Tehokoneiden Need for Speed Shift onnistui oikaisemaan vuotuisen ajopelisarjan alavireisen kurssin tiukalla käännöksellä realistisempaan ajamiseen. Wiin Need for Speed Nitro keskittyy puolestaan suoraviivaiseen arcade-tyyliseen kaahailuun. Kunnianhimoton peli ei edes pyri hätistelemään lajityypin huippuja, kuten OutRun– tai Ridge Racer -sarjojen pelejä, vaan tyytyy tarjoamaan useaan otteeseen nähtyä katukisailua vaisussa paketissa.

Ajotuntuma on aina kaahailupeleissä tärkeää, ja Nitro onnistuu siinä haparoiden. Pelissä on aluksi mukavaa tunnelmaa, kun painetaan kaasu herkeämättä pohjassa ja liu’utaan kylki edellä mutkissa. Etenemisen kautta autot ja pelaaminen kasvavat nopeammiksi, mutta samalla myös holtittomuus tuskastuttaa tavalla, joka vaivaa loppuun saakka. Kaahatessa ei koe olevansa hallinnassa.

Vaikka mukaan mahtuu sykkiviä hetkiä, on pelaaminen pääsääntöisesti tylsää. Ratakisat, kiihdytysajot ja pudotuskilpailut toistavat itseään radoissa, joissa ei ole jännittävää ajaa. Sisällön kapeus paljastuu pian, ja peli ei pysty pitämään mielenkiintoa yllä lyhyitä hetkiä pidempään.

Vauhdikas ulkoasu on pelin kovin valtti, sillä piirrosmainen grafiikka rullaa jämäkästi 60 ruutua sekunnissa. Visuaalisuus kaipaisi kuitenkin täyteläisempää ja omaperäisempää tyylitajua.

Tasaiset ahdistuksen tunteet ovat liian voimakkaita, joten pelin virheitä on vaikea suvaita. Nitro ei vakuuta liiemmin millään osa-alueellaan, joten kokonaisuus luiskahtaa alle keskitason peliksi, jolla on vain vähän tarjottavaa.

4/10
Lisää luettavaa