Electronic Artsin Need for Speed -sarja on viime vuosina kulkenut pienoisessa alamäessä niin pelillisesti kuin myynnillisestikin. Myös julkaisijan sisällä on havahduttu tähän, ja niinpä sarjaa pitkään työstänyt Black Box Studios joutui antamaan vetovastuun täysin uudelle tiimille. Lähinnä simulaatiopeleihin erikoistuneista työntekijöistä koostuva Slightly Mad Studios onkin saanut melko vapaat kädet työstää peliä, ja tämä näkyy täydellisenä suunnanmuutoksena sarjan edellisiin osiin verrattuna.

Need for Speed Shift ottaa askeleen jos toisenkin kohti Gran Turismoa ja Forza Motorsportia keskittymällä neonvalojen hehkuisen kaupunkikaahailun ja egonkasvatuksen sijaan täysin rata-autoiluun. Poissa ovat poliisit, avoin kaupunki sekä puolivillainen tarina, mutta jo ensimmäisen kisan aikana huomaa, ettei niitä kaipaa yhtään. Tilalla on nimittäin aimo annos realismia ja ennen kaikkea ajamisen fiilistä.

Aivan täysiverinen simulaatio Shift ei kuitenkaan edes yritä olla, vaikka peli onkin esimerkiksi arcade-kaahailuja, kuten Project Gotham Racingeja ja Race Driver GRIDiä autenttisempi ajotuntumaltaan. Pelaamista voi helpottaa ajoavuilla, ja aloittelijoille on tarjolla myös helpommin hallittava Casual-vaikeustaso. Realistinen ajotuntuma vaatii jonkin verran totuttelua, mutta hetken harjoittelun jälkeen ajamisesta pääsee nauttimaan toden teolla.

Pelti rytisee ja hiekka pölisee

Rata-autoilun intensiivinen tunnelma on saatu siirrettyä peliin loistavasti, kiitos aggressiivisten tekoälykuskien sekä uskomattoman hyvin toteutetun ohjaamonäkymän. Vauhdin tuntu on kohdallaan, kun ohjaamo heilahtelee ja kuskin pää liikkuu kiihdytyksissä ja jarrutuksissa aidon tuntuisesti. Tekoälykuskit ajavat välillä aivan miten sattuu, mikä epärealistisuudestaan huolimatta tuo lisää fiilistä kisoihin, kun tietää, ettei tekoälykään aja aivan täydellisesti. Virheitä kyttäämällä ja takaa painostamalla pääsee ohi, aivan kuten pitääkin.

Jopa 16 auton kisoissa riittää vauhtia ja säpinää, eikä kolareilta yleensä vältytä. Autojen vaurionmallinnus on toteutettu uskottavasti, ja peltiä saa ryttyyn paljon enemmän kuin esimerkiksi Forzassa. Täysin ajokelvottomaksi autoa ei kuitenkaan saa. Aggressiivisen tekoälyn vuoksi pelaaja saattaa myös joutua tuupatuksi takaapäin, mikä johtaa yleensä pyörähtämiseen ja kisan aloittamiseen alusta. Ärsyttävää on myös pienissä törmäyksissä tapahtuva näkökentän sumeneminen, joka aiheuttaa yleensä vain lisää ongelmia. Tällaisissa tilanteissa olisi toivonut esimerkiksi GRIDistä tuttua mahdollisuutta ajan taaksepäin kelaamiseen. Onneksi kisat ovat kuitenkin yleensä melko lyhyitä, joten uusintayritykseen ei mene juurikaan aikaa.

Shiftin uratila noudattelee melko tuttua kaavaa: kisoissa kerätyllä rahalla saa ostettua uusia autoja ja tähdillä avataan uusia kilpailuja ja autoluokkia. Perinteisten ratakisojen lisäksi tarjolla on kelloa vastaan ajamista, driftausta sekä kahden eri automallin välisiä kaksintaisteluja. Uramoodi on kuitenkin pelin heikoin lenkki, sillä se jää hiukan tylsäksi. Kokonainen kausitila olisi ollut tarpeen, sillä nyt pisimmätkin turnaukset jäävät vain muutaman kilpailun mittaisiksi. Muutenkin uramoodista puuttuu punainen lanka: nyt se tuntuu lähinnä vain epämääräiseltä sarjalta satunnaisia kisoja.

Onneksi mukaan on kuitenkin saatu pari onnistunutta ominaisuutta, jotka lieventävät hiukan uramoodin tylsyyttä. Tähtien kerääminen on yllättävän hauskaa puuhaa, sillä palkintopallille sijoittumisen lisäksi niitä saa kisakohtaisten tavoitteiden suorittamisella. Kisojen aikana kerätään myös kehityspisteitä, joiden avulla noustaan uusille tasoille ja avataan bonuksia, kuten uusia tuunausosia sekä kutsuja erikoiskilpailuihin. Hauskana yksityiskohtana pisteiden kerääminen on jaettu kahteen tarkasti tilastoituun kategoriaan: tarkkuuteen ja aggressiivisuuteen. Tarkkuuspisteitä saa ajamalla kisat puhtaasti hyvillä ajolinjoilla, kun taas kilpakumppanien tönimisellä ja kiilaamisella kerätään aggressiivisuuspisteitä. Pisteiden lisäksi kisojen aikana voi kerätä valtavan määrän erilaisia arvomerkkejä.

Yksipuolisuus vaivaa

Uratilan alkupuoliskolla joutuu ajamaan myös liian usein samoissa ympäristöissä. Muutaman kuvitteellisen radan lisäksi pelistä löytyy pari kaupunkirataa sekä isompi joukko aitoja kilparatoja, kuten Road America, Laguna Seca sekä Kimi Räikkösenkin lempirata Spa. Suurimmasta osasta löytyy pari erilaista variaatiota, mutta ympäristöjä olisi saanut olla hiukan enemmänkin mukana.

Shiftin autovalikoima on mielenkiintoinen sekoitus kuumia uutuuksia sekä klassikkostatuksen saaneita malleja niin tehdasmallien kuin rata-autojenkin osalta. Mukana ovat niin upouusi Nissan 370Z kuin Forza 3:n kannessakin nähtävä Audi R8. Myös edellisessä Need for Speed -pelissä nähty Bugatti Veyron -superauto on mukana ja Nürburgringin legendaarisen Nordschliefen ajaminen autolla onkin melkoinen kokemus. Autojen mallinnuksessa on onnistuttu etenkin sisätilojen osalta hyvin, ja kaarojen väliset erot huomaa selvästi myös ajotuntumassa. Autoja voi tuttuun tyyliin päivittää tehokkaammiksi paremmilla osilla, ja onpa mukana myös yllättävän monipuolinen säätämismahdollisuus niin autojen kuin ajotuntumankin osalta.

Verkkopuolella toiminnot ovat yllättävän rajoittuneet. Tarjolla on vain kaksintaisteluita sekä yksittäisiä kisoja maksimissaan kahdeksan pelaajan voimin. Onkin hiukan harmittavaa, kuinka peli jättää käyttämättä potentiaalinsa sekä yksin- että moninpelissä. Peliin olisi saanut huomattavasti enemmän sisältöä ja vaihtelua esimerkiksi kausien tai verkkoturnausten muodossa.

Pienistä puutteistaan huolimatta Shiftiä uskaltaa suositella kaikille autopelifaneille, sillä ajamisen fiilis on saatu mallinnettua loistavasti, ja kyseessä on teknisesti nappisuoritus. Aivan hallitsevien mestareiden vauhtiin se ei kuitenkaan yllä, mutta onnistuu kuitenkin sekoittamaan arcadea ja simulaatiota tavalla, johon moni yrittäjä ei ole aiemmin pystynyt. Shift on EA:lta rohkea veto, mutta jälkikäteen on ilo todeta, että riskinotto on kannattanut. Toivoa sopiikin, että studio saa myös tulevaisuudessa sarjan käsiinsä, kun jälki on tällaista.

15 vuotta Need for Speediä

Pitkästä historiastaan huolimatta Need For Speed -sarja on ollut tätä ennen vain kahden tiimin kehityksessä. Distinctive Software – josta tuli myöhemmin EA Canada – kehitti pelejä vuosina 1994–2002, jonka jälkeen niin ikään kanadalainen EA Black Box sai vetovastuun, jota kesti vuoden 2003 Undergroundista aina viime vuoden Undercoveriin asti. Ensi vuonna sarjan kehittäjätiimeihin liittyy nykyisin EA:n omistuksessa oleva, Burnout-peleistään tuttu Criterion Games.

Rahalla saa?

EA jatkaa hiukan arveluttavia DLC-kokeilujaan myös Shiftissä. Tämän sukupolven Need For Speed -peleissä on tarjottu pelaajille mahdollisuutta ostaa konsoleiden kauppapaikalta esimerkiksi huijauskoodeja ja avauskoodeja levyllä sijaitsevaan lisäsisältöön. Edellisvuoden pelin tapaan myös Shift tarjoaa mahdollisuuden käyttää pelin rahojen lisäksi Microsoft-pisteitä (tai PS3:lla luottokorttia). Näin ollen pelaaja voi heti pelin aloittaessaan valita autokseen vaikkapa Bugatti Veyronin – jos on valmis maksamaan siitä kolmisen euroa.

8/10
Lisää luettavaa