Kotimainen pähkinä
Turkulainen peliosaaminen näyttäytyy maailmalle Riku Tammisen itsekseen kehittämässä Mugstersissa, jossa ei tehdä sen vähempää kuin pelastetaan maailma muukalaisten kynsistä. Yläviistosta kuvattu harmiton toiminta- ja pulmapeli heittää pelaajat alati haasteellisemmiksi muuttuville saarille, missä poispääsyn ohella pitäisi kurmottaa vihollisia turpaan ja noukkia siviilit matkaan.
Saarekkeet on rakennettu omiksi pieniksi aivopähkinöikseen, joissa on aina kolme erilaista haastetta suoritettavaksi. Kristalleja ja pelastettavia löytyy jokaisesta kentästä, mutta kolmas vaatimus vaihtelee esimerkiksi lasereiden suuntaamisesta voimaloiden tuhoamiseen. Alueelta voi poistua halutessaan lentokoneella ennen aikojaan, mutta seuraavat tehtävät vaativat usein aikaisempien tasojen melko orjallista putsausta avautuakseen.
Päätehtäviin tuodaan variaatiota alati haastavammaksi muuttuvista kentistä. Vipujen väännöt ja nappien painallukset saavat nopeasti rinnalleen pelaajaa jahtaavia ufoja, sähköaitoja, kulkuneuvoja ja tietenkin räjähtäviä tynnyreitä, mutta valtaosa tehtävistä jää silti melkoisiksi läpihuudoiksi. Vaikka kentät ja tekemisen määrä kasvavat pelin edetessä, varsinaiset ongelmat toistavat samoja yksinkertaisia peruskaavoja.
Tasot luottavat onneksi pelaajan luovuuteen ja kokeilunhaluun hiekkalaatikkomaisissa ympäristöissä. Tappavan piikkiansan voi ohittaa räjäyttämällä sen vieressä olevan muurin palasiksi tai parkkeeraamalla pakettiauto vuoren kylkeen ja loikkimalla katon kautta koko osuuden ohitse. Liiallinen avoimuus kääntyy toisinaan jopa tekijäänsä vastaan, sillä muutamat pirullisiksi suunnitellut kentät voi läpäistä sekunneissa ilmojen halki liitämällä.
”Kevyt toiminnallinen ongelmanratkontapeli, jonka esikuvat ajoittuvat peliteollisuuden viattomille vuosille.”
Oikoreitit nousevat kunniaan täydellisesti läpäistyjen kenttien jälkeen avautuvissa aikahaasteissa, joissa sama pitäisi tehdä mahdollisimman nopeasti. Parhaat tulokset kirjataan ennätyslistoille, joten virtuaaliegoaan pääsee pullistelemaan ventovieraille. Aikatilan lisäksi kampanjan voi läpäistä myös kaverin kanssa, jolloin tehtäviä on osin muokattu tukemaan paremmin kahdestaan sekoilua.
Mugsters onnistuu silti nostattamaan v-käyrää poikkeuksellisen paljon ontuvan ohjauksen ja tekoälyn vuoksi. Ajoneuvojen ohjaaminen on yhtä holtitonta kurvailua yliherkkine kääntyvyyksineen, mutta etenkin hyppyjen epätarkkuus jaksaa raivostuttaa kerta toisensa jälkeen. Se ei ole kuitenkaan mitään verrattuna tekoälypelastettavien aivottomuuksiin, sillä turkoosit vatipäät jäävät jumiin joka ikiseen maassa lojuvaan pieneen nokareeseen. Kenttiä joutuu pahimmillaan uusimaan vain siksi, ettei yksi siviileistä osaa hypätä montusta pois.
Visuaalisesti hellyttävä low poly -ulkoasu muistuttaa mukavasti pelin inspiraationa toimineista 90-luvun sisaruksistaan. Simppelin muotoilun lisäksi selkeästi värikoodattu maailma kertoo samalla nopeasti, mitä kaikkea pelaaja pystyy tai ei pysty tekemään. Ainoastaan korkeuserot aiheuttavat toisinaan päänvaivaa jo mainittujen hyppyongelmien vuoksi.
Mugsters on kevyt toiminnallinen ongelmanratkontapeli, jonka esikuvat ajoittuvat peliteollisuuden viattomille vuosille. Sama viattomuus on toisaalta myös Tammisen uutukaisen pelastus, vaikka aivonystyröitään olisi mielellään vaivannut asteen haastavammilla pähkinöillä.