Kylmä sota on historiaa, jota moni Pelaajan lukija ei välttämättä itse koskaan todistanut. Nyt näyttää kuitenkin lupaavasti siltä, että käsissämme on pian uusi, positiivisempi kiekkosota, sillä kumpikin vuoden Xbox 360 -kiekkopeleistä vaikuttaa omalla tavallaan.
2K Sportsin vastaus EA:n kiekkovallankumoukseen on täyslaidallinen perinteistä hyvää meininkiä elokuvatunnelman tykistökeskityksellä tuettuna. Tämän sodan voittaja ei tule ratkeamaan helpolla.
Kovien odotusten jälkeen 2K-sarjan viimevuotinen Xbox 360 -debyytti oli vain sama, tuttu peli pienellä graafisella viilauksella varustettuna, mikä jätti monen suuhun pahan maun jo valmiiksi. Paperilla tarkasteltuna NHL 2K7 ei sisällä paljon suurempia uudistuksia, mutta kokonaisuus tuntuu paljon viimevuotista tuoreemmalta.
Suurin osa pelin uudistuksista keskittyy itse ottelutapahtuman viihdearvon kasvattamisen ympärille. Oletusasetuksilla pelin kamera leijuu noin alakatsomon ylärivin kohdalla ja seuraa luonnollisen oloisesti pelitapahtumia ja kiekon liikettä.
Kehitystiimi hehkuttaa, että uusi kamerasysteemi on suunniteltu erityisesti ottamaan kaikki irti pelin tukemasta 16:9-laajakuvatilasta. Vaikea väittää vastaan, sillä kamera saavuttaa tasapainon hyvän yleiskuvan ja näyttävyyden välillä, enkä itse ensimmäistä kertaa vuosikausiin säädellyt kameraa lainkaan.
Elokuvapeli
Pelin todellinen kuningasidea kulkee kuitenkin nimellä Cinemotion. Kuten nimestä voi päätellä, kyse on elokuvamaisesta meiningistä. Käytännössä uusi systeemi korvaa selostuksen kunnon soundtrackilla sekä kaukaloäänillä ja lisää peliin pinon välianimaatioita.
Soundtrack ei ole mitään lisensoitua roskamusiikkia, vaan kunnon sinfoniameininkiä, joka tuo välittömästi mieleen Miraclen kaltaiset kiekkoelokuvat. Musiikki myötäilee pelin tapahtumia ja vaihtelee alivoimien dramaattisesta jännitysmusiikista voiton hetken riemukkaisiin jousisointuihin. Kokonaisvaikutelmaa toimii mainiosti ja saa jokaisen ottelun tuntumaan kokonaiselta tarinalta.
Toinen puolisko Cinemotion-äänimaailmasta koostuu kaukalon omista äänistä. Pelaajat ja vaihtopenkin takana seisova henkilökunta huutelee toisilleen ja tuomarille. Jää epäselväksi, miten paljon pelaajien huutelusta on itse pelin pelaamisessa apua, mutta ainakin se luo tunnelmaa, kun kentän pintaan lanattu vastustaja huutaa perään verikostoa.
Vanhan tavan ystävät voivat kytkeä Cinemotionin pois päältä ja nauttia klassisesta ottelutunnelmasta. Samalla peliin palaavat myös uusinnat, jotka oudosti puuttuvat Cinemotion-tilasta. Ymmärrän toki, että ideana on ollut luoda kunnon kaukalotunnelma, mutta uusintojen puuttuminen on silti ikävä pelillinen ratkaisu.
Lihan riemut
Viime vuonna pahasti EA:n varjoon jäänyt luistelumalli on pistetty kerralla kuntoon. Pelaajien koko ja nopeus vaikuttaa liikkumiseen, ja luistelumalli tuntuu todella luonnolliselta. Uudistettujen animaatioiden ohella myös muuta grafiikkaa on uusittu, ja peli näyttää entistä paremmalta.
Uusi luistelumalli ei ole pelkkää kikkailua, sillä se vaikuttaa liikkeellelähtöihin, äkkipysähdyksiin ja jopa tiukoissa paikoissa navigointiin. Kokenut pelaaja taitavan kiekkoilijan puikoissa pystyy tekemään piruetteja lähes kolikon päällä, mutta vähemmän kokeneetkin pääsevät nauttimaan sujuvasta ja realistisesta liikkeestä.
Muuten ottelutapahtumaa on parannettu hiomalla viimevuotisia ominaisuuksia. Ristiohjaimen kautta lennosta tapahtuvat pikavalmennusmääräykset toimivat paremmin, kiitos viritetyn tekoälyn. Uutuutena voi käskeä ketjukavereitaan hiillostamaan haluamaansa vastustajan pelaajaa. Näin voi esimerkiksi yrittää eliminoida vastustajan parasta pistemiestä tai blokata itselleen reitin maalille.
Myös tekoäly toimii aiempaa paremmin. Maalivahtien pari helppoa maalipaikkaa on korjattu, eikä ilmaismaaleja enää jaella. Animaatiouudistukset ovat ulottuneet myös veräjänvartijoihin, ja hekin liikkuvat aiempaa realistisemmin. Maalit syntyvät, kuten ennenkin, kunnon pelitilanteista. Positiivisesti myös tekoäly laukoo tiheästi huonommistakin paikoista, joten pelaajan maalivahtien torjuntaprosentit pysyvät kunnossa.
Jo ennestään mainio vastustajan tekoäly on taas oppinut uusia temppuja. Kone oppii aiempaa tehokkaammin eliminoimaan pelaajan suosikkipelityylin ja näin taktiikoitaan joutuu muuttelemaan lennossa. Kone osaa myös pelata sopivassa määrin sikaa, ja harva asia harmittaa yhtä paljon kuin parhaan pelaajan taitava eliminointi viikateiskulla. Kumpikin puoli reagoi väkivaltaisesti sikailuun tuomarilta ohi mennyt kyynärpää palkitaan yleensä tanssikutsulla.
Aiempaa tasaisempaa
NHL 2K7 mallintaa myös mainiosti NHL:ssä kytevät kilpailuasetelmat. Jokaisella joukkueella on muutama vastustaja, joita vastaan käytävät pelit ovat normaalia kuumempia. Hallissa on tavallista parempi tunnelma, kotijää vaikuttaa tavallista enemmän ja tunteet käyvät ylikierroksilla. Ei sinänsä mitään uutta, mutta NHL 2K7 vie homman aiempaa pidemmälle.
Kilpailuasetelmat nimittäin elävät kaudesta toiseen sarjatapahtumien mukaan. Tiukka kisa viimeisistä playoff-paikoista näkyy myös kaukalon puolella ja viime kevään playoffeissa eliminoitu vastustaja muistaa sen seuraavana syksynäkin. Franchise-pelaajia hemmotellaan myös NHL:n uusien sääntöjen aiempaa tarkemmalla mallinnuksella.
Pohjimmiltaan NHL 2K7 on kuitenkin se sama, tuttu NHL 2K, jota olemme pelanneet jo vuosia. EA:n täydellisen uudelleenaloituksen jälkeen moni olisi odottanut vallankumousta myös 2K Sportsilta, mutta toisaalta peli oli jo lähtökohdiltaan kunnossa. Cinemotion muuttaa arkisimmatkin runkosarjan ottelut dramaattisiksi jännitysnäytelmiksi, joissa huomaa elävänsä täysillä pelin tapahtumien mukana. Näin peli tuntuu taas tuoreelta ja sitä jaksaa pelata.
Kiekkosota vaikuttaa muutenkin ensi kertaa vuosikausiin mielenkiintoiselta. EA uudisti pelinsä kerralla ja otti samalla jättiharppauksen NHL 2K:n rinnalle. Puhdas kiekon ilo on ehkä paremmin edustettuna NHL 07:ssä, mutta toisaalta joukkuepelissä ja taktisessa ymmärryksessä NHL 2K7 vie edelleen voiton. Ero ei kuitenkaan ole niin selvä kuin aiempina vuosina. Valinta on tästä johtuen vaikeampi kuin miesmuistiin ja todellinen kiekkofani ostaneekin molemmat.