Verellä ja suolenpätkillä mässäilevän Mortal Kombat -tappelupelisarjan ja DC-universumin kuvittelisi äkkiseltään olevan aika kaukana toisistaan. Niinpä Mortal Kombat vs. DC Universe -pelin kohdalla odotukset eivät alun alkaen olleet kovin korkealla. Ennakkoluulot eivät yleensä ole hyväksi, ja näin on myös tällä kertaa.

Marvel-käsikirjoittaja Jimmy Palmiotti on Justin Grayn avustuksella loihtinut mielenkiintoisen tarinan, jolla näiden kahden maailman kohtaaminen selitetään yllättävän fiksusti. Tarina on erilainen DC-porukan ja Mortal Kombat -sotureiden näkökulmasta. Katsantokannasta riippumatta hyvällä ääninäyttelyllä ryyditetyn tarinan fiilis ja meininki poukkoilee sujuvasti supersankarirainan ja apokalyptisen ulottuvuusseikkailun välillä. Oscareita lopputuloksella ei voiteta, mutta lopputulos on kuitenkin viihdyttävä.

Varsin mielenkiintoinen hahmogalleria ei kuitenkaan ole ainoa asia, jonka vuoksi peli poikkeaa perinteisestä Mortal Kombat -meiningistä. Ensinnäkin pelin väkivaltatasoa on laskettu ilmeisesti kasvanutta kohderyhmää silmällä pitäen niin, ettei K18-merkintää tarvita. Tämä on tehty muuttamalla väkivalta sarjakuvahenkiseen suuntaan, ja aiemmin varsin brutaalit lopetusliikkeet on korvattu paremmin päivänvaloa kestävillä liikkeillä.

Sarjakuvahenkisyyttä korostetaan myös taistelumekaniikan uudistamisella. MK-sarjassa pitkään vallalla ollut taistelulajien vaihtelu on poistettu, ja opeteltavien liikkeiden määrä pysyy hahmoa kohden näin parissa kymmenessä. Taisteluun on sen sijaan tuotu sarjakuvahenkistä meininkiä erilaisten minipelien muodossa.

Uudet tuulet

Vaikka yleisfiilis taistelussa onkin pysynyt samana, antavat uudet minipelit meiningille piristävää vaihtelua ja kehitystä. Näistä ensimmäinen on kovien ilmalentojen aikana käynnistyvä Free Fall Kombat, jossa kohti areenan alempaa tasoa putoavat taistelijat lätkivät ilmassa toisiaan turpiin yrittäen saada maahan putoamisvaiheessa yliotetta toisesta. Test Your Mightissa taas seinien läpi rynnivät tappelupukarit mätkivät hiki hatussa nappuloita pohjaan: mitä nopeammin hyökkäävä osapuoli naputtaa, sitä enemmän vahinkoa syntyy. Sakkana pohjalla on uusi lähitaistelutila Klose Kombat, jossa osapuolet lukittuvat kiinni tarkempaan lähitaistelutilaan.

Vaikka uudet taistelutilat ovatkin pelin yleisluonteesta poikkeavia ja aiheuttavat perinteisten MK-pelien ystäville aluksi harmaita hiuksia, vaikuttavat ne lopputulokseen positiivisesti. Ilmalennot, seinien läpi rynnimiset ja muu tuovat omalta osaltaan DC-henkistä fiilistä, mikä ei todellakaan haittaa.

Myös DC-sankareiden ominaisuudet on sovitettu MK-sotureiden sekaan varsin hyvin, eikä yleisfiilis muutu tältäkään osin. Luonnollisesti tuttujen MK-sankarien pelaaminen ja näitä vastaan taisteleminen on aluksi helpompaa.

Kaiken kaikkiaan huolestuttavasta alkuasetelmasta huolimatta Mortal Kombat vs. DC Universe on pääosin positiivinen kokemus. Se on audiovisuaalisesti vakuuttava, sujuvakontrollinen ja hyväfiiliksinen ja DC-lisenssiä tehokkaasti hyödyntävä tappelupeli, joka kaikesta huolimatta sopii sarjaan. Kovimpia puristeja väkivallan sarjakuvamaistuminen voi toki harmittaa, ja verrattuna perinteisiin Mortal Kombateihin, unlockable-sisällön lähes täydellinen puute ihmetyttää suuresti. Jos näiden asioiden ei anna häiritä, on peli mainio lisä hyllyn tappelupelivalikoimaan.

Lupausten lunastamista?

Pelin luoja Ed Boon on luvannut, että peliä tullaan päivittämään ladattavan sisällön muodossa säännöllisesti. Tarkemmin tulevaa lisäsisältöä ei ole kuvailtu, mutta Boonin haaveissa on tuoda peliin uutta sisältöä aina seuraavan Mortal Kombat -pelin julkaisuun asti. Vielä tähän mennessä lupauksia ei ole lunastettu, vaikka peli julkaistiin Yhdysvalloissa jo marraskuussa. Pelin suosion puutteen piikkiin tätä ei ainakaan voi laittaa: peliä on myyty noin kaksi miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä Midwayn suurimman menestystuotteen vuosikausiin.

8/10
Lisää luettavaa