Burnoutin kintereillä
Need For Speed: Rivals -peliä vasten Electronic Arts kokosi täysin uuden pelistudion. Ghost Gamesin työntekijöiden joukosta löytyy Forza Horizonin, Need For Speed -pelisarjan sekä Project Gotham Racing -pelien parissa työskennelleitä tekijöitä. Tämä näkyykin pelissä kaikin tavoin.
Rivals tuo pihamaalta tutun poliisit vastaan rosvot -leikin kotikonsoleille verkkopelin välityksellä. Samalle kartalle mahtuu parhaimmillaan kuusi kuskia, joista jokainen voi valita, kumpaa osapuolta edustaa. Rivalsin pelimaailma on avoin ja suhteellisen laaja, joten ihan yksinkertaista ei vastapuolen löytäminen ole. Välillä tuntuukin siltä, että poliisina pahiksia on lähes mahdoton löytää pelialueelta. Yhteistyö on kaiken a ja o, mutta ainakin alussa verkkopelaajat keskittyvät enemmän alueella kaahailuun kuin tiukkaan yhteistyöhön.
Vaan tämä ei onneksi pahemmin haittaa, sillä Need for Speed: Rivals on suoraa jatkumoa Burnout-pelisarjan kuningasosille. Meno on välillä huiman nopeaa, ja pelialueelta löytyy tekemistä melkoiset määrät: perinteistä nopeuskisaa, yksi yhtä vastaan -kisoja ja vaikka mitä. Alussa pelaajalla onkin valinnanvaraa niin paljon, että keskittymiskyky häiriintyy. Homma alkaa sujua huomattavasti paremmin, kunhan oppii keskittymään vain siihen yhteen kisaan kerrallaan eikä innostu reitin varrelta löytyvistä uusista tehtävistä.
Voitetuilla kisoilla ja tehdyillä tehtävillä kerätään rahaa, jonka avulla voi ostaa uusia autoja tai aseita menopeleihinsä. Aseet ovat oikeasta elämästä mallinnettuja, joten mitään laseraseita ei pelissä nähdä. Poliisilla pelatessa hulppein apuväline on helikopteri, jonka voi usuttaa pakenevan rosvon kimppuun.
Yksinpelissä on oikeastaan turha puhua juonesta, sillä pelaajan pitää tehdä erilaisia tehtäväpaketteja vapaassa maailmassa. Tehtäviä on yleensä kolme tai neljä, ja ne vaihtelevat esimerkiksi tietyn pistemäärän keräämisestä vaikkapa tietynlaisien kisojen läpäisemiseen. Kun tehtävät on saanut tehtyä, pitää pelaajan palata majapaikkaansa. Poliiseilla majapaikka on poliisiasema, pahiksilla taas tietenkin salainen piilo jossain kartalla. Määränpäät löytää helposti pelin GPS-paikantimen avulla. GPS onkin pakollinen apuväline pelatessa. Myös karttaa tulee vilkuiltua vähän väliä esimerkiksi verkkopelitehtäviä suorittaessaan ja muita pelaajia löytääkseen.
Teknisesti Need for Speed: Rivals on PlayStation 4:llä hienon näköinen. Ruudulla lentää tavaraa välillä melkoiset määrät. Valitettavasti peli kuitenkin nyki pariin otteeseen hieman – ei paljoa, mutta kuitenkin sen verran, että se uhkaa jopa häiritä pelikokemusta. Ärsyttävämpi ongelma on sen sijaan vauriomallinnus. Pelaaja ei voi aina tietää, mitä kautta oikotietä pitkin voi kaahata. Siinä missä toinen puu saattaa lahota edestä sitä päin kaahatessa, toinen samanmoinen saattaa pysäyttää tien kuin seinään. Onneksi tarpeeksi peliä pelatessaan oppii, mikä este pysäyttää auton ja mikä on pelkkä hidaste.
Rivalsin saumaton yksinpelin ja verkkopelin yhdistelmä on mainio idea. Itse olisin kuitenkin kaivannut mahdollisuutta useampien pelaajien kaahailuun samassa pelimaailmassa. Nyt pelin maailma tuntuu harmittavan tyhjältä muista verkkopelaajista. Kun toisia verkkohurjastelijoita löytää, he kaahaavat yleensä niin nopeasti ohi, ettei heihin ehdi edes reagoida kunnolla. Etenkin poliisina tämä ärsyttää välillä todella paljon.
Pelin puutteet ovat kuitenkin pieniä verrattuna siihen, kuinka paljon pelattavaa siitä riittää. Ghost Games on tullut jäädäkseen.