Kaava lienee kaikille tuttu. Kun Nintendo julkaisee uuden konsolin, uusi Super Mario -peli häämöttää jo horisontissa. Uuden konsolisukupolven käynnistävän Wii U:n putkimiesloikkaa ei tarvinnut odottaa uutuuskonsolin julkaisupäivää pidemmälle, minkä ansiosta viiksivallu saa kunnian olla ensimmäinen teräväpiirtoaikaan päivitetty Nintendo-maskotti. Valinta on tuttu ja turvallinen, onhan New Super Mario Bros. U edeltäjiensä tavoin laajemmalle yleisölle soveltuvaa kaksiulotteista hyppelynautintoa – tai kaaosta, pelaajamäärästä riippuen.
Toteutukseltaan pelistä huokuu erilainen ajatusmaailma alkuperäisen Wiin aikaisista Nintendo-peleistä. Uuden raudan ja sen ohjaimen suomat uudet ohjaustavat on jätetty suosiolla muiden pelien harteille, jotta Mario voisi olla oma klassisempi itsensä. Kosketusnäytöllä etupäässä tuetaan muiden pelaajien moninpelisuorituksia, kun taas varsinaiset ohjaimenkallistelut pääkenttien aikana voi laskea yhden käden sormilla. Liiketunnistukseen kyllästyneenä lähestymistapa on erinomainen, onhan New Super Mario Bros. U monille se Wii U:n julkaisun todellinen lippulaivapeli.
Mitä uutta Wii U itsessään siis tuo kaksiulotteiseen Mario-kaavaan? Sitähän on vähitellen ryhdytty kritisoimaan liian vähäisistä uudistuksistaan, kuten kävi 3DS:lle muutama kuukausi sitten julkaistun New Super Mario Bros. 2:n kohdalla. No, hyvin vähän. Silmäkarkkia tarjoilevan teräväpiirtokuorrutuksen lisäksi peli ei pääpiirteiltään eroa edeltäjistään paitsi monipuolisemmalla sisällöllään ja huolellisemmalla kenttäsuunnittelullaan. Näillä eväillä New Super Mario Bros. U:n rahkeet riittävät jo yllättävän pitkälle.
Suuren maailmankartan paluu viehättää hämmästyttävän paljon, vaikka kyse on pitkälti visuaalisesta muutoksesta. Super Nintendon klassisen Super Mario Worldin hengessä toteutetulta kartalta on jännittävämpää ja kiinnostavampaa etsiä salaisuuksia peruskenttien kupeesta kuin edellisosien kenttävalikoista, jotka ovat olleet lähinnä suoria viivoja. Kartalla vaeltelee myös vihollisia, jotka voivat katkaista hätäisimpien pelaajien etenemisen pikaisen yhteenoton ajaksi.
Tutkittavaa ja kunnianhimoa ei kenties ole yhtä paljon kuin SNES-esikuvassa, mutta suunta alkaa vihdoin olla oikea. Kenttiin piilotetuista tähtikolikoista irtoaa jälleen piinaavia haasteita, jotka palkitaan muun muassa tutulla tähtitiellä, josta löytyy New Super Mario Bros. U:n haastavimmat kentät.
Hieman laiskalta tuntuneen New Super Mario Bros. 2:n jälkeen onkin ilo todeta, että New Super Mario Bros. U suorastaan loistaa kenttäsuunnittelussaan. Valolla ja pimeydellä sekä liikkuvilla tasanteilla on tällä erää huomattava rooli useissa kentissä, mitä piristetään myös uusilla ja tutuilla erikoisesineillä. Pimeissä onkaloissa tulikukka käy aseen lisäksi tiennäyttäjänä, sillä tulipallerot valaisevat Marion ja kumppaneiden tietä.
Melkein kaikkia erikoiskykyjä varten on rakennettu runsain mitoin nokkelia tilanteita, joissa kieli on pidettävä keskellä suuta. Tästä erinomaisin esimerkki on uusi liito-oravapuku. Sen liitokyky ja ilmapyrähdys helpottavat monia hyppelytilanteita, mutta puhtaasti pukua varten suunnitelluissa ja tarkkuutta vaativissa liidoissa haastetaan myös Mario-konkarit. Sen sijaan uskollisella Yoshi-dinosauruksella voi totutusti popsia vihollisia, mutta eriväriset vauvadinot paisuvat leijuviksi ilmapalloiksi, sylkevät ilmakuplia ja sokaisevat viholliset valolla.
Uusien haasteiden, kykyjen ja apureiden myötä kentät tuntuvat ripauksen aiempaa vaikeammilta, erityisesti tähtikolikoita kerääville pelaajille. Ruudulla voi vilistä vihollisia, liikkuvia tasanteita ja kolikoita ihastuttavalla tahdilla, minkä lisäksi niiden nokkela sijoittelu on ensisilmäystä pirullisempaa. Välipomot ja jokaisen alueen päälinnassa odottavat Koopa-kakarat ovat oppineet runsaasti uusia taitoja, jotka erottavat yhteenotot selkeämmin toisistaan ja pistävät parhaimmillaan pasmat täysin sekaisin.
Omaa urakkaansa ei voi tällä erää edes helpottaa varastoimalla kaikkia vastaan tulleita esineitä hätätilanteita varten. Esinevarastot kertyvät kartalle ripoteltujen sienitalojen kaltaisista bonuspeleistä, minkä lisäksi talteen napattuja esineitä voi käyttää ainoastaan ennen kenttään astumista. Askel haastavampaan suuntaan on erittäin tervetullut piirre vanhemmille Mario-faneille, vaikka New Super Mario Bros. U:n pääkentät eivät Donkey Kong Country Returnsin ja Rayman Originsin vaikeustasolle ylläkään.
Pelin suurimpia viehätyksiä on mahdollisuus pelata pääpeliä ja lukuisia haastetehtäviä maksimissaan viiden pelaajan kera. Moninpelissä Wii U:n kosketusnäyttöohjain muuttuu pääohjaimen sijaan apuvälineeksi, jolla voi asetella pelimaailmaan tasanteita muille pelaajille, jotka vuorostaan ohjaavat Mariota, Luigia ja kahta Toadia alkuperäisen Wiin ohjaimilla.
Mitä useampi pelaaja kuvioihin astuu, sitä hektisemmäksi, sekavammaksi ja hauskemmaksi pelaaminen muodostuu. Ei haittaa, auttaako vai häiritseekö omalla suorituksellaan muita pelaajia, koska yhteishenki saman television äärellä on hyvällä kaveriporukalla käsinkosketeltavaa. Ainoastaan kosketusnäytöllä tasanteita asettelevan ja vihollisia kumoon näpäyttelevän pelaajan rooli on turhan passiivinen. Ehkäpä rooli iskee paremmin kännyköillään pelaaville kasuaalipelaajille?
Koska Nintendo haluaa Wii U:lla tuoda moninpelaamisen takaisin verkosta saman television äärelle, panostetaan New Super Mario Bros U:ssa huolella myös haastetiloihin. Erittäin kilpailuhenkisessä Coin Battle -kolikonkeruussa on lukuisia omia kenttiä varsinaisten pääkenttien lisäksi, kun taas Boost-tilassa yritetään pysyä alati nopeutuvan vierivän ruudun vauhdissa. Varsinaisissa haastetehtävissä riittää runsaasti harjoiteltavaa, sillä niistä oppii Mario-ohjauksen salat todella nopeasti. Kaikki pelitilat toimivat parhaiten useamman hengen voimin, joskin Boost vaatii koko miehityksen viihdyttääkseen.
Kaksiulotteinen loikka on erinomainen lähtölaukaus uudelle Nintendo-konsolille. Se ei kenties juhli uudistuksilla, mutta Marion vuosikausien aikana hioutunut perusohjaus toimii edelleen ensiluokkaisesti. Wii U -osan rinnalla on myös harvinaisen selvää, missä 3DS:n New Super Mario Bros. 2:ssa mentiin metsään. Kyse ei ollut ainoastaan kaavoihin kangistumisesta, vaan kunnianhimon ja monipuolisuuden puutteesta. New Super Mario Bros. U:n kohdalla asiat ovat huomattavasti paremmalla tolalla. Se on epäilemättä sarjan paras osa sitten alkuperäisen DS-seikkailun, ellei jopa parempi.