Ratamoottoripyöräilysimulaattoreita ei löydy markkinoilta samoissa määrin kuin raskaita ja harjoittelua vaativia rata-autovastineita. Tästä syystä kilpailu on ollut jo pitkään kahden kauppa, Namcon MotoGP-sarjan ja Climaxin kehittämän, Xboxille ja pc:lle julkaistujen, niin ikään MotoGP-nimisten pelien välinen kamppailu.

MotoGP-lisenssi on siis käytössä molemmilla tahoilla. Vaikka esimerkiksi NHL-, NBA- ja NFL-pelejä on julkaistu monien pelitalojen toimesta, tilanne ei ole ollut koskaan samoissa määrin epäselvä kuin MotoGP:n kanssa.

Eipä niin, että kumpikaan pelisarjoista olisi huono, mutta Climaxin Xbox Live -tuettu visio on ankaramman harrastajan mieleen. Se on enemmän simulaatio kuin Namcon keveämpi versio.

Opettele uudelleen kävelemään

Niille, jotka eivät ole ratamoottoripyöräilyä pelikoneilla harrastaneet, on edessä kovat paikat ensimmäisiä kierroksia ajettaessa. Autopeleissä ajolinjaa voi muuttaa paljon helpommin kuin painaessaan polven maahan ja hyökätessään kaarteeseen kahteen pyörään nojaten. Tämä on tehty hyvin selväksi MotoGP 3:ssa. Radalla hötkyily kostautuu helposti, ja jos kilpailee veren maku suussa, vaikeimmalla mahdollisella tasolla, menetettyjen sijojen takaisinhankinta on kovan työn takana.

MotoGP 3 ei näytä katsojan silmään järin häikäisevältä, mutta pyörän selästä tilanne on eri. Rata pakenee karmeaa vauhtia jonnekin kauas taakse, sade haittaa näkyvyyttä ja horisontti heiluu liikkeiden mukaan puolelta toiselle. Äärimmäisen hyvä tehokeino on näkökentän muuttuminen vauhdin noustessa kolkuttelemaan kuoleman portteja. Se lisää nopeudentuntua ja panee keskittymään entistä kovemmin.

Pyörien ja kuljettajien liike radalla näyttää realistiselta. Parhaimmillaan peli muistuttaa erehdyttävästi tv-lähetystä. Taustat voisivat olla eläväisempiä, mutta se on lähdemateriaalin, ei niinkään pelin vika.

Extremellä ja ilman

MotoGP 3:n lisenssin ansiosta – ja oletettavasti myös sen velvoittamana – Climax on mallintanut peliin Grand Prix -luokan moottoripyörät ja niiden kuljettajat. Kovat luut, kuten Valentino Rossi ja Max Biaggi, ovat totta kai arvoiltaan tekijämiehiä, mutta mistään tolkuttomista eroista kuljettajien välillä ei ole kyse. Kausi ajetaan vuoden 2004 kalenterin mukaan.

Toisin kuin Namcon kilpailevassa tuotteessa, Climaxin MotoGP-peli ei sisällä 125- ja 250-kuutioisia pyöriä. Sen sijaan tarjolla ovat ainakin minulle tuntemattomat Extreme-luokat 600, 1000 ja 1200, joissa kaahataan ihan muualla kuin kisaradoilla ja muilla kuin virallisella kalustolla.

Extreme-urapelitilassa pyörää voi virittää palkintorahalla monin eri tavoin. Pyörään saa vaihdettua voimakkaammat jarrut, alle saa slicksit, moottoriin voi pultata ahtimen ja niin edelleen. Tai sitten koko roskan voi heivata ja hankkia uuden pyörän.

Extreme-luokat ovat virittelymahdollisuuksista huolimatta huono korvike alemmille luokille. Ne eivät istu saumatta kokonaisuuteen. Ilmankin pärjäisi ihan hyvin.

MotoGP 3:n verkkopeliominaisuudet ovat erinomaiset. Pelaaja voi pelata urapelitilaa muita ihmiskuljettajia vastaan sekä seurata kisoja sivusta Spectator-tilassa ja opiskella näin muiden tekniikoita. Omia ajolinjojaan hiovalle se voi merkitä melkoista etua.

MotoGP 3 on omiaan pitkäpinnaisille moottoriurheilun ystäville. Aloittelevasta pelaajasta vaikeustaso saattaa tuntua turhan kovalta, mutta sen ansiosta voitoista nauttii sitä enemmän. Ja ainakin autopelien pieniin kilpailijamääriin tottuneelle sijoituksista taisteleminen yhdeksäntoista muun kuljettajan kanssa on siistiä.

MotoGP-sarja

Ratamoottoripyöräilyn tämänhetkinen raskas sarja, maksimissaan 990-kuutioiset nelitahtimoottorit salliva MotoGP-luokka, starttasi ensimmäisen kerran vuonna 2002. Sitä ennen tehokkaimmat pyörät olivat 500-kuutioisia kaksitahtikoneita. Nykyiset säännöt sallivat tallien valita joko kaksi- tai nelitahtikoneen, jossa on kolmesta kuuteen sylinteriä.

Aiemmin niin voimakkaiden kaksitahtikoneiden kuviteltiin jatkavaan nelitahtisten rinnalla, mutta näin ei käynyt – kauden 2003 alkaessa kaikki tallit käyttivät nelitahtikoneita, joista puristettiin ulos järkyttäviä, jopa 240 hevosvoiman tehoja. Sellaista pyörää on miltei mahdoton hallita, ja MotoGP onkin yksi harvoista moottoriurheiluluokista, joissa kilpavälineiden tehoja lasketaan tahallaan.

Moottorit säilyvät nykyisellään kauteen 2007 asti, jolloin iskutilavuus lasketaan 800 kuutiosenttimetriin. Se johtuu tiukentuneista turvallisuussäännöistä ja vaarallisiksi nousseista nopeuksista. Loris Capirossi ajoi Ducatilla kaudella 2003 Mugellossa MotoGP-luokan nopeusennätyksen 332,4 km/h. Se alkaa olla tarpeeksi.

7/10
Lisää luettavaa