Need for Speed Carbon

Need for Speed Carbon tarjoaa vauhtia, vaarallisia tilanteita ja auton ratin takaa tapahtuvaa jengisotaa mutkaisilla vuoristoteillä.

Maailman suosituimpiin pelisarjoihin kuuluva Need for Speed on jälleen palannut. Vaikka mullistuksista ei voi puhua, viilailua ja kehitystä edelliseen verrattuna on toki tapahtunut. Tärkein uudistus on uusi tarinatila, jossa pelaaja yrittää valloittaa koko kaupungin jenginsä hallintaan. Tämä tapahtuu tietenkin ajamalla kilpaa kaikkia haastajia vastaan. Aiemmista peleistä tuttujen peruskisojen lisäksi tarjolla on driftausta ja vaarallisia kanjonikisoja. Driftauskisassa on tarkoitus ajaa serpentiinin lailla mutkitteleva rata läpi käytännöllisesti katsoen yhdellä, pitkällä liu’ulla. Vaikka driftaus on toki ennestään tuttua, Carbonissa se on entistä riemukkaampaa. Radan reunoilla on bonusalueet, joista tilille ropisee lisäpisteitä. Hallittu, driftiä keskeyttämätön suunnanvaihdos taas tuplaa bonuskertoimen. Jujuna on se, että jos drifitn aikana törmää seinään, pisteet nollantuvat. Tosi mestari on se, joka osaa katkaista pitkän sivuliirtonsa oikeaan paikkaan. Kanjoniajot puolestaan ovat pelin pomomatseja. Kun on ärsyttänyt kilpailevaa jengiä tarpeeksi, heidän pomonsa haastaa pelaajan kanjonikisaan, jossa ajetaan haamutyyliin peräkanaa pitkin mutkittelevaa ja pimeää vuoristotietä. Kumpikin vetää vuorollaan ja roolista riippuen pisteitä karisee joko etumatkan kasvattamisesta tai kuromisesta. Voittaja kuittaa häviäjän alueen ja auton. Häviäjä puolestaan päätyy yleensä rotkon pohjalle. Kanjonikisoissa on kaksi heikkoutta. Ensinnäkin niitä on juonitilan aikana todella vähän, yhteensä vain puoli tusinaa. Vielä ikävämmin ne ovat aluksi masentavan turhauttavia, mutta loppua kohti todellisia läpihuutojuttuja. Pelaajan ensimmäiset autot eivät mitenkään pärjää pomoille, joten liian innokkaasti kompensoidessaan pelaaja päätyy jatkuvasti rotkoon. Lopussa taas hirvittävät turbo-ohjukset pyyhältävät pomoista ohi jo ensimmäisellä suoralla ja kisat päättyvät heti kättelyssä.

Pelillisiä uudistuksia

Myös konehuoneen puolella tapahtuu. Muskeliautot ovat pelin uusi autoluokka import-vehkeiden ja eksoottisten miljoonapelien rinnalla. Jenkkiraudat kulkevat suorilla hirvittävää vauhtia, mutta käyttäytyvät kurveissa kuin kromatut kivi reet. Kun autovalintansa on uratilaa varten tehnyt, autojaan pääsee tuunaamaan voittamalla parempia osia kisoista. Yhteensä erilaisia autoja on reilut 40 ja niissä on tarpeeksi eroja, jotta ostoksilla jaksaa käydä useamminkin. Radoilla ei tarvitse myöskään kurvailla yksin, sillä Carbon lisää pelisarjaan siipimiehet, joita on kolmea tyyppiä. Yksi osaa blokata vastustajan kuskeja pöpelikköön, toinen antaa pelaajalle vauhtiboosteja imuefektin avulla ja kolmas etsii tälle oikoreittejä radan varrelta. Siipimiesten erikoiskyvyt toimivat kuin nitro ja latautuvat käyttöjen välillä hitaasti, joten taktinen käyttö on tärkeää. Siipimiesten tekoäly kuitenkin tökkii pahemman kerran ja esimerkiksi blokkaaja kolaroi enemmän pelaajan kuin koneen autojen kanssa. V-käyrä on korkealla ja tuskan hiki pinnassa. Idea olisi kaivannut reilusti lisää säätöä tai vielä vuoden suunnittelupöydällä. Kavereista on enemmän hyötyä tukikohdan puolella, jossa jokaisella on omat kykynsä. Joku laskee poliisien mielenkiintoa pelaajan jengiä kohtaan, toinen taas neuvottelee kisoista paremmat voittorahat. Mielenkiintoisin siipimies on silti alussa mukaan liittyvä jamppa, joka avaa Autosculpting-tilan. Sen avulla pelaaja voi urheilupelien kasvoeditorien tapaan muokata autojaan. Osia voi venytellä eri suuntiin ja vaikka itse malleja ei paljon pääsekään muuttamaan, ero perusmallin ja oman luomuksen välillä on merkittävä.

Pienen lajinsa valio

Ilahduttavasti Need for Speed Carbon kuuluu luokkaan ”laadukkaat Xbox 360 -käännökset”. Peli näyttää prikulleen samalta kuin kaunis konsoliversiokin, eikä ruudunpäivityksessäkään ole valittamista. Korkeimmilla asetuksillaan peli tosin oli tervanjuontia laitteistosta riippumatta, mutta onneksi silmäkarkkia irtoaa vähemmälläkin. Pelattavuus oli kohdallaan niin näppäimistöllä, Xbox 360 -padilla kuin lainatulla perusratilla testattuna. Autojen ohjaustuntuma on sarjakuvamaisen rento, eikä hirvittävä hurjastelu kaadu realismin kaltaisiin pikkuhaittoihin. Se paras tuntuma löytyi kuitenkin peliohjaimen avulla, konsolikäännöksestä kun on kyse. Myös äänipuolella menee lujaa, kirjaimellisesti. Autot kuulostavat epärealistisen huikeilta, kun turbot vinkuvat, renkaat ulvovat ja moottorit ärjyvät kuin tieteiselokuvien hävittäjissä konsanaan. Siipimiehet juttelevat pelaajalle kisan aikana ja tapahtumista riippuen vaikka kannustavat tätä hienoon ohitukseen tai sättivät, kun pelaaja veti sataa viittäkymppiä perhemersun kylkeen pystyyn. Itse pidin siipimiesten rupattelusta, vaikka monet ovat väittäneet sitä häiritseväksi. Itse tykästyin Need for Speed Carboniin kunnolla. En ole tosin juuri sarjan aiempia osia pelannut, joten veteraanien vastaanotto voi olla kylmempi. Tarjolla on nimittäin pienistä uudistuksista huolimatta sitä samaa, tuttua päristelyä. Toisaalta jos nopea, näyttävä ja viihdyttävä romuralli kiinnostaa, ei PC:llä paljon parempiakaan vaihtoehtoja ole.

Alkuperäinen pistemäärä: 82/100