaan kuin aikaisemmin. Plussaa tulee kuitenkin aina yhtä hienosta mahdollisuudesta pelata neljään pelleen kahdella ohjaimella – se on luksusretroilua.