EA Sportsin pienimuotoisen urheiluvallankumouksen keskellä yksi peli jatkaa rohkeasti omilla poluillaan kumartelematta realismin alttaria kohti. NHL 07 on tyypillinen sarjan peli niin hyvässä kuin pahassakin.
Mainioon Xbox 360 -versioon hurahtaneille varoitus: peleillä ei ole juuri mitään tekemistä keskenään, sillä Xbox- ja PlayStation 2 -versiot NHL 07:stä rakentuvat puhtaasti vanhan pelirungon päälle.
Vaikka tyypillisellä NHL-linjalla liikutaankin, peli on silti kokenut lieviä uudistuksia. Näistä tuntuvin on uusi ohjaussysteemi, jossa syötöt on siirretty kokonaan oikean analogitikun taakse. Ruudulla näkyvä nuoli osoittaa lähimmän vastaanottajan suunnan, mutta kiekkoa voi huitoa mihin suuntaan tahansa. Näin onnistuvat esimerkiksi seinien kautta tehdyt kikkasyötöt ja kiekko päätyyn -tyyppiset hyökkäykset.
Syötöt lähtevät mallikkaasti, ja uusi syöttömekanismi olisikin riemuvoitto ilman pientä insinööritöppäystä. Samaisen oikean analogitikun avulla nimittäin myös tökitään kiekkoa pois vastustajalta, ja kuten arvata saattaa, yleensä onnistuneen ryöstön päätteeksi myös luovutetaan kiekko pikavauhtia vahingossa takaisin.
Painavaa peliä
Myös pelattavuutta on hienosäädetty. Jo viime vuonna hurmannut luistelutuntuma on entistä parempi, ja uskaltaisin väittää, että NHL 07:n luistelutuntuma pieksee kaikki muut tämänhetkiset kiekkopelit. Pelaajien liikkeissä on juuri oikea määrä painoa, ja ennen kaikkea siirtyminen animaatiosta toiseen on täysin saumatonta. Illuusio oikealla jäällä liikkumisesta on vahva.
Uuden luistelusysteemin tueksi myös taklaukset olisi voinut uudistaa, mutta niissä mennään edelleen vanhalla linjalla. Pelaajat lentelevät komeissa kaarissa jään pintaan Saku Koivukin voi olla luunmurtaja, kunhan vauhtia on tarpeeksi.
Viime vuonna esitelty ohjaussysteemi, jossa luistelu liikuttelee myös mailaa, on hienosäädetty kohdalleen. Aiemman hektisen heiluttelun sijaan maila liikkuu juuri oikealla vauhdilla puolelta toiselle ja mahdollistaa tehokkaan kiekon suojauksen ja komeat vemputusmaalit, joissa maalivahti pelataan pihalle ja kiekko maaliin.
Tekoäly osaa hyödyntää uutta systeemiä turhankin tehokkaasti, sillä se tekee käytännössä kaikki maalinsa samalla periaatteella. Maila heiluu, kunnes maalivahti yllättäen joko jää paikalleen tai retkahtaa ilmeisesti hypnotisoituna jään pintaan, minkä jälkeen kiekko nostetaan yläkulmaan.
Turhauttava vastus
Tekoälyn selkeän huijauksen määrä on vähentynyt, joskin pelin suurin ongelma on edelleen se, että se pelaa turhauttavan epärealistista kiekkoa. Se ei taklaa, koska roikkuminen on tehokkaampaa eikä siitä saa jäähyjä. Se ei lauo, ellei maalipaikka ole lähes varma, eikä ole harvinaista nähdä neljää tehtyä maalia ottelun kuudesta vedosta. Tekoäly ei myöskään juuri syöttele, koska jostain syystä maalia tehdessään sen pelaajat muuttuvat haavoittumattomiksi ja vain luistelevat taklausten ohi. Tekoälyä vastaan pelaaminen on pahimmillaan suunnilleen yhtä kivaa kuin juurihoito.
Kaksinpelissä kaikki on jälleen kerran toisin ja NHL 07 pääsee oikeuksiinsa. Ennakkoversiossa tökkinyt tiimitekoäly on korjattu. Omat kaverit osaavat hakea vetopaikkoja tehokkaasti, vaikka edelleen unohtavatkin puolustusvelvoitteensa hetkittäin. Kaveria vastaan pelattuna peli onkin todella hauska lätkäkokemus.
Kokonaisuutena NHL 07 ottaa pari lupaavan oloista askelta eteenpäin, mutta kaatuu taas kuonolleen vanhoihin kompastuskiviin. Moninpelaajille peliä uskaltaa kuitenkin suositella, varsinkin jos EA:n lätkä on perinteisesti maistunut.