Aikanaan Pikmin kuulosti katastrofilta. Vaikea sanoa, kumpi kuulosti epäilyttävämmältä, reaaliaikastrategia konsolilla vai reaaliaikastrategia, joka sai alkunsa Miyamoton puutarhasta. GameCubella Pikminin olisi kuitenkin suonut isommankin väen herkuksi, ja asiaa yritetään nyt korjata tuomalla Pikmin Wiille ensimmäisenä New Play Control! sarjan pelinä.
Harvemmin on strategiapeli toiminut konsolilla niin hyvin kuin Pikmin toimii. Osaltaan tämä johtuu siitä, ettei pelaaja ole kaikkivoipa kursorijumala, vaan kaikki tapahtuu ohjaamalla oudolle planeetalle haaksirikkoutunutta kapteeni Olimaria kuin mitä tahansa pelihahmoa. Varsinaisen työn tekevät Pikmin-otukset ja pelaajan kontolle jää käskyjen antaminen. Olimar törmää pelin nimikko-otuksiin heti pelin alussa, ja näitä tarvitaan rikkoutuneen avaruusaluksen osien takaisinkantamisessa sekä kaikkien kantomatkan varrella olevien esteiden ja vaarojen selvittämisessä.
Ei maleksita
Pelin lapsenomaisen ulosannin alta paljastuu kova ydin. Peli jakaantuu vajaan kymmenen minuutin mittaisiin päiviin, ja ensimmäinen päivä meneekin kuin siivillä tutkiessa ja kokeillessa kaikkea. Koko peli taas on rajattu 30 päivään, missä ajassa pitää löytää viiteen kenttään levinneistä 30:stä avaruusaluksen osasta vähintään 25 olennaista. Teoriassa tiukat aikarajat eivät käytännössä tule peli-ilon tielle, vaan ne tuovat pääasiassa tervetullutta pakotetta suunnitella päivän toimet etukäteen ja toimia mahdollisimman tehokkaasti.
Aluksi pelaajalla on käytössään yksi punainen Pikmin, joka käsketään kantamaan tukileiriin materiaali, joka puolestaan synnyttää kaksi uutta Pikminiä. Näin armeijan kasvattaminen alkaa, ja maksimissaan mukana voi olla 100 käskyläistä, joita heittää korkeisiin paikkoihin, vihollisten päälle, murtamaan seiniä sekä kantamaan lisää kasvatusmateriaalia leiriin. Kasvattaako suuret reservit Pikminejä vai tutkiako aluetta loppupäivän? Kantaako aluksen osia takaisin vai avata reittejä huomista varten? Ottaako mukaan täydet sata vahvaa ja tulenkestävää punaista Pikminiä vai ottaako mukaan myös uivia sinisiä tai kevyesti heitettäviä keltaisia Pikmineitä? Pikmin on täynnä mainiota managerointia.
Mitä uutta?
New Play Control! nimen mukaisesti GameCube-ohjaimen kontrollit on siis siirretty Wiimotelle ja Nunchuckille. Tämä on johtanut kamerakulmien hieman vaivalloisempaan vaihtamiseen ristiohjaimen avulla, tosin kontrollit ovat silti kaiken kaikkiaan tehokkaammat. Alkuperäisen rajatun kutsuhuudon sijaan Pikmineitä voi nyt Wiillä kutsua mistä tahansa, minne kamera sallii kursorin siirrettävän. Uutena ominaisuutena pitää mainita myös mahdollisuus aloittaa mistä tahansa tallennetusta päivästä, mikäli haluaakin optimoida omaa suoritustaan.
GC:llä pelin grafiikat olivat hyvin ystävälliset silmille, ja Wiillä niitä on marginaalisesti paranneltu. Kaikki on hieman tarkempaa ja ennen kaikkea peli on nyt laajakuvainen. Pelin musiikit ovat ehtaa pimpelipomia, mutta silti oudon mukaansatempaavia. Kapteeni Olimarin retket ovat myös Nintendon tarinankerrontaa sympaattisimmillaan, kun tämä yrittää saada avaruusalustaan kokoon aina penkinlämmittäjää myöten, tehden samalla muistiinpanoja kotiplaneettansa Pikpik-porkkanoita muistuttavista Pikmin-olennoista.
Pikminin jatko-osa lisäsi peliin paljon syvyyttä sekä kaksinpelin, mutta sen New Play Control! julkaisua odotellessa ei kannata passata pelisarjan hurmaavaa debyyttiä, kunhan ei vain omista alkuperäistä.
NEW PLAY CONTROL!
Vaikka GameCuben pelit Wiillä toimivatkin, pönkittää NPC!-sarja Nintendo Wiin pelivalikoimaa viime sukupolven vilttiketjussa istuneen pelikuution peleillä mukavasti, pienillä muutoksilla varustettuna. Pikminin jälkeen vuorossa ovat Mario Power Tennis sekä Pikmin 2, ja tänä vuonna saapuu myös Donkey Kongan bongo-rummut Wiin ohjaimiin vaihtava Donkey Kong Jungle Beat, johon on luvassa myös hieman isompia kosmeettisia muutoksia. Perästä seuravat myös Chibi-Robo! sekä Metroid Prime 3: Corruptionin kontrolleilla varustetut todelliset klassikot, Metroid Prime sekä Metroid Prime 2: Echoes.