New Super Mario Bros.

New Super Mario Bros. On vaativa 2D-haasteiden agility-rata

2.10.2011 16:07

Katso, Mario pelaa tennistä ja golfia. Hei, Mario myös tanssii, pätkii baseballia ja leikki kimppahauskaa laudalla. Nintendo on melkein tärvellyt arvohahmonsa liialla ulkoiluttamisella. Nyt voi onneksi taas yrittää turhaan pyyhkiä typerää virnettä naamalta. Mario, se oikea Mario, on tullut takaisin.

New Super Mario Bros. on peli, jota odotettu yhtä hartaasti kuin uutta Zeldaa. Monet ovat kyllästyneet pelien elokuvamaiseen leväperäisyyteen ja simulaatiomallien diktatuuriin. On aika palata perusasioihin. Uusi Super Mario näyttää, minkä pelit osaavat parhaiten. Tämä ei ole tuttu mistään pelien ulkopuolelta. Viihdelajin oma historia saa luvan riittää.

Terve, Mario!

Mario ei ole kovin seurallinen tyyppi. Se ei ole edes henkilöhahmo, vaan tasohyppelyn klassisen rakenteen liikkuva osa, funktio, joka taipuu toimintaan kun ympäristö muuttuu ja haastaa. Mariolla ei ole luonnetta, vaan ulkoinen olemus, joka kertoo tasohyppelyn lajin rakenteellisista ratkaisuista. Ei pitäisi juhlia putkimiestä silloin kun pääasioita ovat tasot, maailmat, viholliset, esteet, palkinnot, ongelmat ja kulkureitit.

Paitsi että kuka jaksaa olla kylmäkkö, kun New Super Mario Bros. alkaa ja putkimies lähtee liikkeelle ensimmäisen maailman ensimmäiseltä tasolta. Tutun näkeminen tuo onnellisen hymyn huulille. Terve, Mario, pitkästä aikaa! Hahmo on viimeksi pomppinut oman 2d-pelinsä sankarina Game Boy -pelissä Super Mario Land 2: 6 Golden Coins (1992). Kokoelmat (Super Mario All-Stars), roolipelit (Paper Mario, Mario & Luigi), remixit (Super Mario Advance) ja 3d-seikkailut (Super Mario 64, Super Mario Sunshine) sekä monet urheilulliset syrjähypyt ovat melkein pyyhkineet mielestä perustotuuden: Marion koti on kaksiulotteinen tasohyppely, jossa pelastetaan Bowserin käsiin joutunutta prinsessanrääpälettä etenemällä pakollisia ja salaisia reittejä pitkin maailmasta toiseen ja linnasta linnaan.

Lisäelämän valttikortit

Mario on sieniä ja tulikukkia, pieniä ja suuria kolikoita, goomba- ja koopa-häirikköjä, väli- ja loppupomoja, alas vieviä putkia ja ylös johtavia kasveja, 1-Up-ylläreitä ja salaisia kolikkokammareita, torneja ja kummitustaloja. Marion 2d-maailma on joukko haasteita ja palkintoja, joita eri tavalla yhdistellen syntyy joka kerta klassikko. On ainakin tähän saakka syntynyt.

New Super Mario Bros. on kahdeksan teemamaailman ja yli 80 perustason keikka. DS:n ylemmällä ruudulla pelataan alemman näyttäessä kenttä- ja maailmaskeemat. Matkalla poimitut lisävoimat voi myös valita käyttöön alaruudulta. Tallentaa voi kunkin torni- ja linnatason päätteeksi sekä ennen kuin menee viidellä isolla kolikolla avautuviin bonus-majoihin.

Sellainen on rakenne kaikessa lyhykäisyydessään. Pelin voi läpäistä vaikka päivässä, jos ei välitä tutkia kaikkia maailmoja, salaisia huoneita, oikoreittejä ja vaihtoehtoisia kenttälopetuksia. Marion tieteellisen tarkasta pelityylistä ja palkitsevasta syvyysulottuvuudesta nauttivat eivät saa rauhaa, ennen kuin kaikki on nähty ja koettu.

New Super Mario Bros. on aluksi helppo iltapäiväkävely, mutta vaikutelma pettää. Loppupuolella saa jatkuvasti muistutuksia siitä, miten helppoja ovat nykyajan pelit. On täysin mahdollista tuhlata parikymmentä elämää yhden tason läpäisyyn. Jos kutistuvat tai romahtavat tasot eivät tuhoa, monilta suunnilta yhtä aikaa kimppuun käyvät viholliset kyllä tuhoavat. Onneksi peli jakelee auliisti vihreiden sienien mallisia lisäelämiä.

Mega-Mario murskaa

Mario-pelien ärsyttävimpiä kohtia ovat pohjattomat kuilut, joihin pudotaan, kun hypyn ajoituksessa tai pituudessa tapahtuu pienikin virhe. Mokaaja ei silti ole pelintekijä, vaan pelaaja itse. Siksi tekee mieli yrittää vielä kerran ja taas uudestaan.

Vanhoille tasoille tulee palattua puuttuvia kultakolikoita keräilemään tai vaikka vain muistoja verestämään. Silloin yllättyy uudestaan: tämähän sujuu kuin tanssi. On ihmeen helppo uskoa kasvatustutkijan sanat, joiden mukaan pelit opettavat oppimaan.

Nintendon parhaissa peleissä yrittää ja erehtyy, kunnes esineiden ja vastustajien liikekaavat sekä kentän ominaisuudet on kartoitettu. Silmän, sormien ja aivojen koordinaatio hioutuu huipputasolle tehtävän vaatimusten mukaisesti. Erityisen hankalan paikan hallinta tuottaa todellisen saavutuksen tunteen. Kentän nopeaa läpäisyä seuraava ilotulitustehoste olisi paikallaan vaikka siellä, mistä mennään läpi vaikka mustat jättiluodit viuhuvat ja teräaseita heittelevät kiusanhenget pomppivat silmissä.

New Super Mario Bros. ei juuri uutuuksilla juhli. Marion pystysuora liikunta seinästä seinään pomppimalla on iloisin yllätys. Kaiken murskaava Mega-Mario, uusiin maailmoihin tipahteleva Mini-Mario ja kilpikonnan kuorella liukuva Kilpi-Mario ovat sankarin muuttuvia muotoja, joiden kanssa kannattaa tehdä kokeita. Kullakin on omat käyttötarkoituksensa.

Mariossa on kyse teemasta ja sen variaatioista, tai kaavasta ja sen pienistä poikkeamista. Mariolle oikeaa syvähenkistä luonnekuvaa vaativat harhautuneet voisivat vaikka tuhlata energiaansa psykoprofiloimalla Tetriksessä alas putoavia palikoita.

Mario ei retroile

Mario on mikä on. Vanhan pikselikasan sijasta hahmo on nyt kolmiulotteinen malli, mutta muodonmuutos palvelee vain uusia liikkeitä, siis pelattavuutta. Kenttäsuunnittelun nerokkuus ja kontrollien tieteellinen tarkkuus ovat New Super Mario Bros. -pelin ansioita.

Hahmon kulttuuriselle painolastille eivät hyvätkään pelisuunnittelijat voi mitään. Jos Mario tuo joillekin mieleen pelien esihistorian ja omat vuodet lastenkamarissa, olkoon sitten niin. Useimmille maskotti onneksi tuo mieleen yllätyksien täyttämät, pelottavan loogisesti ja kenttä kentältä kehittyvät klassiset pelikokemukset, jollaisia visuaalista hypertodellisuutta etsivät nykypelit harvemmin tarjoavat.

Marion maailmaan ei uppouduta henkilöihin samaistumalla tai lumemaailmassa oleilemalla. Mario koukuttaa käyttäjänsä osaksi konetta ja ohjelmaa jalostuneella pelattavuudella. New Super Mario Bros. on klassisen tyylin upea paluu.

Viimeisestä kaksiulotteisesta Mario-pelistä on todellakin aikaa 15 vuotta. Se on paljon, koska Mario on vasta 25 vuotta vanha. New Super Mario Bros. jatkaa linjaa, jonka alustivat Super Mario 3 ja Super Mario World. Pakettiin kuuluva kaksinpeli, jossa Mario ja Luigi kamppailevat, sekä monet jo Super Mario 64 DS:stä tutut minipelit ovat hauskoista ideoistaan huolimatta vain lisukkeita. Mario on parhaimmillaan siellä, missä kenttä johtaa toiseen ja prinsessa on aina seuraavassa linnassa.

New Super Mario Bros. ei ole retropeli sentimentaalisille hupsuille. Se on vaativa 2d-haasteiden agility-rata, joka on olemassa tässä ja nyt eikä nostalgian pilvitarhassa. Kun prinsessa on pelastettu ja tekijätiedot rullaavat, mieli on haikea. Kuinka kauan pitää odottaa, ennen kuin Mario seuraavan kerran loikkii omalla parhaalla tyylillään?

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:7]

New Super Mario Bros. -toinen mielipide-

Kyllä, se toimii edelleenkin. Mario ei ole kadonnut vuosien varrella minnekään, mutta rehellistä, uutta tasoloikkapeliä, jossa Mario olisi pääosassa, ei ole nähty sitten Super Mario Sunshinen. Jos oikein tarkkoja ollaan, viimeisin kaksiulotteinen tasoloikkapeli, jota viiksekäs putkimies tähditti, oli Super Mario World. Siitä voi lukea sivulta 67.

NSMB on hieno osoitus siitä, miten vähän elementtejä tarvitaan monipuolisen ja viihdyttävän pelikokemuksen luomiseen. Mario voi loikkia, juosta ja uida. Aina mennään vasemmalta oikealle, välillä ylös ja uidaan. Marion ohjaaminen on parhaimmillaan taidetta – putkimies reagoi äärimmäisen hyvin komentoihin. Ohjauksessa on syvyyttä ja vivahteita, jotka avautuvat pidempiaikaisen pelaamisen myötä.

New Super Mario Bros. kärsii identiteettiongelmasta. Kokonaisuus rakentuu pitkälti ensimmäisen pelin rungolle. Siihen on lisätty ratkaisuja Super Mario Worldista, kuten uintikyky, laajempi määrä lisävoimia ja aavetalot. Jälkimmäiset ovat tempoltaan muita hitaampia ja enemmän keskittymiskykyä vaativia kenttiä, joissa kuoleminen on harvinaista alhaisen vaikeustason johdosta.

Osa uusista ominaisuuksista, kuten mini-Mario ja suojakilpi, eivät tuo juuri mitään pelattavuuteen. Marion voi myös kasvattaa jättikokoiseksi, mikä näyttää siistiltä. Jättiläisenä on myös hauska jyrätä taustojen läpi, mutta tätä ominaisuutta päästään hyödyntämään aivan liian harvoin.

Mario itse on vetreästi animoitu, ja hänen liikkeitään on ilahduttava seurata. Itse pidän kovasti ”It’s a me, Mario”- ja ”It’s a nice” -lausahduksista. Kenttien ulkoasu vaihtelee erinomaisesta yllättävänkin keskinkertaisiin kokonaisuuksiin. Silti mikään muu pelitalo ei tee yksinkertaisella grafiikalla niin hienoja ja kekseliäitä kenttiä kuin Nintendo.

Super Mario Bros -pelien veteraaneille tämä on alkupala, joka nostaa ruokahalua toivottavasti tulevaan, rohkeampaan jatko-osaan. Uusille pelaajille New Super Mario Bros. on mitä oivallisin tapa tutustua Nintendo-ikonin loistaviin seikkailuihin. Olemme kaivanneet sinua, tervetuloa takaisin Mario!

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:9]

New Super Mario Bros. -toinen mielipide-

Tuuppaan Marion putkeen ja tykki ampuu putkimiehen ulos suoraan kuolemaan. Perhana! Tämähän on täysin epänintendomainen – siis epäreilu – hetki. Kehtaako New Super Mario Bros todella tehdä tällaista? Sama fiilis toistuu muutaman kerran: jäämaailmassa ei auta kiihdytellä, koska äkkikuolema voi odottaa pelaajaa, joka ei tiedä mihin ruutu seuraavaksi vierii. Koopan linnassa etenevä tiilimato tekee niin äkillisen mutkan, että ekalla pelikerralla jokainen tippuu varmaan kuolemaan. Mistä tuo laavakin nousi polttamaan Marion housut? Kuka puolestaan sai suunnitella nelosmaailman, joka ei näytä yhtään mariomaiselta?

Ei, New Super Mario Bros ei ole täydellinen. Mutta se on loistava 2d-tasoloikka, jonka parissa kokee pelityypin parhaita hetkiä vuosikausiin. Käynnissä on minulla nyt toinen läpipeluukerta, ja kätkettyjä kolikoita, uloskäyntejä ja yllätyksiä hakiessa kuluu vielä viikko jos toinenkin. Se jos mikä todistaa pelin voimasta.

9/10
Lisää luettavaa