Verisen väkivaltaviihteen huipentuma
Pitäkää kiinni kukkahatuistanne, tädit: upouusi Mortal Kombat X on verikarkeloista se kaikkein brutaalein. Paljon on tultu eteenpäin interaktiivisen väkivaltaviihteen alkutaipaleista, jolloin kohistiin ketsuppimaisesti lentävistä veripalleroista sekä toistensa päitä irti lyövistä pikselitaistelijoista. Nyt rehellisten turpajuhlien päätteeksi leikataan kalloja auki, vuodatetaan sisuskaluja, murskataan kuulia ja revitään vastustajia kahtia yksityiskohtaisesti uuden sukupolven graafisilla tehoilla. Ja se on suorastaan hulvatonta. Mortal Kombat X:n väkivalta on niin kieli poskessa ylilyötyä, ettei ensihätkähdyksen jälkeen voi muuta kuin virnuilla typerästi.
Kornin turpaanmätön kymmenes tuleminen jatkaa Mortal Kombatin neljän vuoden takaisen uudelleenkäynnistyksen elkeitä. Tämä on ymmärrettävää, palasivathan kaksinkamppailut kaksiulotteisille juurilleen yhdistäen sarjan kulta-aikojen parhaat palat nykypäivän entistä kovempiin laatuvaatimuksiin. Jopa sarjan sympaattisen pöljä mytologia käynnistettiin uudelleen mätkinnöille epätyypillisessä tarinatilassa, joka koukutti ensimmäistä kertaa pelaamaan turpajuhlaa tarinankin takia.
Mortal Kombat X ei tyydy toistamaan hittireseptiä sellaisenaan. Edellisen pelin rasittavimpia piirteitä on karsittu, taistelumekaniikkaa on syvennetty, ja onpa mukaan napattu kehittäjästudion toisen taistelupelin, DC-supersankareita vilisseen Injustice: Gods Among Usin, kiinnostavimpia piirteitä. Puhtaana mätkintänä Mortal Kombat X onkin helposti sarjan viihdyttävin peli, jonka hienouksista voivat nauttia niin napinhakkaajat kuin taistelupelien suurkuluttajatkin.
Neljän vuoden takaisen uudelleenkäynnistyksen tapaan myös Mortal Kombat X:ssä tarinamoodi on hyvin näkyvässä roolissa. Ukkosenjumala Raidenin tekemä aikamatkustus muutti sarjan tunnettua historiaa merkittävästi, ja nyt uusille urille lähtenyt aikajana on edennyt 25 vuoden päähän tulevaisuuteen. Taustalla lymyilee monia uhkia, kuten langennut vanhempi jumala Shinnok sekä Ulkomaailman sisällissota uuden keisarin Kotal Kahnin ja tätä vastaan kapinoivan Mileenan joukkojen välillä.
Pelaajat loikkivat tarinatilassa jälleen hahmosta ja taistelusta toiseen, ja jokaisen ottelun välissä katsellaan reaktiopainalluksillakin höystettyjä ja lähes Metal Gear Solid -mittoihin venähtäneitä välivideoita. Pelillisesti ja tuntimäärällisesti Mortal Kombat X:n kampanja on silti edellisosaa suppeampi, eikä se yritä väkisin änkeä jokaista hahmoa pelattavaksi. Eihän touhu vedä vertoja edellisosan nostalgian voimalla jyllänneelle uudelleenkerronnalle, mutta se osoittaa tarinallisen kaapin paikan muille lajityypin peleille.
Totta kai mätkintä itsessään on tärkeintä, ja sitähän riittää tarinakokonaisuuden ulkopuolellakin. Perinteinen Arcade-tila tarjoaa vapaampaa mätkintää vapaasti valittavilla hahmoilla, joista jokaisella on yhä oma epävirallinen tarinalopetuksensa. Paikalliset ja verkkomoninpelit ovat tietenkin monille pelin suola, ja hieman kasuaalimman pelaajan tarpeisiin nähden jopa jälkimmäinen ajaa asiansa ilman suurempia viiveitä hahmojen liikkeissä. Ottelumuotojakin on valittavissa lukuisia, minkä lisäksi kuvioissa ovat myös tutut haastetornit. Niitä tosin on entistä enemmän, ja niihin saa tornista riippuen sekä satunnaisia olosuhteita että voimalisäyksiä. Osa päivittyy viikoittain, päivittäin ja jopa tunneittain.
Ikään kuin mätkintäfanit eivät pysyisi liimautuneina ruudun äärellä muutoinkin, kaikki pelaaminen kartuttaa pistepottia pelaajan pelin alussa valitsemalle ryhmittymälle. Se kilpailee lukuisissa pistehaasteissa neljän muun valittavissa olevan ryhmittymän kanssa, mikä varsin vähäeleisestä luonteestaan huolimatta saa pelaamaan aina muutaman ottelun lisää. Oman lisäsysäyksensä antaa vielä perinteikäs krypta, josta hankitaan älytön määrä uusia pukuja, luonnostaidetta, Fatality-lopetusliikkeitä ja muita salaisuuksia. Kehittäjät ovat toisin sanoen huomioineet esimerkillisesti myös ne pelaajat, joita ei motivoi pelkkä liikesarjojen hiominen ja ulkoa opetteleminen.
Sarjaa aiemmin pelanneet tuntevat olonsa kotoisaksi heti alkumetreiltä asti. Hyökkäykset, kombot ja erikoisliikkeet ovat melko yksinkertaisia, ja jo muutamien opettelemisella pärjää pitkälle. Hahmokokonaisuuksien hallitseminen vuorostaan vaatii tietenkin paneutumista, mutta tällä kertaa jokaisella hahmolla on kolme erilaista taisteluvariaatiota. Vaikka valittu hahmo pysyy peruspiirteiltään samana, variaatiot tapaavat painottaa erilaisia taistelutaktiikoita. Näin jokainen uusi kuin vanhakin hahmo voi soveltua puolustavammalle tai hyökkäävämmälle pelaajalle, ja ainakin itse huomasin löytäväni pienellä kokeilunhalulla otteen aiempaa useampaan hahmoon.
Hahmovalikoima onkin varsin kattava, vaikka joukosta puuttuu monia vanhoja fanisuosikkeja. Uudet hahmot ovat ehkä ulkonäöllisesti hieman mielikuvituksettomia vanhaan kaartiin verrattuna, mutta ne tuovat taistelutyyleillään mukavia tuulia yhteenottoihin. Ennen kaikkea jokainen hahmo tuntuu omalta kokonaisuudeltaan liikeratojensa ja animaatioidensa osalta, eivätkä toistensa niin sanotuilta kloonihahmoilta. Kehittäjät ovat panostaneet erityisesti klassisiin Fatality-lopetusliikkeisiin ja superhyökkäysten virkaa toimittaviin röntgenhyökkäyksiin, jotka ovat mahdollisimman yksilöllisiä, monipuolisia ja brutaaleja. Niitä on myös runsaasti enemmän kuin sarjan edellisessä osassa, mikä tietenkin vain piristää verikarkelon hurmoksellisuutta.
Jämäkän ohjauksen ja selkeiden liikeanimaatioiden ansiosta pelaajat pysyvät perillä taistelun kulusta, vaikka taistelujen vauhti on aiempaa nopeampi. Selkein mielessä pidettävä uutuuselementti on Stamina-mittari, joka kuluu syöksyissä ja Injustice: Gods Among Usista lainatuissa ympäristöliikkeissä. Jälkimmäiset piristävätkin taistelujen dynamiikkaa melkoisesti, sillä nurkkiin ajautumisen sijaan pelaajat pysyvät liikkeellä erilaisten hyppyalustojen ja ympäristöhyökkäysten ansiosta. Näin myös itse valittavasta kentästä tulee tärkeä elementti taistelutaktiikkaa suunnitellessa, minkä ansiosta Mortal Kombat X tuntuukin varsin kunnianhimoiselta ja uudistuksenhaluiselta jatko-osalta.
Monipuolisuuteen panostamisesta huolimatta Mortal Kombat X pitää myös yksinkertaisemmat peruselementit kunnossa. Iskuissa on tyydyttävä tunne, olivatpa ne pelkkiä muutaman lyönnin komboja tai perinteisiä yläkoukkuja, jotka iskevät vastustajan tyylikkäästi ilmaan. Hyökkäyksiä voi monipuolistaa loppujen lopuksi hyvin pienellä vaivannäöllä, minkä ansiosta pelin perusniksit tulevat tutuiksi varsin nopeasti. Ylipäätänsä Mortal Kombat X kannustaa eri pelitiloillaan ja harjoitustiloillaan aiempaa paremmin tutustumaan pelin saloihin ja hienouksiin, mikä vain lisää sen viehätystä.
Uudelleenkäynnistetty Mortal Kombat oli onnistunut paluu turpajuhlalta, mutta Mortal Kombat X iskee kovempaa kuin nyrkki nivusiin. Markkinoilta varmasti löytyy hiotumpia ja tasapainotetumpiakin taistelupelejä, mutta Mortal Kombat onkin aina pannut kampoihin helposti lähestyttävällä luonteellaan, älyttömällä sisältömäärällään ja asenteellisella viihdearvollaan. Kymmenes osa ei ole poikkeus. Se uudistaa edellisestä pelistä juuri sen verran sopivasti, että sitä uskaltaa ihan rehellisesti sanoa sarjan parhaaksi osaksi.
9/10
Mortal Kombat X onnistuu luonnollisilta tuntuvin uudistuksin panemaan paremmaksi kuin sarjan yksikään aiempi osa.
Ville Arvekari