Murdered: Soul Suspect

Murdered: Soul Suspect on tunnelmaltaan erinomainen ja tyylikäs dekkari, jonka toteutus laahaa harmillisesti perässä.

29.7.2014 09:41

Film noir -tunnelmaa tuonpuoleisessa

Etsivä Ronan O’Connor huomaa pian etsivänsä johtolankoja tuonpuoleisessa. Salemin uinuvaa pikkukaupunkia riivaa salamurhaaja, joka ei epäile poistaa esteitä tieltään. Tällä kertaa tämä nimenomainen este sattuu olemaan Ronan, jonka saama käsittely pistäisi kylmäksi kenet tahansa. Kukaan ei kuitenkaan ottanut huomioon miehen sielua, joka voi saada rauhan vasta, kun kaikki keskeneräiset asiat elävässä maailmassa ovat historiaa. Murhien sarjasta tulee nyt astetta henkilökohtaisempi tapaus etsivän itsensä ollessa yksi uhreista.

Vaikka Ronan ei enää astele elävien keskuudessa, hän jakaa osittain maailman heidän kanssaan. Nykyisyyttä ja mennyttä sekoittava todellisuus tuo mielenkiintoisia mahdollisuuksia vuorovaikuttaa niin elävien kuin kuolleidenkin kanssa. Rauhattomia sieluja löytyy molempien keskuudesta, eikä etsivä pääse eläkkeelle haudastakaan. Pääjuonen lisäksi pelaajalla onkin mahdollisuus tutustua erilaisiin ihmiskohtaloihin muutamien sivutehtävien muodossa. Nämä ovat käytännössä miniversioita varsinaisista päätehtävistä, joissa pelaajan tulee selvittää, mitä on tapahtunut ja miksi.

Käytännössä tämä tapahtuu rikosalueella erilaisia johtolankoja etsien ja tutkien. Vihjeet voivat olla lähes mitä tahansa, ja konkreettisten asioiden lisäksi usein paikalla on myös mahdollisia todistajia. Kummituksena oleskelussa on omat etunsa, ja Ronan saakin tukun näppäriä voimia, joita hänen on mahdollista käyttää hyväkseen. Todisteet esiintyvät hänelle täysin uudenlaisessa valossa, ja tuurilla rikospaikalle on jäänyt ikään kuin pysäytettyjä kohtauksia tapahtumista, joita kukaan muu ei voi havaita.

Ronan saa otettua haltuunsa minkä tahansa elollisen olennon ja pääsee näin käsiksi myös tämän ajatuksiin. Tätä kautta on mahdollista salakuunnella keskusteluja, kurkkia olan yli tietokoneen ruutua tai muistivihkoa sekä tietenkin vaikuttaa erinäisten ihmisten käytökseen tuomalla tiettyjä muistoja kohteen mieleen. Tämä avaa uusia vihjeitä aina kulloinkin työn alla olevaan tapaukseen. Erilaisia johtolankoja ja todisteita käytetään monipuolisesti jokaisella rikospaikalla, eikä rutinoitumista touhuun pääse syntymään.

Kun riittävä määrä tietoa alkaa olla paketissa, on aika päättää tutkimus. Tällöin kaikki hallussa olevat todisteet näkyvät yhtenä näkymänä, ja pelaajan tehtävänä on päätellä näistä murusista ne olennaisimmat tiedon hippuset, joilla koko juttu ratkeaa. Etsivän työ ei ole Murdered: Soul Suspectissa turhan haastavaa, vaan tutkimukset etenevät hyvää tahtia yksinkertaisen vaikeustason ansiosta. Vaikka pulmat ovat pääosin viihdyttäviä, olisi näin lyhyt peli kaivannut myös selvästi vaikeampia mysteereitä pähkäiltäväksi.

Ulottuvuusongelmaisena Ronanin on tyydyttävä monesti elävien apuun päästäkseen haluamaansa pisteeseen tai saadakseen käsiinsä tiettyjä esineitä. Apuna häärääkin monesti juonen kannalta erittäin oleellinen Joy-tyttönen, mutta kaksikon yhteistyö jää kuitenkin mittakaavaltaan turhan vähäiseksi. Tämä on sääli, sillä aineksia Last of Us -henkiseen tiimityöskentelyyn olisi ollut runsaasti. Muista ihmisistä puolestaan on hyötyä vain nimeksi, ja vaikka kissoja käyttämällä ahtaimmatkin nurkat tulevat kolutuksi, jää tämän osa-alueen hyödyntäminen vähän torsoksi.

Pelin edetessä mies saa käyttöönsä myös eräänlaisen teleporttiominaisuuden, jonka avulla pelaajan on mahdollista siirtyä paikkoihin, joihin aiemmin ei ehkä ollut pääsyä. Käytännössä tämä käsittää sarjan reikäisiä seiniä, sillä aineellistuminen edellyttää aina näköyhteyttä haluttuun kohtaan. Varsinaista tarvetta tai juonen kannalta oleellista käyttökohdetta tälle taidolle ei ole, mutta se helpottaa erilaisten kerättävien löytämisessä sitäkin enemmän. Varsin maltillisesti valikoidut haamutaidot eivät lähde kikkailemaan määrällä, ja se on tämän kokoluokan peliin juuri oikea valinta.

Taistelusysteemi puuttuu Murdered: Soul Suspectista käytännössä täysin. Vihollisia ei Ronanilla juuri ole, ja satunnaiset demonitkin talttuvat ainoastaan erillisen teloitusliikkeen kautta. Kyseessä on erinomainen ratkaisu, eivätkä harvat toimintakohtaukset vie huomiota itse tarinalta. Peli ei kuitenkaan aina rekisteröi jokaista napinpainallusta, ja liian usein vaivattomat teloitukset muuttuvat paniikinomaiseksi takaa-ajoksi pelaajan etsiessä turvapaikkaa, jonne riivaajat eivät näe. Luonnollisesti tämä omalta osaltaan tahattomasti vaikeuttaa hyvinkin yksinkertaisia asetelmia ja johtaa ennen pitkää turhautumiseen. Maasta ponnistavat demonit yhdessä ilmassa leijailevien lajitovereidensa kanssa muodostavat pientä strategiantarvetta, mutta kenttärakenne on poikkeuksetta aina tätä tukeva. Erilaisia piilopaikkoja ja kirjaimellisia houkutuslintuja on asennettu juuri sopiviin kohtiin, eikä varsinaista haastetta pääse syntymään.

Pelialueena toimii pienen kaupungin rajoitettu ulkoalue muutamine sisätiloineen. Rakennukset ovat monesti yhtä sokkeloa, ja Ronanin taito kulkea seinien läpi lisää eksymisen tunnetta helposti. Pieniin komeromaisiin huoneisiin on lisätty runsaasti erilaisia kerättäviä esineitä, jotka valottavat kaupungin tapahtumia entisestään. Salem on synkkä paikka siellä eläville, eikä kuolleiden maailmakaan ole varsinaisesti valoisampi. Ankea ja mustanpuhuva ulkoasu on läsnä kaikkialla, ja se istuu yhdessä hämyisen äänimaailman kanssa peliin hyvin. Animointi on kaunista, mutta päähahmojen saama panostus olisi ollut tarpeen muuallakin. Nyt esimerkiksi sivutehtäviä tarjoilevat haamut näyttävät hengettömiltä niin ikään elottoman Ronanin rinnalla. Tehokeinoina käytetyt välähdykset menneistä tapahtumista toimivat kaikessa unenomaisuudessaan hienosti. Kaikkialla näkyvät kummitukset tuovat selkäpiitä karmivan lisän kolkkoihin maisemiin.

Alle kymmenentuntiseen tarinaan pienehkö alue istuu hyvin, ja ahtauden tunnetta syntyy lähinnä loppupuoliskolla, kun tilat alkavat tulla jo turhankin tutuiksi. Pelin kesto on kokonaisuuteen nähden erinomainen, eikä turhaa tyhjäkäyntiä päästä näkemään. Napakka kokonaisuus puhuu puolestaan myös teknisten ongelmien takia. Ohjausjärjestelmä henkii laiskaa toteutusta, ja liian usein pelaaja on tuomittu kulkemaan tietyn esineen edestä juuri oikeassa kulmassa aktivoidakseen sen käyttöönsä. Hahmo tuntuu myös jähmettyvän liikkeessä etenkin sisätiloissa turhan usein. Vaikka tarinakerronnasta tietynlainen juohevuus löytyykin, kokemus on pelimekaanisesti puutteellinen.

Indiestudio Airtigh Gamesin käsialaa oleva peli jakaa mielipiteet. Tietynlainen pienuus tuntuu hurmaavalta massiivisten nykypelien rinnalla, mutta tuo toisaalta omat haasteensa. Tarinan päätyttyä olisi ollut kiva jatkaa Salemin vapaata tutkimista, mutta tätä vaihtoehtoa harmillisesti ei ole laisinkaan. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus on kuitenkin tasapainoinen, ja karmivaa tunnelmaa on onnistuttu luomaan ilman turhaa pelottelua. Viihdyttävä dekkaritarina ei ole kaikkinensa täydellinen, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen peli.

7/10
KehittäjäAirtight Games
JulkaisijaSquare Enix
Pegi-ikärajatK-16
Pegi-merkinnätKiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa