Monster Hunter Tri / Arvostelut / pelaaja.fi

Monster Hunter Tri

7.05.2010 // Kirjoittanut: Tero Lehtiniemi
18

Japanissa varsin massiivisiin mittasuhteisiin kasvanut Monster Hunter -ilmiö ei länsimaissa ole koskaan saanut vastaavanlaista huomiota osakseen. Pääsyynä tähän on varmasti ollut se, että edellisen konsolisukupolven aikana nettipelaaminen ei täälläpäin maailmaa ollut kovinkaan suuri juttu.

Sarjan uusin osa, Wii-peli Monster Hunter Tri on myynyt kotimaassaan miljoonia kappaleita ja saanut muun muassa Famitsulta täydet pisteet. Vaikka Japanin myyntilistoihin tai kansan pelimakuun ei voikaan luottaa varauksetta, tällaiset meriitit saavat silti yleensä melko toiveikkaaksi. Voiko neljä miljoonaa japanilaista olla väärässä?

Monster Huntereiden peli-idea on hyvin lähellä perinteisiä verkkoroolipelejä, tosin ilman kokemustasoja. Pelaajat suorittavat tehtäviä ja keräävät sekä maastosta että tappamiltaan hirviöiltä erilaisia raaka-aineita, joita sitten käytetään uusien aseiden ja varusteiden valmistamiseen. Uudet varusteet taas mahdollistavat yhä voimakkaampien hirviöiden kukistamisen, mikä taas vuorostaan poikii lisää varusteita.

Uuden metsästäjän matka alkaa syrjäisestä, maanjäristysten ja pahojen merihirviöiden runtelemasta Mogan pikkukylästä. Pelin tutoriaali on ovelasti naamioitu kylän ja metsästäjien leiripaikan korjaamiseksi, ja ensimmäinen tunti, puolitoista kuluukin opetellessa sekä taistelua että erilaisia keräilytaitoja kalastuksesta louhimiseen.

Yksinpelin keskipisteenä toimiva kylä kehittyy ensimmäisten pelituntien aikana varsin kattavaksi päämajaksi, joka tarjoaa erilaisten kauppojen lisäksi muun muassa farmin, jolla pelaaja voi kasvattaa yksinkertaisempia raaka-aineita tai lähettää paikalliset kalastajat vesille. Kylän tuotantolaitosten toiminta vaatii resursseja, joiden hankkiminen on onneksi yksinkertaista: Mogaa ympäröivät kukkulat ovat pelaajan vapaasti tutkittavissa, ja siellä tapetut hirviöt ja tietyt kerätyt esineet voi kätevästi muuntaa kyläläisten tarvitsemiksi tarvikkeiksi.

Miehen työ

Pelin suola ovat kuitenkin erilaiset tehtävät. Ne vaihtelevat yksinkertaisista kalareissuista suurten hirviöiden kukistamiseen tai jopa elävänä vangitsemiseen. Vaikka osa niistä onkin suhteellisen tylsiä ja kaavamaisia, tehtäväpolun kehitystä eteenpäin vievät ns. avaintehtävät ovat kuitenkin täyttä rautaa. Yllättäviä käänteitä, vaikeita matseja tai hermoja raastavaa supermörköjen välttelyä. Kaikki löytyy. Avaintehtävien läpäisy avaa uusia, vaikeampia tehtäviä ja alueita sekä tuo kylään uusia ominaisuuksia.

Pääsääntöisesti yksinpeli on kuitenkin tarkoitettu materiaalien keräämiseen ja rauhoitukseen todellisten koitosten välillä. Erilaisten materiaalien innokas farmaaminen ja uusien varusteiden kerääminen on MMORPG-peleistä tuttu varsin addiktoiva pelimekaniikka, mutta se vaatii toimiakseen kaksi asiaa: kanssapelaajat, joille voi elvistellä uusilla hienoilla varusteilla, ja tämän lisäksi myös tarpeeksi vahvoja vastustajia, jotta ylipäänsä kannattaisi nähdä vaivaa uusien varusteiden keräämiseen.

Rajallisen vapaa-ajan harmiksi ja kaikkien muiden onneksi Monster Hunter Tri tarjoaa näistä molemmat. Toisin kuin PS2:lle julkaistu Monster Hunter 2, kolmososa ei kärsi alustansa puutteellisesta ja vaivalloisesti käytettävästä nettiteknologiasta. Moninpeliseuran etsiminen on tehty todella helpoksi, ja pelaajia piisaa.

Lähtökohtaisesti neljälle pelaajalle suunnatut moninpelitehtävät ovat vain vaikeutettuja versioita yksinpelin haasteista. Vaativamman keräily- ja perushirviömetsästyksen ohessa on kuitenkin jotain aivan muuta: pomohirviöt. Monster Hunter Tri tarjoaa parisen kymmentä toinen toistaan vaikeampaa, pääosin massiivisen suurta hirviötä, joiden metsästäminen on pelin tärkeintä ja parasta antia.

Juuri pomotaistelut tuovat mieleen esimerkiksi World of Warcraftien pomomatsit, yhdellä suurella erolla: siinä missä perinteiset MMORPG-pomot noudattavat ennalta määrättyä kaavaa toimissaan, samaa ei voi sanoa Monster Hunter Trin möröistä. Vähän tuurista ja kuun asennosta riippuen pomohirviöt reagoivat pelaajien toimiin eri tavalla. Massiivinen merihirviö saattaa esimerkiksi juoksuttaa pelaajia eri merialueilla, paeta rannalle tai lähteä pidemmälle jaloittelumatkalle. Ympäristöstä riippuen hirviöiden hyökkäykset ja ominaisuudet muuttuvat, ja avainasemassa onkin niiden kulloistenkin liikkeiden lukeminen, ei kuvioiden ennalta opettelu.

Koska varsinkin alun pikkusittiäisten jälkeen pomohirviöt ovat hyökkäystensä suhteen melko armottomia, oikeaoppisen reagoimisen opettelu niihin ja niiden kaataminen ovat lopulta uskomattoman tyydyttäviä kokemuksia. Parempien varusteiden kasaaminen vaatii toki samojen hirviöiden kaatamista useaan otteeseen, mutta juuri taisteluiden ennalta-arvaamattomuus tekee materiaalien keräämisestä ja taisteluista itsessään varsin tyydyttävän kokemuksen.

Nättiä ja kauheaa

Wii-peliksi Monster Hunter Tri on poikkeuksellisen näyttävä. Animaatio on sulavaa ja pomohirviöt monine hyökkäyksineen sekä vaikuttavia että pahimmillaan todella pelottavia ilmestyksiä. Äänimaailma ei toteutukseltaan pääse ihan visuaalisen annin tasolle, mutta uhkatason mukaan kehittyvä musiikki toimii hyvin.

Kontrolleista sen verran, että mikäli Wii-varusteista ei vielä löydy classic controlleria, kannattaa sellainen hankkia hetimmiten. Wiimote-Nunchuk-yhdistelmä on kyllä käytettävissä, mutta kun miekaniskut suoritetaan motea heiluttamalla, on melko ikävää, jos hirviön kaataminen epäonnistuu esimerkiksi siksi, että urhean taistelijan käsi väsyy kesken matsin. Capcom on itse myöntänyt, että peli on suunniteltu classic controllerilla pelattavaksi, joten kyseessä ei ole pelkästään allekirjoittaneen suositus.

Monster Hunter Tri on teoriassa yksinkertaisesta ja potentiaalisesti itseään toistavasta peli-ideasta huolimatta parasta, mitä Wii on tarjonnut pitkään aikaan. Se on tekniseltä toteutukseltaan esimerkillinen, tarjoaa peli-idealleen toimivan rakenteen ja pomomatsien ennalta arvaamattomuus tekee uusintakierroksistakin sekä palkitsevia että viihdyttäviä.

Peli on kuitenkin ensisijaisesti moninpeli, ja se tarkoittaa kahta asiaa: mikäli moninpeli ei kiinnosta, ei pelistä saa juuri mitään irti. Toisaalta taas peli-ilo on hyvin pitkälle kiinni siitä, kuinka särmää itse peliseura on. Täysien uunojen kanssa pelaamisesta ei tule juuri mitään, sillä isommat hirviöt rankaisevat mokista todella armottomasti.

Tämä luonnollisesti on ainoastaan pelin alkuvaiheen ongelma: pelin Hunter Rating -systeemi arvottaa pelaajat suoritettujen tehtävien mukaan, ja suurempia haasteita pääsee kokeilemaan vasta kun pelin niksit on opeteltu kantapään kautta. Lisäksi kavereiden lisääminen ja etsiminen on tehty erittäin helpoksi.

En oikeasti muista, että olisin Super Smash Bros. Brawlin jälkeen ollut yhtä innostunut yhdestäkään Wii-pelistä. Toisin kuin SSBB, se ei vain ole peli, jota voisi lähes varauksetta suositella kaikille. Monster Hunter Trista täysipainotteisesti nauttiminen vaatii sekä sisua kestää moninpelaamiseen liittyviä satunnaisia lieveilmiöitä että sopivasti hulluutta käyttää aikaa materiaalien keräämiseen ja taktiikoiden opetteluun. Oikein asennoituneille se on kuitenkin Wiin, ellei jopa koko konsolisukupolven, palkitsevimpia moninpelikokemuksia.

Apua metsästäjille

Monster Hunter Tri on laaja peli, jossa on ihan hirveästi sisältöä. Kantapään kautta opettelua helpottamaan pelin japaninkielistä versiota pelanneet ovat kasanneet nettiin varsin kattavan tietopaketin eri varusteista, materiaaleista ja avaintehtävistä. Varsin aikaa vievää pelikokemusta voikin keventää varsin mukavasti tällä tietopankilla:
http://monsterhunter.wikia.com/wiki/Monster_Hunter_3

Wii Speak

Verkossa pelattavien konsolipelien suurin ongelma on tätä nykyä kommunikaatio. Koska viestien kirjoittaminen erilaisilla järjestelmillä on melko vaivalloista ja kesken toiminnan melko epäkäytännöllistä, on Monster Hunter Tri helpottanut kommunikaatiota kahdella tavalla. Erilaiset pelihahmojen tekemät eleet ovat kommunikaation alkeellisin muoto, mutta tärkeämpää on uuden Wii Speak -ominaisuuden tuki. Testattaessa laitetta sitä ei tosin kanssapelaajilla paljoa näkynyt, mutta voisi kuvitella, että erityisesti vaativammalla tasolla tällaisen lisävarusteen hankinta voi olla erittäin suositeltavaa. Kanssapelaajien viestitysnopeudesta päätellen monet kuitenkin hyödynsivät pelin tukea USB-näppäimistölle.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:173]

Vaikka Capcomin päätöksestä tehdä seuraava Monster Hunter Wiille kohistiinkin, on selvää, että Capcom on suhtautunut projektiin hartaudella. Samassa paketissa onkin Wiin kevyesti paras nettipeli, Wiin parhaimmistoon lukeutuva ulosanti sekä potentiaalisesti satoja tunteja pelattavaa.

On kuitenkin hyvin paljon pelaajasta kiinni, miten pitkään pelin parissa viihtyy. Moninpeli ei ole vaatimus, vaan myös yksinpelaajalle löytyy purtavaa, mutta joka tapauksessa luvassa on toistoa toiston perään, sekä taistelun että materiaalinmetsästyksen suhteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että peli olisi helppoa puuhastelua, päinvastoin. Taistelussa pitää oikeasti tietää, mitä tekee, ja materiaalien etsiminen ja yhdisteleminen vaativat tarkkaa paneutumista. Peli palkitsee ne, jotka siihen jaksavat panostaa.

Teknisesti moitteeton Monster Hunter Tri sekä kyllästyttää että riemastuttaa. Se hurmaa persoonallisella maailmallaan, mutta perusmekaniikat kaipaisivat kuitenkin hieman lisää vaihtelua. Miltä tahansa kantilta katseltuna se kuitenkin lukeutuu Wiin merkkiteoksiin ja tarjoaa kovan haasteen laitteen hc-pelejä kaipaaville.

9/10

Kommentit

Käyttäjän finngamer kuva
finngamer

Upea peli jos vaan jaksaa vääntää.

Käyttäjän Alkku V kuva
Alkku V

Vuoden peli

Käyttäjän Lord Tumi kuva
Lord Tumi

GOTY ainesta!

Käyttäjän artapo kuva
artapo
Käyttäjän Facecamo kuva
Facecamo
Käyttäjän Calvin kuva
Calvin
Käyttäjän Kalifornia Jani kuva
Kalifornia Jani

Vuoden paras third party peli nintendon koneelle

Käyttäjän toad556 kuva
toad556
Käyttäjän Gentsugi kuva
Gentsugi

Erittäin addiktoiva ja mallikkaasti tehty.

Käyttäjän Fortuna kuva
Fortuna

Hyvä peli. Varsinkin onlinessa.