Fisua feissiin varsijousella
Final Fantasy XV:n mielettömän kokoinen maailma tarjoaa niin monenlaista toimintaa, ettei omaan mieleeni koskaan juolahtanut viettää pelituntejani viehepakki kourassa. Jotakin yleisöä varten hämmentävän syvällinen kalastusminipeli on kuitenkin kehitetty, ja näitä samoja ihmisiä on saapunut nyt narraamaan virtuaalitodellisuuskokemus Monster of the Deep. Kukapa olisi arvannut, että Final Fantasyn ensiesiintyminen PSVR:llä olisi virvelöintisimu?
Pelin kaava on mitä yksinkertaisin. Omaa animetukkaista poikabändiläistä käytetään ahkerasti kalassa pitkin poikin Eosin maata, demoneilta otetaan satunnaisesti turpaan, ja kaikesta nautitaan häpeilemättömällä innolla. Silloin tällöin peli saattaa suoda mahdollisuuden istahtaa emopelin päähenkilöiden kanssa nuotion äärelle mukavia turisemaan, mutta suurin osa ajasta vietetään veden äärellä.
Kalastus on Monster of the Deepissa parhaimmillaan kovin mukavaa mutta todellinen taitolaji, sillä koukku päätyy kaislikkoon joka toisella heitolla. Henkilökohtaisesti tahtoisin uskoa, ettei tuskailu ollut pelkästään omasta taitamattomuudestani kiinni, sillä verkossa näytetään valiteltavan samaa. PlayStationin kamera ei ilmeisesti pysty seuraamaan Move-kapuloiden liikkeitä aivan tarpeeksi tarkkaan, minkä vuoksi viehe sinkoaa vinoon harmittavan usein. Tämä tosin tekee harvoin kohdalle sattuvista täydellisistä heitoista kahta tyydyttävämmän tuntuisia.
”Korkeintaan parin tunnin juonipyrähdys tuntuu varsinaisen pelin opetusosiolta.”
Turhautumista voi pyrkiä minimoimaan säätämällä välineensä omaan tyyliinsä ja taitotasoonsa sopiviksi. Erilaisia kela- ja vapayhdistelmiä on kymmeniä, ja sopivien varusteiden löytämiseen kannattaa uhrata aikaa. Lisäksi vieheitä on tarjolla aivan liian monta, ja jos lompakon pohjalta löytyy vielä virtuaalihiluja, ne voi halutessaan tuhlata vaikkapa muotivaatteisiin – pelissä, jossa omaa hahmoaan ei näe käytännössä koskaan.
Vaikka syvyyttä ja syytä speksailuun riittää, Monster of the Deepin varsinainen sisältö on hyvin nopeasti läpi kahlattu. Tarinatehtäviä on kahdeksan kappaletta, ja ne erottaa tavallisesta kalastuksesta mälsä ja itseään toistava laserpyssyttelyvaihe, jossa vastaan pyristeleviä demonikaloja tulitetaan varsijousella päin näköä.
Korkeintaan parin tunnin juonipyrähdys tuntuu pikemminkin varsinaisen pelin opetusosiolta. Tarinatehtävien läpäisy tarjoaa käyttöön kourallisen muita pelitiloja. Hunt-tilassa pyydystetään legendaarisia vonkaleita emopelistä tutussa palkkionmetsästäjähengessä, ja turnaukset antavat pelaajalle mahdollisuuden haastaa sekä itsensä että verkon muut virvelisankarit. Vapaakalastus taas on juuri sitä, miltä se kuulostaakin eli meditatiivista virvelöintiä, jollaista fantasiapainotteiseltakin kalastussimulaatiolta on lupa odottaa.
On vaikea arvioida, moniko pelaaja kokee pelin välittömästi nähdyksi tarinatehtävät kuitattuaan. Jos kalojen narraaminen ilman erityisempää motivaatiota tuntuu tylsältä konseptilta, Monster of the Deepiin tuskin kannattaa sijoittaa useampaa kymmentä euroa. Mikäli vapa kuitenkin pysyy kädessä luontevasti ja Final Fantasy kutkuttaa, peli on varsin miellyttävää ajanvietettä ainakin PSVR:n mittapuulla.