Hauska tappaa vanha tuttu
Horhog on iso ja ruma örkki. Hän on erään Mordorin sotapäällikön kapteeni ja saanut lisänimen Laulaja, koska hänellä on tapana hoilottaa puhuessaan. Horhog Laulaja aloitti uransa nimettömänä riviörkkinä, joka sattui lyömään tappavan iskun samooja Talioniin – eli minuun – ja aloitti tästä nousunsa Mordorin hierarkiassa. Lisäapua hän sai haudantakaisesta kostoyrityksestäni, joka meni pieleen ja antoi Horhogille lisämainetta ja voimaa. Sen ansiosta hän haastoi ja tappoi toisen örkkikapteenin ja hallitsee nyt osaa Mordorista sotapäällikkönsä linnoituksessa, joka on liian vaikea pala minulle – toistaiseksi. Kosto elää ja nimi on muistissa…
Horhog on vain yksi lukuisista örkeistä ja yksilöllisistä tarinoista, joita syntyy Middle-earth: Shadow of Mordoria pelatessa. Tästä kiitos kuuluu sen Nemesis-järjestelmälle, joka saa pelin Mordorin tuntumaan elävältä, joskin myös väkivaltaiselta ja synkältä paikalta.
Synkästi peli myös alkaa. Talion on gondorilainen samooja ja yksi Mordorin erämaata Sauronin paluun varalta partioivista sotureista. Tapahtumat sijoittuvat Hobitin ja Tarun sormusten herrasta väliin eli juurikin Sauronin paluun aikaan. Talion perheineen kuolee tämän palvelijan käsissä heti kättelyssä, mutta hän herää kuitenkin henkiin muinaisen haltialordin haamun ansiosta. Haltia janoaa kostoa Sauronille, vaikkei muista mitään muuta menneisyydestään. Talion ja haamu tämän kehossa lähtevät yhdessä rankaisuretkelle Mordorin ytimeen.
Pelin Mordor on avoin alue, jossa pelaaja voi Talionina kulkea niin kuin haluaa. Toki joka puolella liikkuu örkkejä ja muita petoja, jotka hankaloittavat asiaa. Avoimen pelimaailman pelinä tekemistä tietenkin riittää. Tarinatehtävien lisäksi pelaaja voi vahvistaa miekkaansa, tikariaan tai joustaan legendatehtävien kautta sekä kerätä yrttejä, artefakteja ja riimusanoja. Hän voi metsästää villipetoja, vapauttaa orjia tai vaikuttaa Mordorin hierarkiaan tappamalla örkkipäälliköitä. Tarinaakin käsitellään vapautettujen orjien, örkkipäälliköiden ja haltiahaamun omien tehtävien kautta, joista jälkimmäisissä Klonkulla on suuri rooli.
Pelin tarinasta vastaa Red Dead Redemptionin käsikirjoittanut Christian Cantamessa, jonka kynä pitää dialogin ja tapahtumat uskottavina kaikesta synkistelystä huolimatta. Tekijät ovat omien sanojensa mukaan käyttäneet apunaan Tolkien-asiantuntijoita säilyttääkseen pelin ja sen henkilöt sekä tapahtumat mahdollisimman uskollisina Tolkienin tarinoille. Tämän suhteen on onnistuttu varsin hyvin, joskin välillä liikutaan hieman liikaa mahtipontisuuden ja pateettisuuden rajoilla. Taistelut ovat puolestaan visuaalisesti hyvin raakoja, ja örkkien musta veri roiskuu sellaisella tahdilla, että K18-leima on ansaittu. Kaikenlaista tietoa Tolkienin maailmasta ja sen historiasta kuitenkin kertyy peliä pelatessa.
Tarinan akilleenkantapää ei ole siinä itsessään, vaan yllättäen pelin avoimessa pelimaailmassa. Se on Shadow of Mordorissa tehty niin hyvin, etteivät sivutehtävät juuri eroa varsinaisista tarinatehtävistä. Tämä taas johtaa siihen, että pelaaja voi joka pelisessiolla tehdä sitä mitä haluaa, eikä peli juuri patista edistämään tarinaa, jos niin ei halua, etenkin kun Nemesis-systeemin elävöittämä maailma nimettyine örkkeineen tarjoaa jatkuvasti tekemistä ja yritettävää. Riivattu Talion ei voi kuolla pysyvästi, mutta joka kerta hänen hetkellisesti kuollessaan örkkien sisäiset voimasuhteet vaihtuvat ja muuttavat pelimaailmaa. Örkit myös puhuvat paljon, ja niiden höpinää kuulee jatkuvasti ympäri Mordoria hiippaillessa. Puheet koskevat usein pelaajan tekemisiä ja vaihtelevat niiden mukaan.
Pelillisesti Shadow of Mordor on hyvällä tapaa lähellä Assassin’s Creed– ja Batmanin Arkham-pelejä. Hiippailu- ja kiipeilytaitoinen Talion olisi kuin kotonaan ensin mainituissa, ja taistelu lainaa suoraan jälkimmäisistä perustuen tarkkaan ajoitukseen, väistelyyn, torjuntoihin ja iskujen sulavaan ketjuttamiseen. Mukana on tietenkin monia tapoja syventää Talionin taitoja ja tämän aseiden ominaisuuksia. Taitoja ostetaan ja kykyjä parannetaan kokemuksella, joka antaa syytä seikkailla avoimessa pelimaailmassa kaikkea mahdollista tehden.
Miekan ja jousen lisäksi Talion omaa myös haltiahaamulta saatuja voimia, joilla voi muun muassa kuulustella örkkejä ja hallita niiden mieliä tai houkutella niitä piilosta kohti Talionin tikaria. Tämä pätee myös alueen petoihin, joilla Talion voi ratsastaa ja aiheuttaa kauhua örkkien keskuudessa. Örkkejä kuulustelemalla saa tietoa örkkipäälliköistä, niiden sijainnista ja etenkin heikkouksista sekä vahvuuksista, jotka ovat elintärkeää tietoa. Jotkut pomot voivat esimerkiksi haistaa Talionin piilosta ja toiset taas voivat olla immuuneita haamuvoimille tai jousihyökkäyksille. On syytä tietää örkkien heikot kohdat, ennen kuin käy niiden kimppuun, tai voi käydä helposti köpelösti.
Pelin taistelumekaniikka kaikkine kehitettävine mahdollisuuksineen ja haamuvoimineen luo erittäin tasapainoisen ja monipuolisen kokonaisuuden, jossa voi tilanteen ja mielen mukaan hoitaa asiat hiippailemalla tai taistelemalla. Myös ympäristöä voi hyödyntää vapauttamalla tai houkuttelemalla petoja örkkien kimppuun, myrkyttämällä örkkien oluen tai pudottamalla hyönteispesiä niiden päälle. Teknisesti suuria vikoja ei esiinny ja ohjaus on pätevä, joskin Talionin liikkuminen tuntuu liian keveältä. Painon tunteen puuttuminen saa taistelun useita vihollisia vastaan joskus muuttumaan pieneksi säheltämiseksi.
Shadow of Mordor on yksi parhaimmista avoimen pelimaailman peleistä, joita olen pelannut. Se tarjoaa paremman ja elävämmän pelimaailman kuin muut vastaavat pelit ja lisäksi antaa todella paljon leluja ja mahdollisuuksia – ja etenkin syitä – toimia sen sisällä. Koska sisältö on levitelty laajasti ja tasaisesti, mikään osa-alue ei varsinaisesti kuitenkaan nouse toisten edelle, edes toteutuksensa kautta. Tämän vuoksi tarinassa ei ole sellaista imua kuin ehkä toivoisi, ja jos keskittyy pelaamaan vain tarinan, jää valtaosa pelin sisällöstä kokematta. Tekemistä on paljon, mutta tasaisen ohuina kerroksina kaikkialla. Joitakin tällainen tavallaan päämäärätön suorittaminen voi haitata, vaikka kaiken päämääränä on toki lopulta kohdata itse Sauron.
Niin, entäpä Horhog Laulaja? Hän koki väkivaltaisen lopun törmättyäni häneen sattumalta hiippaillessani pois erään toisen tehtävän jälkimainingeissa. Siihen loppuivat ne laulut. Mutta entäpä Zügor Caragorin kesyttäjä? Minulla on kalavelkoja myös hänelle, ja rumilus palasi takaisin entistä pahempana, vaikka luulin jo tappaneeni hänet. Pitääpä käydä vierailulla uudelleen – Sauron saa vielä odottaa…