MotorStorm

MotorStorm on pelkistetty ja loistava pelikokemus, joka vetoaa sellaisiinkin pelaajiin, joita perinteiset autopelit eivät kiinnosta.

14.9.2011 21:41

Evolution Studios teki viisi WRC-rallipeliä löytämättä yhdessäkään täydellistä tasapainoa. Nyt se pärjää paljon paremmin MotorStormilla, jossa se on saanut toteuttaa itseään ilman rallimaailman sääntöjä ja rajoituksia.

Mudasta ja rallista englantilaistiimi ei tosin ole luopunut. MotorStorm on fiktiivinen autourheilufestivaali – tai pikemminkin autoilubileet – jotka pidetään kuuluisassa Monument Valleyssa. Festivaaliteema on hyvä idea, jota tekijät eivät kuitenkaan ole erityisesti hyödyntäneet muualla kuin käyttöliittymän taustalla näkyvinä videoina.

MotorStormin harteille on kasattu kovat odotukset, koska se on yksi harvoista ensimmäisen aallon PlayStation 3 -peleistä, jotka antavat osviittaa PS3:n graafisesta potentiaalista. Sony onkin esitellyt peliä ahkerasti läpi sen kehityksen, vaikkei peli aina ole ollut edustavimmillaan. Loppusuoralla paketti on pistetty komeasti kasaan. MotorStorm ei enää ole hidas, radat ovat tyhjyyden sijaan täynnä yksityiskohtia ja ruudunpäivitys on sulava.

Mikä tärkeintä, MotorStorm tuntuu tuoreelta ryminältä autopelien seassa. Se tarjoaa ajokokemuksen, jollaista ei tähän asti ole koettu.

Ajamisen ydin

MotorStormia voi kuvailla puhtaaksi ja pelkistetyksi kokemukseksi. Tämä on arcaderallia, jota ei ole tahrittu liiallisella kikkailulla, kuten pisteiden keräämisellä, aseilla tai tuunaamisella. Evolution on kyennyt löytämään pelinsä ytimen ja pysymään sille uskollisena. Ajokokemus ja fiilis ovat niin vahvoja, ettei peli tarvitse ylimääräisiä kikkoja.

Kahdeksan radan valikoima tuntuu pieneltä, mutta osoittautuu riittäväksi, sillä määrän sijasta on onnistuneesti panostettu laatuun. Pelkäsin etukäteen, etteivät samoihin maisemiin pohjautuvat radat näyttäisi saati tuntuisi tarpeeksi erilaisilta. Evolution on kuitenkin onnistunut luomaan hiekasta, mudasta ja kalliosta kahdeksan rataa, joista jokainen tuntuu omalta persoonaltaan. Jokainen niistä sisältää mieleenpainuvia osuuksia. Raingod Mesassa on pitkä kalteva suora, jossa saa painaa tuhatta ja sataa, Coyote Rage on radoista lyhin ja tiukin, Rockhopperissa pompitaan kalliolta toiselle ja Mud Poolin kapeassa ovaalissa ajetaan syvässä mudassa.

Jokaisella radalla on kolme erilaista reittiä: yksi soveltuu kevyille ajoneuvoille, kuten prätkille ja mönkijöille, toinen nopeille rantakirpuille sekä ralliautoille ja kolmas raskaille ajoneuvoille, kuten rekoille. Eri reitit eivät ole lyhyitä oikoteitä, vaan selkeästi erilaisia polkuja ympäristön läpi, mikä saa ne tuntumaan laajoilta. MotorStormissa ajaminen ei tunnu tunnelissa ajamiselta.

Ajoreitin saa valita vapaasti, mutta reitinvalinnalla on väliä. Motskarilla ei pärjää syvässä mudassa eikä rekalla kannata ajaa upottavassa hiekassa. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että korkeat reitit soveltuvat kevyille ajoneuvoille ja matalat puolestaan raskaille.

Mutaisten ratojen pinnat muuttuvat kierros kierrokselta. Raskaat ajoneuvot jättävät jälkeensä syviä uria, jotka hankaloittavat ohjausta. Muutaman kierroksen jälkeen ratojen tietyt osuudet voivat kirjaimellisesti olla muusina. Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin enemmän visuaalinen tehokeino kuin mitään muuta.

Näitkö tuon!

Pelin graafinen toteutus on loistava. Piirtoetäisyydestä ei tarvitse valittaa, kun kaikki on koko ajan nähtävissä. Sumun ja eri vuorokaudenaikojen tapaiset tehokeinot näyttävät upeilta. Ei voi olla ihailematta pelin ulkoasua, kun kaartaa kallioseinän takaa pitkälle suoralle auringon kajastaessa vuorten takaa.

Parhaiten pelin komeus tulee esille teräväpiirtotelevisiolla pelatessa, jolloin MotorStorm tekee varmasti vaikutuksen. Grafiikka on upeaa kuvaputkitelevisiollakin, mutta pienet yksityiskohdat eivät erotu.

Loistava grafiikka ja ratasuunnittelu eivät ihan vielä tee peliä. MotorStormin vahvuudet piilevätkin onneksi sen erinomaisessa tekoälyssä ja ajotuntumassa. Kisatyypistä riippuen mukana on 10–15 ajoneuvoa. Yksikään kisa ei ole samanlainen, vaan niissä tapahtuu kaikenlaista. Pelaaja ei suinkaan ole tekoälyn aggression ainoa kohde. Kilpailijat ottavat tuon tuostakin yhteen, runttaavat toisiaan pois tieltä, tekevät arviointivirheitä, kiepsahtavat kumoon ja törmäävät kallioseinämään räjähtäen palasiksi.

Kilpailuissa pakka pysyy melko hyvin kasassa alusta loppuun, muttei missään vaiheessa keinotekoisen oloisesti. Paras kehu kisoille onkin se, että usein tuntuu kuin koneen sijasta pelaisi ihmispelaajia vastaan.

Jos niittailee tiettyä kuskia pitkin kisaa, voi olla varma, että se tulee kostamaan mahdollisimman pahassa paikassa – todennäköisesti loppusuoralla, kun riemukas voitto on jo käsien ulottuvilla.

Kapeammilla radoilla voi harvemmin ajella turvallisin mielin, sillä aina voi tulla kilpailija, joka haluaa nokkapokkaa. Jos riitapukari on rekka, kun itse ajaa rantakirppua, luvassa on ongelmia. Monta kertaa ajoin kädet hikoillen kärkipaikalla, kun yhtäkkiä kuulin takaa moottorin matalaa hurinaa. Sieltä päristeli Big-rig nro 54 (jonka kanssa tulette varmasti tekemään tuttavuutta), joka alkoi puskea ajoneuvoani tieltä. Jouduin taistelemaan epätoivoisesti, jottei kiesini pyörähtäisi – hyvä meininki!

Mutaa naamariin

MotorStormissa on parhaimmillaan hillitön fiilis. Kun katselee meininkiä kuskin silmin ja lähtee kisaan tusinan ajoneuvon seasta, niin säpinää riittää. Vieressä kun rymistelee rekkoja ja valtavia pick-upeja, sitä on oikeasti hieman peloissaan, että pärjääkö tällä halvatun mopolla.

Ajaminen on pelkistettyä. Kaasun lisäksi löytyy kässäri ja boost-nappi, jolla moottorista revitään tavallista enemmän tehoja. Liiallinen boostaaminen räjäyttää moottorin, joten varovainen pitää olla. Räjähdyksen jälkeen baanalle palataan tosin muutamassa sekunnissa – tai sitten ei, sillä joskus hommassa kestää ärsyttävän kauan. Boostaaminen tuo mukanaan sopivaa taktikointia, eikä se onneksi ole taikakeino kisojen voittamiseen loppusuoralla.

Ajotuntuma on erinomainen. Jokainen ajoneuvoista tuntuu ratkaisevasti erilaiselta, mutta täysin hallittavalta. Pidin siitä, että villistä menosta huolimatta kontrolli pysyy hanskassa.

Tärinää jää kaipaamaan, sillä ajoneuvon pomppiessa epätasaisella tiellä ja renkaiden ajaessa urien yli olisi kiva saada ohjaimen kautta jonkinlaista palautetta. Tärinän puuttuminen on harmillista, mutta se ei ole pelitekijöiden syy.

Jaetun ruudun moninpelin puute on pieni kauneusvirhe, ja lisäksi olisi ollut kiva katsella hidastuksia omasta ajostaan. Nyt on tyytyminen kolarien uusintoihin, jotka tarjoavat harvoin näkemisen arvoista toimintaa. 5.1-äänimaailma ei myöskään ole toteutettu erityisen hyvin, ja biisivalikoima on suppea.

Moninpeli

Samalla koneella ei voi pelata kuin yksin, joten moninpeliä varten mennään verkkoon, jossa voi pelata 12 pelaajan voimin. Kaikki radat ovat pelattavissa, ja muihin valintoihin lukeutuvat vuorokaudenaika, sallitut ajoneuvotyypit sekä catch up -tekoäly, jolla voi tehdä kisoista tiukempia. Catch upin avulla pakan häntäpään pelaaja saa käyttää paljon reilummin boostia kuin johdossa ajava, jonka moottori kestää vain hetkellistä boostaamista. Tämä on paljon parempi ratkaisu kuin joku ärsyttävä tekoälykikka, joka keinotekoisella tavalla hidastaisi johtavan pelaajan vauhtia. Nyt nouseminen pohjalta takaisin kärkikahinoihin on mahdollista, vaikka se toki vaatii taitoa.

Pelaaja ei saa minkäänlaista tietoa siitä, kuinka kaukana hän on edellä ajavista ajoneuvoista. Tietoa kaipaa etenkin verkossa pelatessa, mutta toisaalta esimerkiksi Burnoutin nettipelissä porukalla on paha tapa häipyä, jos etumatkaa kärkeen kertyy liikaa. En tosin usko, että tämä tiedonpuute parantaisi asiaa. Kisat eivät onneksi kaadu, vaikka isännöivä pelaaja poistuisi pelistä.

Keskusteleminen onnistuu kuulokemikrofonilla aulassa, latausruutujen ja ajojen aikana. Se onkin ainoa kommunikointitapa, koska kirjoittaa ei voi. Aulassa pelivuoroaan odottavat pelaajat voivat keskustella kisaa ajavien kanssa, mikä on siisti ominaisuus. Ongelma vain on se, että kuulokemikrofonia ei todennäköisesti ole kovin monella PlayStation-pelaajalla.

MotorStormin romuralli sopii oivallisesti moninpeliksi, ja homma toimii. Kyseessä on arcadepeli, ja tämä linjaus näkyy nettipelissäkin, jossa vaihtoehdot ja säätäminen on pidetty minimissä. Suurempi määrä vaihtoehtoja ei olisi silti haitannut. Nyt kaverilistat puuttuvat, eikä pelin aikana voi lähettää kutsuja kavereille. Tosin tämä voi muuttua jo pelin julkaisun aikaan PS3:n laiteohjelmiston päivityksellä. Maailmanlaajuisia tilastojakaan ei ole, vaan pelkästään pelaajakohtaisia tilastoja. Tämä tosin tuntuu suunnittelulliselta ratkaisulta – tarkoitus on nauttia ajokisoista eikä tilastosijoituksista kilpailemisesta.

Mitä enemmän nettipeliä veivaa, sitä enemmän toivoisi lisää vaihtoehtoja. Liven palveluihin tottuneille toimintojen vähyys on varmasti järkyttävä. Varsinainen ajaminen toimii kuitenkin loistavasti. Testipalvelimilla ajaessani en huomannut minkäänlaista eroa offline-tilassa pelaamiseen, mutta tilanne voi muuttua tuhansien pelaajien päästessä pelaamaan, joten palaamme MotorStormin moninpeliin Verkkorintama-palstallamme. Testisession aikana 12 pelaajan kisat toimivat kuin rasvattu ja hauskaa riitti.

MotorStorm on pelkistetty ja loistava pelikokemus, joka vetoaa sellaisiinkin pelaajiin, joita perinteiset autopelit eivät kiinnosta. Pidemmän päälle se tuntuu suppealta ja peli voisi olla käyttäjäystävällisempi, mutta lopputulos on ajokokemus, jollaista et ennen ole kokenut.

Martin Kenwright

Evolution Studiosin perustaja ja johtaja Martin Kenwright on pitkän linjan pelimies ja myös armoton Liverpoolin futisjoukkueen fani.

Vielä Amiga-aikoina hän ohjelmoi itse esimerkiksi avaruusräiskintäpeli Epicin, jonka tuotannon aikana Kenwright uhosi kuuluisasti, ettei kukaan pystyisi ohjelmoimaan Amigalla nopeampaa 3d-grafiikkaa – ja hän oli oikeassa. Nyttemmin mies on jo hieman rauhoittunut ja keskittyy ohjelmoinnin sijasta perustamansa Evolution Studiosin johtamiseen ja leveään elämään.

Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut. Kenwrightin pelit puskevat aina 3d-grafiikkateknologian äärirajoille asti.

Monument Valley

MotorStorm-festivaali pidetään Yhdysvaltain kuuluisassa Monument Valleyssa, joka on sekoitus aavikkoa ja suuria kalliomuodostelmia. Alueen tunnusmerkkejä ovat myös sen hiekan ja kallioiden erikoinen punertava väri. Monument Valley on esiintynyt muun muassa Stanley Kubrickin 2001- ja Indiana Jones -elokuvissa sekä ensimmäisessä Tekkenissä.

8/10
Lisää luettavaa