Might & Magic on vuosien saatossa esiintynyt mitä erilaisimmissa pelimuodoissa, joista parhaiten tunnetaan Heroes of Might & Magic strategiapelisarja. DS:lle ilmestyvä M&M-peli Clash of Heroes ei kuitenkaan ole taskuversio kyseisestä sarjasta, vaan kokonaan oma ja uudenlainen strategia-, tai pikemminkin pulmapeli. Tämä – ja etenkin pelin söpö animetyylinen ulkoasu – saattavat ärsyttää monia sarjan faneja, mutta sen ei pidä antaa häiritä. Clash of Heroes on nimittäin erittäin pätevä ja tuore paketti kaikille pulma- ja strategiapelien ystäville.
Clash of Heroes sijoittuu samaan Ashanin maailmaan, kuin Heroes of Might & Magic V, tosin aikaan noin 40 vuotta ennen sen tapahtumia. Sheoghin demoniulottuvuuden asukit punovat juoniaan Ashanin asukkaiden päänmenoksi, ja viiden sankarin on joukkoineen löydettävä voimakas esine, jonka avulla demonit saadaan takaisin aisoihin. Asia ei tietenkään tapahdu kädenkäänteessä.
Pelin sankarit Godric, Aidan, Anwen, Nadia ja Fiona edustavat jokainen yhtä HOMM-sarjan osapuolista eli Havenia, Infernoa, Sylvania, Academya ja Necropolista. Joka osapuolella on tietenkin omat joukkonsa, joskin niillä ei enää ole mitään yhteistä HOMM-pelien kanssa.
Peli koostuu liikkumisesta pelikartalla paikkoja tutkien sekä vastaan tulevien vastustajien kanssa taistelusta. Kartalla vastaan tulee myös sivutehtäviä tarjoavia henkilöitä sekä paikkoja, joista voi ostaa itselleen uusia joukkoja.
Itse taistelut ovat tietenkin pelin ydin. Taistelun alkaessa vihollisen joukot näkyvät pelikoneen yläruudulla pelaajan joukkojen ollessa alaruudulla. Ruudulla olevia yksiköitä yksi kerrallaan siirtelemällä tai poistamalla on tarkoituksena pistää ne hyökkäämään tai toimimaan puolustuksessa ja yrittää hyökkäyksillä saada vastustavan komentajan osumapisteet nollaan. Homma on kuitenkin huomattavasti monipuolisempaa ja monimutkaisempaa kuin luulisi.
Jonoon tai riviin järjesty!
Pelaajan käytössä on aina kolme erilaista loppumatonta perusyksikköä, jotka aktivoidaan järjestämällä kolme niistä peräkkäin tai samanlaiseen riviin. Peräkkäin ne aloittavat hyökkäyksen, rivissä ne muodostavat puolustavan muurin. Pelaajalla on joka kierros vain muutama siirto tehtävänä, ja myös lisäjoukkojen ruudulle pyytäminen vie yhden siirron.
Ketjuttamalla samanlaisia yksiköitä hyökkäämään niiden tehoa lisätään, kuten myös laittamalla uudet kolme yksikköä jo hyökkäämässä olevan samanlaisen joukon perään, jolloin ne yhdistyvät. Yksiköt eivät myöskään hyökkää välittömästi, vaan vasta muutaman kierroksen kuluttua, jonka aikana ne myös kasvattavat tehoaan. Ruudulla näkyvien yksiköiden ja numeroiden tarkkailu onkin pakollista. Jos viholliselta on tulossa kova hyökkäys, pitää sen eteen yrittää saada omia joukkoja tai heikentää sitä omalla nopeammalla hyökkäyksellä.
Vieläkin tärkeämpää on osata käyttää eliitti- ja mestariyksiköitä oikein. Ne ovat erikseen ostettavia kahden tai neljän ruudun kokoisia superyksiköitä, jotka aktivoidaan perusjoukoilla. Niiden oikea käyttö on avain voittoon, mutta niiden menettäminen taisteluissa myös kuluttaa resursseja ja rahaa.
Useissa taisteluissa on mukana myös erilaisia poikkeussääntöjä, joka lisää pohdinnan määrää ja vaihtelua entisestään.
Kuulostaako hankalalta? Sitä se onkin, ja pelin suurin miinus tulee lopulta ehkä liiasta hankaluudesta. Vaikka pelaaminen itsessään on nopeaa ja helppoa, viholliset alkavat alun jälkeen lyödä luuta pelaajan kurkkuun, ja lujaa. Monet taistelut muuttuvatkin turhauttavaksi suorittamiseksi tai epätoivoiseksi yrittämiseksi, ja välillä niiden voittaminen tuntuu puhtaalta tuurilta. Jos kuitenkin kaipaa pulmapeleiltään haastetta ja kestävyyttä, Clash of Heroes on varma valinta.