Veteraanin mopo ei enää kulje
NHL-pelien arvosteleminen muuttuu vuosi vuodelta hankalammaksi puuhaksi. Kyseessä on kuitenkin tasaisen laadukas jääkiekkopelisarja, joka tekee sen pääasiansa eli jääkiekon peluutuksen mainiosti. Toisaalta vuosi vuodelta tuntuu aina vain enemmän siltä, että NHL-sarja polkee paikallaan ja jää koko ajan enemmän jälkeen EA:n suositummista pelisarjoista eli FIFAsta ja Maddenista.
Tänä vuonna tältä ikävältä fiilikseltä on mahdoton välttyä. Kun pelin ensi kertaa käynnistää, eteensä saa valikon, joka esittelee pelin uusia ominaisuuksia – eikä lista ole kovin kummoinen.
NHL 18 sisältää oikeastaan vain kaksi mainitsemisen arvoista uutta ominaisuutta, ja toisenkin niistä kehtaa nostaa esiin vain pitkin hampain. Kokonaan uusi pelitila, Threes, yrittää tarjoilla pelaajille vanhan ajan arcadelätkää NHL Open Icen tai Wayne Gretzky Hockeyn hengessä. Pelaajia on kentällä vain kolme, maalit ovat välillä kahden tai kolmen osuman arvoisia, ja joskus maskotitkin hyppäävät jäälle mukaan pelaamaan. Taustalla möyryää NBA JAM -henkinen selostaja ja pyroefektit säestävät jokaista maalia.
Threes ei silti pääse lähellekään esikuvana toimineita arcadepelejä, koska kaikki huomio on mennyt puitteisiin. Pelattavuudesta puhuttaessa se on selkeästi vain NHL 18, jossa pelin realismia säätelevät vivut on väännetty minimiin. Peli on siis yhä samanlaista tökkimistä, koukkimista ja roikkumista kuin emopelikin, mikä sopii todella huonosti tavoitteena olleeseen rempseän aivottomaan arcadelätkään.
Jään puolella myös puolustajat pääsevät leikkimään taitotikulla, sillä oikeaa tikkua heiluttelemalla voi nyt liikutella pakkinakin mailaansa ja yrittää näin katkoa syöttöjä tai tökkiä kiekkoa hyökkääjän lavasta. Useimmiten tuloksena on kuitenkin vain jäähyjä kampituksesta, mutta ehkä tosi kovat pelimiehet saavat ideasta enemmän irti.
”NHL-sarja polkee paikallaan ja jää koko ajan enemmän jälkeen EA:n suositummista pelisarjoista eli FIFAsta ja Maddenista.”
Heitetään mukaan vielä Hockey Ultimate Team -tilaan lisätyt haasteet ja Be A Pro -pelitilan mahdollisuus pyytää siirtoa toiseen joukkueeseen, niin siinä paketti alkaakin olla. Varsinkin Be A Pro alkaa hiljalleen näyttää suorastaan huonolta vitsiltä, sillä jo lähtökohtaisesti vaisu ja rajoittunut uratila kalpenee koomisesti FIFAn ja Maddenin tarinallisten yksinpelitilojen rinnalla. Kaikkein ikävintä on kuitenkin se, että en oikein enää edes jaksa toivoa niitä kaivattuja parannuksia.
NHL 18 on harmillisessa tilanteessa. Se on hyvä jääkiekkopeli, jossa paljon on tehty oikein. Samalla erot viime vuoden peliin – ja rehellisesti sanoen myös sitä edeltävään peliin – ovat pieniä. Uudet ominaisuudet eivät paranna peliä merkittävästi tai ole sellaisia juttuja, joita fanit olisivat kaivanneet. Vielä harmillisemmin edellisten versioiden ongelmat ovat yhä pelissä mukana. Samat kikat toimivat edelleen, ja tekoäly on yhä ärsyttävän konemainen vastustaja. Kaukalossa nähdään vieläkin usein hirveitä häröpalloja, kun puoli tusinaa pelaajaa luistelee toisiaan päin hirveissä sumpuissa.
Puhtaasti tyhjiössä tarkasteltuna NHL 18 olisi hyvä ja kattava jääkiekkopeli, mutta me emme elä tyhjiössä. Oikeassa maailmassa tarkasteltuna se on marginaalinen päivitys peliin, joka jo itse tuntui marginaaliselta päivitykseltä. Ellei ole aivan pakko saada uusinta uutta tai päästä pelaamaan peliä nettiliigoihin, NHL 18:n voi aivan huoletta jättää hyllyyn ja käyttää näin säästyneet rahat vaikka oikeassa lätkämatsissa käyntiin.