Lainauksien maailma
MotoGP-kuskit ovat kaistapäistä sakkia. Harva meistä uskaltaa ajaa 300 kilometriä tunnissa kaarteeseen ja kaartua jompaankumpaan suuntaan niin, että polvi ja liki koko vartalo laahaa maata. Hullua hommaa. Itse olen ajanut mopolla paria kymppiä kolme kertaa elämäni aikana. Kaksi näistä päätyi kävelyvauhdissa kaatumiseen, joten olen oikeassa elämässä jättänyt ärhäkkäämmät prätkät suosiolla ne hallitseville. Sen sijaan virtuaalimaailmassa vauhti on kiehtonut minua aina.
MotoGP 15 jatkaa kovin, kovin tutuilla linjoilla viime vuonna julkaistuun MotoGP 14 -peliin nähden. Audiovisuaalisesti MotoGP 15 mallintaa kisat ja kisatapahtumat hienosti, onhan pelissä täydelliset lisenssit aina kuskeista kisapaikkoihin saakka. Kaikki on tällä saralla samalla tavoin kuin viimekin vuonna, ja hyvä niin. Graafisesti peli on kuitenkin ainakin PS4:llä oudon tylsä. Peli ilmestyy myös vanhan sukupolven konsoleille, ja tuntuu siltä, että tämä on vaikuttanut myös PS4-versioon.
Valitettavasti myös ajaminen on kovin samanlaista kuin viime vuoden versiossa. Helpoimmalla tasolla pelaaja voi ajaa surutta kaarteessa toiseen kuskiin kiinni ja kimmokkeen kautta päätyä muutaman tekoälykuskin edelle – tuttu temppu kaikista autopeleistä. Vaikeammilla ja etenkin vaikeimmalla tasolla ajaminen onkin sitten silkkaa helvettiä ja uskomattoman hankalaa kärsimystä. Pyörä lähtee alta joka käänteessä, ja jo eteenpäin ajaminen tuntuu mahdottomalta. Pelissä on mahdollisuus kelata suoritustaan taaksepäin esimerkiksi kaatumista tai huonoa ajolinjaa edeltäviin hetkiin. Tämä tulee todella tutuksi hankalimmalla tasolla ajaessaan.
Silti sadistisen vaikean etu- ja takajarrun hallitsemisen ja muiden jippojen harjoittelun jälkeen helpoin taso tuntuu lasten leikiltä. Itse päädyin näiden kahden välimuotoon. Valinnanvaraa on runsaasti, ja kuskia auttavia ominaisuuksia on helppo laittaa päälle ja poistella oman mielensä mukaan.
Pelimuodoista uutena hienoutena on mukana mahdollisuus perustaa ihan ikioma talli uratilassa. Muuten pelimuodot ovat sitä peruskauraa kaikista auto- ja moottoripyöräpeleistä. Täydellinen MotoGP-lisenssi tosin tuo mukaan mahdollisuuden elää ja aja uudelleen viime vuoden kisatapahtumia. Tämä palvelee parhaiten toki MotoGP-fanaatikkoja, mutta minikisat sopivat myös lyhyitä kisakokemuksia kaipaaville.
Vuosittaiset urheilupelipäivitykset aiheuttavat päänvaivaa silloin, kun niitä pitäisi arvostella. Jalkapallo- ja jääkiekkopeleissä on aina muutamia uusia muutoksia, jotka pakottavat pelaamaan sitä viimeisintä versiota. MotoGP 15 alkaa olla kuitenkin siinä rajoilla, onko siinä mitään sellaista, minkä takia se pitäisi hankkia. Toki se sisältää oikeat kuskit oikeista talleistaan, mutta pelattavuudeltaan se on niin samankaltainen viime vuoden version kanssa, että veteraanikuskien kannattaa harkita sen hankkimista kahdesta. Toisaalta jos MotoGP-pelin on kerran ostanut, silloin taitaa olla todellinen lajifani, eivätkä minimaaliset muutoksetkaan haittaa.
Kaiken kaikkiaan MotoGP 15 on keskinkertaisuuden perikuva. Se ei ole huono ratamoottoripyöräilypeli. Se on vain kovin samankaltainen viime vuoden version kanssa, ja etenkin graafisesti se tuntuu vuonna 2015 hieman keskinkertaiselta. MotoGP-fanit tykkäävät, mutta muille peli tuskin antaa kovinkaan hienoja hetkiä moottoripyörien parissa.