Vuosikausia EA Sportsin NHL-pelit olivat luokatonta arcade-höttöä, joista kiekon hardcore-ystävät eivät perustaneet. Samaan aikaan NHL 2K sarja tarjoili realistista kiekkoa, joka viehätti yksityiskohdillaan ja uskollisuudellaan esikuvalleen. Muutama vuosi sitten EA hyppäsi realistisen kiekon kelkkaan, ja nyt puolien vaihto on täydellinen: NHL 2K9 tarjoilee nopeatempoista ja pikkukivaa arcade-kiekkoa, joka jättää kuitenkin paljon toivomisen varaa realismin saralla.

NHL 2K9 on muuttunut reilusti viime vuoden painokseen verrattuna. Kuten monesti käy, kaikki uudistukset eivät ole puhtaan positiivisia. Mukaviin juttuihin voidaan silti laskea kontrollit, jotka toimivat vihdoin kuten niiden pitäisikin. Viime vuoden peli tarjosi kyllä huikeat määrät valinnanvapautta, mutta se vaati samalla yli-inhimillistä koordinaatiokykyä, jotta moninaiset nappulakombinaatiot sujuivat.

Tämä on nyt taakse jäänyttä elämää, sillä pelin kaikki kolme kontrollivaihtoehtoa toimivat tasolla, josta ihmiset pystyvät nauttimaan. Tarjolla on simppeli aloittelijoiden vaihtoehto, jossa käytetään vain perusnappeja. Realistisempi malli muistuttaa hämmästyttävän paljon EA:n ohjaussysteemiä, ja välimalli liittää EA-malliin mahdollisuuden tehdä kikkoja ja näyttävämpiä erikoistemppuja ohjaimen nappuloilla. Valitsi minkä tahansa, peli sujuu.

Uusi alku

Muita uudistuksia voisi listata parin sivun verran, mutta lopputuloksena on peli, joka ei juuri muistuta aiempaa, rakastettua 2K-sarjaa. Peli on selvästi nopeatempoisempaa ja arcade-painotteisempaa. Kovat niitit, yli-inhimillisen kovat laukaukset ja yksinkertaistetut kuviot tarjoavat pelikokemuksen, joka muistuttaa pelottavan paljon ankeampien vuosien EA-kiekkoa.

Siinä missä aiempina vuosina peliä rakennettiin hitaasti ja rauhallisesti, nyt hössötetään kovaa vauhtia päästä päähän. Jos maalin edestä ammuttu one-timer ei tällä kertaa uppoa, uusiksi pääsee yrittämään jo muutaman sekunnin päästä, kunhan vastustaja on taklattu irti kiekosta. Vertailussa aiempiin 2K-peleihin, EA:n megasujuvasta nykykiekosta puhumattakaan, NHL 2K9 ei pärjää – ainakaan minun arvoasteikollani.

Kyse ei ole puhtaasti mieltymyskysymyksistä, sillä nopeampi ja yksinkertaistettu pelattavuus tuo mukanaan muutamia ongelmia, näkyvimmin ennen niin hyvän tekoälyn romahtamisen. Pelaajien hölmöily pakottaa yksinkertaistamaan peliä entisestään ja tekee realismista pitävien pelikokemuksen masentavaksi.

Zambonin ratissa

Pelin kunniaksi on todettava, että se ainakin hoitaa arcade-lestinsä kunnialla, sillä mukana on totuttuun tyyliin paljon erilaisia minipelejä, jotka toimivat hyvin ja ovat oikeasti hauskoja. On lysti ajella erätaukojen aikana zambonilla, tai pelata kaverien kanssa höntsäkiekkoa lähilammen jäällä. Mikäli itse pääpeli toimisi samalla yksinkertaisen hauskalla tavalla, arvosana olisi tuntuvasti parempi.

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää perustasoa, sillä pelin yleisilme on erinomainen. Selostajaparin löpinöitä kuuntelee oikeasti mielellään, visuaalinen tyyli on kuin suoraan tv:n kiekkomatsista repäisty ja hienot yksityiskohdat, kuten ottelun tähtien huippuhetkien esittely, syventävät vaikutelmaa entisestään.

NHL 2K9 ei ole surkea peli, mutta ei myöskään mitenkään erinomainen. Tämä riittääkin jo pelin tuomioksi, sillä sen lähin kilpailija on erinomainen kiekkopeli – ja harva tarvitsee kahta lätkäpeliä. Toivonkin, että mikäli 2K Sports jatkaa valitsemallaan tiellä, he hyppäävät puhtaasti arcaden kelkkaan ja unohtavat kokonaan aiemmat pelinsä. Tuolloin NHL 2K10 voisi olla sangen mainio kiekkopeli. Tämän vuoden valinta on kuitenkin selvä.

Paras tapa pelata

NHL 2K9:n mainiot moninpelitilat tarjoavat mahdollisuuden nauttia arcade-kiekosta ilman tekoälyn hölmöilyä, uuden Team Up -tilan myötä. 12 ihmispelaajan väliset matsit ovat mainiota viihdettä, varsinkin kun peli pitää jatkuvasti kirjaa jokaisen pelaajan onnistumisista ja epäonnistumisista.

Yksinäisemmille moninpelaajille on tarjolla viikoittaisia turnauksia ja haasteita, joiden voittajille on luvassa erikoinen palkinto: heidät ikuistetaan NHL 2K10 peliin.

6/10
Lisää luettavaa