Aikaisemmin vahvan vaihtoehdon EA:n NHL-peleille tarjonnut 2K Sports yritti tänä vuonna välttää vastakkainasettelua keskittymällä vain Wii-konsoliin. Jossain vaiheessa kehityskaarta on kuitenkin unohdettu kokonaan Wiin vahvuuksien hyödyntäminen, sillä peli tuntuu lähinnä kehnosti käännetyltä tehokonsoliversiolta.
Pelikotelon tausta listaa pelin vahvuuksiin Wiin MotionPlus-lisäosan hyödyntämisen. Todellisuudessa tarkempi liikeohjaus on täyttä höpöhöpöä. Liikeohjauksesta voisi saada lisäarvoa esimerkiksi tarkemman ohjauksen tai hauskemman pelimekaniikan muodossa, mutta NHL 2K11:n tapauksessa kummastakaan on turha haaveilla.
Liikeohjauksesta on vaikea innostua, sillä on päivänselvää, että erilaiset heilautukset vain korvaavat napin painalluksia. Esimerkiksi laukauksissa on tolkuton viive, kun pelaajat suorittavat heilautuksen jälkeen saman animaation kuin vuosien takaisissa tehokkaampien konsolisisarusten peleissä. Liikeohjauksen heikon toteutuksen vuoksi esimerkiksi lyöntilaukaukset lipsahtavat helposti rannevedoiksi.
Tarjolla on kuitenkin reilusti pelimuotoja, kuten aikaisemmilta vuosilta tuttu seuranhallintasimulaatio ja bilepelihenkinen minipelikokoelma. Periaatteessa pelattavaa on reilusti, vaikka minipelit alkavatkin pian tuntua liian tutuilta. Lisäksi joukkueiden kokoonpanot ovat auttamattomasti vanhentuneita, mikä häiritsee ainakin vakavahenkisempää simulaatiota kaipaavia. Todentuntuista kiekkoa haluavien on pakko hioa pelin asetuksia, joista onneksi löytyykin paljon säätövaraa.