MotoGP on ihailtava peli ainakin lähtökohdiltaan. Vakavat ajosimulaatiot, moottoripyöräsimulaatioista puhumattakaan, ovat PSP:llä täysin uusi peligenre. MotoGP on hyvä yritys siirtää suuremmilla konsoleilla mainetta kerännyt pelisarja kannettavaan muotoon, mutta työ jää vielä kesken.
Pelin kuskivalikoimasta löytyvät viime kauden aidot kuljettajat ja kahdeksan aitoa MotoGP-rataa. Ratavalikoima painottaa eurokisoja, joten eksoottisemmat Lähi- ja Kaukoidän kisat jäävät vain haaveeksi. Myös moninpeli onnistuu, joskin hölmösti jokaisella kuskilla pitää olla oma kopio pelistä. Näin kahdeksan pelaajan yhteiskisat jäänevät väliin kaikilta muilta kuin intohimoisimmilta MotoGP-faniporukoilta.
Pelin näkyvin myyntiargumentti on sen upea ulkoasu. Radat, kuskit ja pyörät näyttävät todella hyviltä, ja varsinkin ratavalikoima tuntuu olevan mallinnettu viimeisen päälle. Nätistä ulkoasustaan huolimatta peli myös pyörii todella pehmeästi, eikä ruudunpäivitys takkua kuin tiukoissa lähdöissä.
Väärällä tavalla realistinen
Kisoja voi ajaa joko arcade- tai simulaatiotiloissa. Arcadetila on yksinkertainen, yhden kisan käsittävä hetken hupi. Simulaatiotilasta puolestaan löytyy syvyyttä hieman enemmän. Aidoilla kuskeilla voi ajaa yksittäisiä, kahdeksan kisan tynkäkausia. Itse luomallaan pelaajalla puolestaan pääsee käsiksi yksinkertaiseen uratilaan, jossa kauden päätteeksi pelaajalle voidaan tarjota parempaa tai huonompaa sopimusta kauden menestyksen mukaan. Pelitila jää kuitenkin torsoksi, sillä ainoa porkkana on mahdollisuus päästä ajamaan paremman tallin leivissä ilman mitään pitempiaikaisia palkintoja tai tavoitteita.
Itse kisat kärsivät lepsusta ajomallista. Arcadetilassa pyörä kulkee kuin kiskoilla, ja pelaaja joutuu tekemään työtä saadakseen rassinsa kumoon. Simulaatiopyörät taas luistelevat kuin jäällä, ja pieninkin ohjausvirhe johtaa kaatumiseen. Tämä saattaa olla realistista, mutta PSP:n epätarkalla analoginypykällä se on kaikkea muuta kuin nautinnollista. Ongelmaa pahentaa se, että tekoälyn kuskit ajavat jatkuvasti täydellisiä kierroksia, joten virheisiin ei ole varaa.
MotoGP on ideana ihailtava, mutta käytännössä kehnonlainen peli. Lopulta sen kohtaloksi koituu turhan kova ja vääränlainen vaikeustaso sekä sisällön puute. Pelin vaikea lähestyttävyys tekee siitä hardcore-prätkämiesten hupia, mutta he puolestaan pettynevät tynkälisenssiin. Ehkä ensi vuonna osuu paremmin kohdalleen?