Need For Speed: ProStreet / Arvostelut / pelaaja.fi

Need For Speed: ProStreet

5.12.2007 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
69

Vaikka vuosi sitten ilmestynyt Need For Speed: Carbon oli monien mielestä mainio ja viihdyttävä katuhuristelupeli, ilmassa oli jo paha toiston käry. Sarja kaipasi uutta ideaa ja tuoretta alkua vuosikausia jatkuneen katurallin jälkeen. Nyt se uusi alku on täällä, sillä Need For Speed: ProStreet tuo katurallin pois neonvärisistä varjoista ja keskelle kirkasta auringonpaistetta. Aah, raikasta!

Miljöön mukana vaihtui moni muukin asia. Enää ei huristella avoimissa kaupungeissa, vaan suljetuilla radoilla. Poliisejakaan ei harmita, koska kaikki on laillista ja organisoitua. Kulttuurishokki on valmis, kun peliin heitetään vielä huomattavasti aiempaa realistisempi ja vaativampi ajomalli.

Varjoista valokehään

Aiempien pelien autoseikkailun ja poliisien väistelyn sijaan Need For Speed: ProStreet keskittyy puhtaasti uramuotoiseen kisailuun. Tavoitteena on aloittaa pohjimmaisesta autoluokasta ja nousta kolmen sarjatason läpi haastamaan itseään täynnä oleva katujen kuningas. Käytännössä tämä tapahtuu osallistumalla säännöllisiin kisaviikonloppuihin, joissa pääsee harrastamaan jos jonkinlaista kisailua.

Pelin selkärangan muodostavat erilaiset rata-ajot, joilla ajetaan kisatyypin määräämien erikoissääntöjen mukaan. Perustyyppi on Grip, tavallinen kierroskisa, jossa kaikki keinot ovat sallittuja ja ensimmäisenä maaliin päässyt voittaa. Variantteja edustavat Speed, jossa kisataan eri sektorien nopeimmista ajoista tai kovimmasta keskinopeudesta, sekä perinteinen aika-ajo Time Attack.

Vaihtelua löytyy kiihdytyskisojen ja driftailun muodossa. Driftaus on juuri sitä, mitä voisi kuvitellakin – mutkaisella radalla sladitellaan kurvien läpi kauniissa kaarissa. Mitä pitempi liuku ja mitä kovempi vauhti, sitä enemmän pisteitä ropisee tilille. Kiihdytyskisat puolestaan ovat suurin ero perinteiseen kisailuun.

Kiihdytyskisat ovat kokoelma minipelejä. Ensin lämmitetään renkaita tasapainottelemalla kierroksia juuri moottorin paukahdusrajan alapuolella. Kun savu hälvenee, tehtävänä on huolehtia tasaisen ajolinjan ohella oikea-aikaisesta vaihteiden vaihdosta ja nitron käytöstä. Vaikka kiihdytyskisat ovat mekaniikaltaan sangen yksinkertaisia, ne jaksoivat kiehtoa ainakin minua pikkutarkkojen suoritusvaatimustensa takia. Sekunnin sadasosan nukahdus lähdössä tai aivan hiuksen verran pieleen mennyt vaihto suuremmalle vaihteelle saattaa tarkoittaa kymmenien sadasosien eroa maaliviivalla.

Tee-se-itse kilpuri

Kisojen kautta päästään luontevasti pelin keskipisteenä toimivalle varikolle, jossa autoja rakennetaan ja viritellään. Uran kulkiessa ja kokemuksen karttuessa pelaajan talliin kertyy hiljalleen jos jonkinlaista rassia alun tavallisista katuautoista ja jenkkiraudoista lopun rataohjuksiin. Yhteensä autoja on reilut 60, ja ilahduttavasti niissä on myös eroja. Vaikka tunkkaisi ja tuunaisi miten, autojen persoonallisuus näkyy ja tuntuu, joten on syytä valita ne omaan käteen parhaiten sopivat menopelit.

Tämä on kuitenkin vain se tyhjä kangas, jolle rasvakätinen taiteilija maalaa oman mestariteoksensa. Jokainen pääkisatyyppi vaatii kokonaan oman autonsa, joka pitää vieläpä virittää tulevan kisaviikonlopun ratoja varten. Satojen osien avulla pääsee säätelemään kaikkea renkaista ilmanottoaukkoihin, moottoriin ja jousitukseen saakka. Osia pitää myös säätää ja virittää, jotta niistä saadaan kaikki irti.

Tässä auttavat Carbonista tuttu AutoSculpt, jolla voi vapaasti kustomoida autonsa helmoja, spoilereita ja ilma-aukkoja. Kun mestariteos on valmis, voi käydä tuulitunnelissa tarkistamassa, tuliko paketista kaunotar vai hirviö.

Tunkkauksesta löytyy syvyyttä sen verran, että Juiced 2:n pitäminen kovana tuunauspelinä tuntuu jälkikäteen naiivilta ajattelutavalta. Syvyyttä on kenties turhankin paljon, sillä vaikka autoihinsa voi ostaa valmiita virityspaketteja, kymmenet säätimet ja mittarit aiheuttivat ainakin allekirjoittaneessa pientä paniikkia. Vaikka peli selittää kiitettävän hyvin, mitä mikäkin liukuri tekee, on vaikea tähdätä säätöryteikön läpi siihen haluttuun lopputulokseen.

Todellista uutta sukupolvea

Puitteet ovat kunnossa, eikä peli petä toteutukseltaankaan. Audiovisuaalisesti se on parasta, mitä autopelien saralla on nähty. Grafiikka on upeaa, ruudunpäivitys silkkisen pehmeää ja äänimaailma vie suoraan keskelle tulikuumaa kisahelvettiä. Hyvä musiikki jyskyttää korvissa ja autot ulvovat ja möyrivät upeasti. Kun 900 hevosvoiman jenkkihirviö aikoo ohittaa, sen tuntee ensimmäisenä vatsan pohjassa. Tämä on sitä todellista next gen -kisailua.

Uusittu ajomalli vaati totuttelua – ensimmäisten päivien jälkeen olin valmis lyttäämään koko roskan. Vanhojen taitojen pohjalta kaikki autot tuntuivat aliohjautuvilta ja turhan jäykiltä, mutta lopulta säätöjen ja harjoituksen kautta sai arvottua ne omaan käteen sopivat vaihtoehdot, joilla kisa kulki ja pisteitä kertyi. Eteenpäin on menty ja suuri osa pelin viehätyksestä kuuluukin ajomallille.

Suurin valituksen aihe onkin se EA:n klassinen: tekoäly. Tällä kertaa se ei varsinaisesti huijaa, vaan on yksinkertaisesti masentavan hajuton ja mauton vastustaja. Yksinään radalle päässyt tekoäly vetää sellaista perustason nollalinjaa, josta ei irtoa vastusta enää ensimmäisen illan jälkeen. Lisäksi tekoäly ei aja voittaakseen, vaan haitatakseen pelaajaa. On siinä naama rusinalla, kun kisa päättyy tekoälyn tarkoitukselliseen kolariin, joka eliminoi molemmat kuskit.

Onneksi peliä voikin pelata myös täysin verkossa, jossa voi joko ajaa porukalla pelin valmiita kisaviikonloppuja tai tehdä kokonaan omansa. Leaderboardit pitävät kirjaa siitä, kuka on kaveriporukan tai koko maailman kovin jätkä.

Kokonaisuutena Need For Speed: ProStreet on todella sujuva ja viihdyttävä huristelupeli, jossa vauhdin hurma, pitkä uratila, kiehtova virittely ja toimiva moninpeli muodostavat tasapainoisen kokonaispaketin. Voiko sitä peliltään enää enempää toivoa?

 

Rahaa palamaan

Reilu vuosi sitten kauhisteltiin, kun Godfatherissa pystyi ostamaan aidolla rahalla pelirahaa. Taas on aihetta pahennukseen, sillä ProStreet vie saman idean vielä pitemmälle. Kaikki pelin viritysosat voi ostaa joko tienaamalla kisaviikonlopuista hitaasti rahaa – tai pistämällä Visan vinkumaan.

Hinnoittelu on vielä auki, mutta aitoa rahaa vastaan irtoaa vaikka saman tien parasta, mitä pelillä on annettavanaan. Mutta pystytkö sen jälkeen katsomaan itseäsi peilistä?

 

Maailman paras tuunari?

Jos olet todellinen tuunausmestari, ProStreet tarjoaa tilaisuuden päästä parrasvaloihin. Pelaajat voivat vapaasti jakaa kehittämiään virityskaavioita muiden kanssa, minkä jälkeen peli pitää kirjaa siitä, kuinka moni käyttää niitä ja miten hyvin niillä menestytään. Leaderboardit näyttävät, kuka on maailman paras tuunaaja.

8/10

Kommentit

Käyttäjän Las Plagas kuva
Las Plagas

Mukavan erilainen

Käyttäjän Janne82 kuva
Janne82

Escort Cosworth,oijoi oijoi!!

Käyttäjän Jysky kuva
Jysky
Käyttäjän SCORPIO kuva
SCORPIO

Voi sitä vauhdinhuumaa next gen ajossa

Käyttäjän hevimies kuva
hevimies
Käyttäjän Argorok kuva
Argorok

Erilainen NFS, itse pidän

Käyttäjän ZekeDope kuva
ZekeDope
Käyttäjän Prokopjev kuva
Prokopjev

kasa kakkaa

Käyttäjän KORN kuva
KORN

Ihan kiva

Käyttäjän Bojo_Boy kuva
Bojo_Boy

Hienot grafiikat ja hyvä tuntuma

Nostoja