Nail’d ottaa käyttöön äärimmäisen vaihteen. Pelaajan auto tekee ilmalennon lentokoneen vieressä ja hyppää yli ohikiitävän junan. Tällaiset tilanteet antavat kunnon adrenaliinipaukun, mutta Nail’d ei osaa hyödyntää vahvuuksiaan.
Paljon pahaa
Nail’d ei pysty tarjoamaan sellaista ajokokemusta, jossa pidetään rystyset valkoisina kiinni ohjaimesta ennen seuraavaa mutkaa. Syy on, mikäpä muu kuin, kehno pelattavuus. Ajoneuvot reagoivat täysin luonnottomasti esteisiin, joten tilanteita ei osaa ennakoida lainkaan. Joskus ajokki pongahtaa esteestä takaisin radalle kuin kumipallo, mutta toisinaan ruohonkorsi riittää pilaamaan kisan. Automaattisen radalle paluun aiheuttaa myös radan rajojen yli meneminen, mikä ei ole temppu eikä mikään, kun rajoja ei ole riittävän selkeästi merkitty.
Ajaminen tuntuu passiiviselta ja useimmiten raivostuttavalta kokemukselta. Osan radoista voi ajaa vain kaasu pohjassa ja antaa radan reunojen hoitaa ohjailun kuin itsestään. Tulee tunne, että on vain matkustajana vauhdikkaalla vuoristoradalla. Korkeat hypyt ovat tietysti hauskoja aikansa, mutta pitäisi myös tietää, miten hoitaa laskeutuminen mallikkaasti.
Kun ajattelee Nail’din ongelmia, on anteeksiantamatonta, että tekijät ovat rytmittäneet tavallisten kisojen sekaan myös stunt-näytöksiä. Niissä ei palkita ensimmäisenä maaliin tulevaa, vaan sitä joka tekee hienoimpia temppuja. Voittaminen on helppoa, sillä tekoälyllä tuntuu olevan vielä enemmän vaikeuksia kuin pelaajalla, mutta näytökset ovat selvää pakkopullaa.
Jotain hyvääkin
Ulkoasu on sentään kohdallaan. Metsät, vuoret, luolat ja solat, joissa ajetaan, ovat kauniita, mutta ruudunpäivitys on ikävän epätasaista. Hämminkiä aiheuttaa erityisesti käytössä olevat nitrot, joiden aikana ruutu on niin täynnä erilaista vauhtiefektiä, että tarkasta ajamisesta ei ole puhettakaan. Äänimaailma on eriskummallinen – hiekalla pärisyttäminen kuulostaa aivan siltä, kuin alla olisi lunta ja reippaasti loskaa. Ajajan sukupuolen voi valita, mutta teini-ikänsä ohittaneille kypsyysvaroitus – jokainen naiskuski on ilmeisesti karannut Playboyn kuvauksista.
Yksinpeli on niin heikko, että moninpelille on tarvetta. Kahdentoista pelaajan kisoissa on tunnelmaa, mutta niitä vaivaavat samat pelattavuuteen liittyvät ongelmat kuin yksinpeliäkin. Linjoilla ei ole väkeä ruuhkaksi asti, joten täyden pelaajamäärän kisoja saa metsästää tosissaan.
Kuin pisarana bensatankkiin, Nail’d on lapsellisen helppo. Jätin kaikissa ajamissani kisoissa vastustajat yli kymmenen sekunnin päähän – tämä siitä huolimatta, että kehno pelattavuus teki kaikkensa, jotta mokaisin surkeasti. Myöhemmin taso kyllä kovenee, mutta aivan liian myöhään. Kyllästyminen on jo tapahtunut.
Jos on vauhdinnälkäinen, niin kannattaa katsastaa pari vuotta sitten julkaistu Pure, joka on paljon parempi vaihtoehto. Sen voi jo löytää alelaarin pohjalta.