Peli kuin satu
Tiesin vielä näkeväni päivän, jolloin PSVR:lle tulee kaiken vaivan ja milteipä siihen satsatun valuutan arvoinen peli. Kauan siinä kesti, mutta sitten tuli Moss. Tälle satumaiselle matkalla pääsee vain PSVR-visiiri yllään ja ojentamalla avoimin mielin kätensä Quill-nimiselle pikkuruiselle sankarittarelle.
Mossin maailma elää vanhan satukirjan sivuilla. Pelaajaa kutsutaankin Lukijaksi, joka istuu jylhän kirjaston uumenissa ja herättää tarinan henkiin. Kirjan sivuilta selviää, että Mossin maailmassa pikkuruiset hiiret ja muut jyrsijät elivät kauan sitten onnellisina valtaisan kaupunkinsa suojissa. Sitten kuningaskunnan kimppuun hyökkäsivät pahat voimat mekaanisine kätyreineen, ja hiirikansa piiloutui metsän suojiin. Olisiko jo aika palata?
En ole kokenut PSVR:llä yhtä näyttävästi toteutettua peliä, eikä persoonallinen Quill jää ympäristölleen kakkoseksi. Quill ottaa myös välittömästi kontaktia pelaajaan, jonka läsnäolo on ilmiselvää kaikille pelin hahmoille. Olet tapahtumia seuraava äänetön jättiläinen, jonka liikkeet auttavat sankaritarta eteenpäin matkallaan.
”Olet tapahtumia seuraava äänetön jättiläinen, jonka liikkeet auttavat sankaritarta eteenpäin matkallaan.”
Mossin tapahtumia ohjataan DualShock 4 -ohjaimella. Pelin kaksiosainen ohjausjärjestelmä jakautuu perinteiseen seikkailupelien teemaan, jossa vasemmalla tatilla ohjataan Quilliä ja toimintanapeilla tämän hyppyjä sekä hyökkäyksiä. Itse ohjainta liikuttamalla liikutellaan pelimaailmasta tiettyjä osasia ja häiritään vihollisia.
Quillin ohjastaminen rauhallisessa istuma-asennossa on yksinkertaisesti toimivaa. Pikkuruinen hiiri pomppii esteiden yli, huitoo pienellä miekallaan ja kiipeilee viimeisen päälle hiotuissa kentissä, jotka kuhisevat yksityiskohtia ja liikettä. Liikepahoinvoinnin kanssa kamppaileville VR-pelaajille peli on erittäin armelias, eikä yleensä PSVR-peleistä miltei heti huonon olon saanut testihenkilö havainnut minkäänlaisia oireita.
Kuvakulmaa voi muuttaa vapaasti nousemalla istuma-asennosta ylös tai kurottamalla näkökenttäänsä esteiden takaa. Hyvästä kuvakulmasta pelaaja pystyy helpommin ohjaamaan Quillin seuraavaan tavoitteeseen, ja samalla pelin kerättävät salaisuudet on helpompi havaita.
Mossin äänimaailma on pelkistetyn tyylikäs, ja musiikilla nostatetaan dramaattisia tapahtumia tai silotellaan seesteisiä hetkiä. Toiminnallisia osuuksia seuraavat välianimaatiot käsitellään osin staattisina kuvina ja osin liikkuvina osioina satukirjan sivuilla. Tarinankertojana toimiva nainen lausuu huvittavasti eläytyen kaikkien hahmojen repliikit.
Pelkkien ylisanojen lisäksi pelissä on muutamia parannettavia puolia, joista pitkänpuoleiset latausajat kuoleman jälkeen ovat ehkä suurin ärsyttäjä. Pelissä ei ole varsinaisia äkkikuolemaan houkuttelevia kohtia, mutta tietyt pelialueet ovat haastavia hahmottaa tietystä kuvakulmasta. Pelin pituus sen sijaan ei ole tällä kertaa sen heikkous, sillä 4–6 tuntia seikkailua on erinomainen pituus PSVR-peliksi, eikä Mossista tarvitse julkaisunkaan aikaan maksaa kuin puolikkaan pelin hinta.