Tämä arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden marraskuun numerossa 239. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Maksaisitko päivityksestä 70 euroa?

Urheilupelien vuosittaiset uudet painokset ovat vuosia sitten saaneet nimityksen ”vuosipäivitys”, joka tuntuu vuosi vuodelta osuvammalta. Julkaisijat ovat jo aikaa sitten huomanneet, että pelkästään viralliset lisenssit myyvät pelit satunnaisemmille pelaajille ja innokkaat superfanit ostavat ne joka tapauksessa, jotta saavat tuoreimmat pelaajapäivitykset. Miksi siis panostaa turhaan?

En syytä nyt kehitystiimejä, jotka varmasti haluavat tehdä mahdollisimman hyvän pelin ja tunkisivat ne täyteen uusia ja hienoja juttuja, jos heillä olisi siihen aikaa. Mutta minkäs teet, kun peli täytyy saada ulos jokaisen kauden alkuun mennessä.

Kaikki tämä mielessäkin joudun toteamaan, että NHL 23 on aika karu paketti. Se ei tunnu enää edes vuosipäivitykseltä vaan pelkältä päivitykseltä. Ominaisuudet ovat niin vaatimattomia, että järkevässä maailmassa kaikki NHL 22:n omistajat olisivat saaneet ne ilmaiseksi, eivät 70 euron hintalapun kera.

Nostetaan ensin se suurin ja tärkein kissa pöydälle. NHL 23 lisää vihdoin peliin naisten jääkiekon, vaikkakin sitten aika vaatimattomassa muodossa. Naisten liigoista ei kannata haaveillakaan, mutta tärkeimpien kiekkomaiden maajoukkueet ovat mukana. Hockey Ultimate Team -pelitilassa mennään jatkossa myös sekajoukkuein, sillä tiimeihin voi rekrytoida myös naispelaajia. Pikaisen vilkuilun perusteella naispelaajat ovat saaneet suunnilleen kotoisen Liigan tasoisen toteutuksen, eli pelaajien kasvot ovat hieman sinne päin.

Siinä merkittävät uudistukset sitten olivatkin. On ihan kiva, että mukaan on laitettu uusia pieniä juttuja, kuten mahdollisuus hutaista kaatuvalla pelaajalla kiekkoa, mutta kun laatikon takakannessa hehkutetaan uusina myyntivaltteina ohjattavia Stanley Cup -tuuletuksia tai ennen ottelua jään pintaan heijastettavia grafiikoita, ollaan aika syvillä vesillä.

Tällainen Titanicin kansituolien uudelleenjärjestely tuntuu kovin turhauttavalta, kun vertauskuvallinen laivan perä samaan aikaan nousee kohti tähtiä. Peruspelissä olisi nimittäin edelleen paljon oikeaakin korjattavaa. Jäällä nähtävä kiekko ei muistuta oikeaa jääkiekkoa vieläkään kuin satunnaisesti, tuomarit viheltävät edelleen aivan järkyttävästi koukkaamis- ja estämisjäähyjä kiekon tökkimisestä, ja muutkin jo vuosia mukana roikkuneet ongelmat ovat edelleen myös NHL 23:n ongelmia. Väitän, että useimmat pelaajat eivät käytännössä huomaa juuri mitään eroa NHL 22:n ja NHL 23:n pelattavuuden välillä.

Tämä ei suinkaan tarkoita, että NHL 23 olisi surkea kiekkopeli. Ehei, se on enimmäkseen ihan laadukas ja viihdyttävä peli. Perustuntuma on ollut jo vuosia kohtalaisen hyvä, ja ottelutapahtuman tunnelma on erinomainen. Ottelugrafiikat ovat viimeisen päälle oikean näköisiä, NHL-matsit kuulostavat oikeilta NHL-matseilta, ja paperilla pelitilojakin riittää runsaasti. Jos siis täysin puhtaalta pöydältä päättää nyt ostaa ensimmäisen NHL-pelinsä, saa ihan hyvän sellaisen.

Pinnan alle kurkistamalla löytää kuitenkin paljon ongelmia. Monet pelitiloista ovat sangen pintapuolisia jo ties miten monetta vuotta putkeen, eikä tarjolla vieläkään ole mitään hyvää uratilaa. NHL:n ulkopuolisten liigojen toteutuksen taso on kauniisti sanoen puutteellinen, ja kuten jo mainitsin, samat pelilliset ongelmat laahaavat mukana vuodesta toiseen.

Jos siis sattuu jo omistamaan nykyisen konsolisukupolven pelin samasta sarjasta, NHL 23 tarjoaa hyvin vähän mitään todellista uutta, eikä todellakaan sen vertaa, että täysimittainen hintalappu olisi läheskään perusteltu.

6/10
KehittäjäEA Vancouver
JulkaisijaEA Sports
PeligenretUrheilu
Pegi-ikärajatK-12
Lisää luettavaa