NHL 2K5 oli viimeisin 2K-sarjan peli, jota jaksoi tahkota oikein kunnolla. Sitten EA sai lätkäsarjansa kuntoon, ja nykyään esimerkiksi ilman realistista skill stickiä pelaaminen tuntuu omituiselta. Miten sitä ennen oikein lätkittiin, kun syötöt ja lämärit hoidettiin nappuloilla? Noh, 2K-sarjan uusin peli vastaa tähän – arcadesti, ja vailla järjen hiventäkään.
Vauhtia kuin formuloissa
NHL 2K10 heittää Electronic Artsin lätkästä tutun realistisuuden vilttiketjuun ja hyökkää kaikilla rintamilla silkalla arcademaisuudellaan. Pelinrakentelusta ei ole tietoakaan, kun pelissä hyökätään spurttinappia (kyllä, muistatteko!) rämpyttäen kohti vastustajan maalia. Ilman spurttinappia pelaajat liukuvatkin sitten jäällä kuin hiekassa tarpoen. Kiekko taas liukuu jäällä uskomatonta vauhtia, ja lämärit lähtevät lavasta valon nopeudella.
Niin, ne maalit sitten: niitähän riittää. Kokeilin peliä ensimmäisen kerran helpoimmilla asetuksilla edes vilkaisematta ohjekirjaa, ja tilanne oli ensimmäisen erän jälkeen tekoälyvastustajalle 5–3. Helpoiten maalit syntyvät antiikkiseen tyyliin tietenkin poikittaissyötöistä one timereilla. Myös rystyltä vedot uppoavat maaliin helposti – klassisesti upotin muutaman rystyhäkin jopa siniviivalta.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö NHL 2K10 olisi alkuun viihdyttävä peli. Siinä missä EA-lätkän hallitseminen kavereiden kanssa vaatii kaikilta melkoista opettelua, jotta pelit pysyvät tasaisina, 2K-hokia on helppo pelata alusta alkaen, ja myös aloittelija pääsee peliin helposti sisälle.
Ulkoasu kunnossa
Animaatiot ovat kohtuullisen nättejä, ja ulkoasu sopivan kiiltelevä. Animaatioissa on vain se huono puoli, ettei niitä saa pois päältä, ja ne haittaavat koko pelin sujuvuutta. Vaikkapa käännöstä tehdessä pelaajan ohjastama hahmo tekee automaattisesti animaation – jota ei tietenkään voi ohittaa. Tämä syö pelin sujuvuutta pahasti. Lisäksi välianimaatiot vihellysten välissä ottavat parin pelikerran jälkeen pahasti nuppiin, ja pelinkehittäjät tekisi mieli pahoinpidellä Eastonin stagalla.
Ja jukolauta: tuomarit pilkkivät aloituksissa! Eli siis jos jompikumpi pelaajista ennakoi aloituksen ja tuomarin kiekon pudottamisen jäähän, ohjaa tuomari pelaajan sivulle ja ottaa aloituksen uusiksi. Tämä on todella, todella turhauttavaa.
Pelimuodot ovat taas ne tutut ja turvalliset. Kauden voi pelata, play offeja tahkota, yksinpeliä mätkiä. Myös perinteistä pihalätkää voi hakata, ja tämä onkin kavereiden kanssa yllättävän hauskaa puuhaa sen muutaman hetken verran. Ystävien kanssa verkon välityksellä pelaamisesta on tehty ihailtavan helppoa: ystävänsä voi kutsua pelaamaan helposti napin painalluksella vaikkapa runkosarjaa samalla puolella tai vastustajan paidassa.
NHL 2K10:ssä on oma viehätyksensä. Sen totaalisen aivoton arcademaisuus kuitenkin väsyttää nopeasti, ja nykypäivänä sen arcademaisuus on taakka: miksi tyytyä toimintaan, kun aivojaankin voi käyttää. Idioottimainen lätkintä on hetken aikaa hauskaa, mutta sisältöä kaivattaisiin lisää.
Ihan kiva eka kerta
Pelin kansikuvapoikana poseeraa Alex Ovechkin. Venäläinen supertähti latoi avauskaudellaan uskomattomat 52 maalia. Tokihan tämä ei ole mitään verrattuna Selänteen historialliseen 76 maalin ennätykseen, mutta ihan kiva ensikausi silti.